HEARTBREAK RIDGE
(1986)
Parahultaisesti kolme tähteä päräyttävä militarismimuilutus on Clint Eastwoodin oodi merijalkaväelle ja edustaa yhtä ohjaajalegendan vähemmän vahvoista töistä. Kehystarina yli 30-vuotisen sotilasuran läpirämpineestä Korean- ja Vietnamin sodan kivettämästä juuripian eläkeikää lähestyvästä ammattisotilaanraakista, joka vapaa-aikanaan ryystää avioliittonsa kaatuneita kulisseja kurkusta alas ja pakkosyöttää rystypiirasta jokaiselle kieroon vähänkin katsovalle, on alkuasetelmiltaan lievästi ylivärittynyt, joskin tasaisen viihdyttävällä kerronnalla mielenkiintoa ylläpitävä. Päähenkilön henkisen krapulan vastapainona nähdään ja kuullaan pitkin selluloidimetrejä siroteltu, kauttaaltaan kattava repertuaari toinen toistaan hillittömämpiä solvauksia, joita esimiehille "duunari" on kuunaan laukonut.
Elokuvan ehkä parhaimmaksi anniksi muodostuu kuitenkin sen tarjoama äijäenergia, jossa enemmän egoistaan kuin hiestä marnoituneet vastentahtoisen sotilaanalut pullistelee kuin kyse olisi gigolojen kykykilpailusta. Asepornon aamunkoitto avaa koko komppanian lusmurähmäiset luomet, kun kersantti Gunnery ilmestyy potkimaan poikia perseille kalasnikovin kylväessä kauhua (kovilla!) joka harjoituksessa. Runtua riittää ja vastakkaisen sukupuolen läsnäolo on leffassa (Clintin kiitos) huojentavan vähäistä.
Loppua kohden suoranaiseksi satiiriksi yltyvä henkilökemiakisma kyllästää kolmannen näytöksen lähemmäksi yhdysvaltain armeijan glorifiointia kuin pyyteetöntä sankaruutta. Väkivalta on olosuhteisiin nähden - varsinkin lopussa - alikäytettyä ja näin ollen erityisen epäuskottavaa. Suoranaista kommarivihaa ei tällä kertaa kylvetä, vaikka lähes kasvottomaksi jäävän vihollisen tausta tuntuukin perin tutulta. Pahisten päivät on luonnollisestikin luetut, ja vain yksi (yllätys-yllätys) on kukkulan kuningas. Mikä muu mielikuva amerikkalaisyleisöön sotaa enteilevissä armeijakuvauksissa edes uppoaisi? Tässä mielessä Eastwoodin valtavirtaviihteellinen valinta hämmentää, onhan kyseessä yksi tinkimättömimmistä henk.koht. tulkintojensa tuottajista. Testosteronia ja lyhyttä ikää Eastwoodin tyyliin.
TRAILER
(1986)
Parahultaisesti kolme tähteä päräyttävä militarismimuilutus on Clint Eastwoodin oodi merijalkaväelle ja edustaa yhtä ohjaajalegendan vähemmän vahvoista töistä. Kehystarina yli 30-vuotisen sotilasuran läpirämpineestä Korean- ja Vietnamin sodan kivettämästä juuripian eläkeikää lähestyvästä ammattisotilaanraakista, joka vapaa-aikanaan ryystää avioliittonsa kaatuneita kulisseja kurkusta alas ja pakkosyöttää rystypiirasta jokaiselle kieroon vähänkin katsovalle, on alkuasetelmiltaan lievästi ylivärittynyt, joskin tasaisen viihdyttävällä kerronnalla mielenkiintoa ylläpitävä. Päähenkilön henkisen krapulan vastapainona nähdään ja kuullaan pitkin selluloidimetrejä siroteltu, kauttaaltaan kattava repertuaari toinen toistaan hillittömämpiä solvauksia, joita esimiehille "duunari" on kuunaan laukonut.
Elokuvan ehkä parhaimmaksi anniksi muodostuu kuitenkin sen tarjoama äijäenergia, jossa enemmän egoistaan kuin hiestä marnoituneet vastentahtoisen sotilaanalut pullistelee kuin kyse olisi gigolojen kykykilpailusta. Asepornon aamunkoitto avaa koko komppanian lusmurähmäiset luomet, kun kersantti Gunnery ilmestyy potkimaan poikia perseille kalasnikovin kylväessä kauhua (kovilla!) joka harjoituksessa. Runtua riittää ja vastakkaisen sukupuolen läsnäolo on leffassa (Clintin kiitos) huojentavan vähäistä.
Loppua kohden suoranaiseksi satiiriksi yltyvä henkilökemiakisma kyllästää kolmannen näytöksen lähemmäksi yhdysvaltain armeijan glorifiointia kuin pyyteetöntä sankaruutta. Väkivalta on olosuhteisiin nähden - varsinkin lopussa - alikäytettyä ja näin ollen erityisen epäuskottavaa. Suoranaista kommarivihaa ei tällä kertaa kylvetä, vaikka lähes kasvottomaksi jäävän vihollisen tausta tuntuukin perin tutulta. Pahisten päivät on luonnollisestikin luetut, ja vain yksi (yllätys-yllätys) on kukkulan kuningas. Mikä muu mielikuva amerikkalaisyleisöön sotaa enteilevissä armeijakuvauksissa edes uppoaisi? Tässä mielessä Eastwoodin valtavirtaviihteellinen valinta hämmentää, onhan kyseessä yksi tinkimättömimmistä henk.koht. tulkintojensa tuottajista. Testosteronia ja lyhyttä ikää Eastwoodin tyyliin.
TRAILER