Näin tän vasta nyt ekaa kertaa ja oli kyllä kaikkien kehujen arvoinen! Harvoin voi yhdessä leffassa olla näin onnistuneesti näin montaa twistiä. Pisti myös miettimään sitä että miten oma muisti toimii (tai pikemminkin että millä tavoilla se ei toimi.) Ja kyllähän sitä Guy Pearcea katselee ihan mielellään.
Voin suositella lämpimästi kaikille, ja kestää varmasti ainakin toisen katsomiskerran. (Itse asiassa melkein heti teki mieli katsoa se uudestaan!)
The Blair Witch Project
Noita käsivaralta kuvattuja "dokumenttikauhuleffoja" on sellasia mitkä oikeesti on aika säikyttäviä, tää ei ollut todellakaan... Uskomatonta paskaa. Ehkä mulla ei vaan oo tarpeeks kova mielikuvitus...
Henk.koht. kunnioitan kunkin näkemystä katsomistaan elokuvista. Luonnollisestikaan se ei estä eriävän mielipiteen esittämistä etenkään, kun tilaisuus tekee varkaan:
---
The Blair Witch Project
Noita käsivaralta kuvattuja "dokumenttikauhuleffoja" on sellasia mitkä oikeesti on aika säikyttäviä, tää ei ollut todellakaan... Uskomatonta paskaa. Ehkä mulla ei vaan oo tarpeeks kova mielikuvitus...
---
Henk.koht. kunnioitan kunkin näkemystä katsomistaan elokuvista. Luonnollisestikaan se ei estä eriävän mielipiteen esittämistä etenkään, kun tilaisuus tekee varkaan:
Heheh, toi taitaa olla just niitä elokuvia joita joko rakastetaan tai vihataan. Mä luulen että ton elokuvan pelottavuus taitaa olla juuri siitä omasta mielikuvituksesta kiinni. Ja olihan itse suuri Stephen King sanonut kuuleman mukaan että tuo on pelottavin elokuva minkä hän on koskaan nähnyt. Että kait se jotain kertoo. Mulle ei vaan toiminu, ei alkuunkaan. Itselle tuosta genrestä uppoaa loistavasti vaikkapa [REC].
Suosittelen! Tuttua Ghibliä niin hyvässä kuin pahassa, eli on ekologista sanomaa ja vahva tyttö. Kaunis tarina, joka piti otteessaan ja kaunista katsottavaa jälleen kerran.
Suosittelen! Tuttua Ghibliä niin hyvässä kuin pahassa, eli on ekologista sanomaa ja vahva tyttö. Kaunis tarina, joka piti otteessaan ja kaunista katsottavaa jälleen kerran.
Kuullostaa mielenkiintoiselta, täytyypi etsiä tämä jostain käsiin :)
THE LITTLE GIRL WHO LIVES DOWN THE LANE - Pieni tyttö joka asuu kujan päässä
(1976)
"She was only a little girl. She lived in a great big house... all alone. Where is her mother? Where is her father? Where are all the people who went to visit her? What is her unspeakable secret? Everyone who knows is dead."
Läpimurtonsa sivuroolillaan Martin Scorsese'n uran kiistatta vaikuttavimmassa elokuvassa Taxi Driver - Taksikuski (1976) tehneen Jodie Foster'n tulkinta vielä samana vuonna valmistuneen trillerimysteerin pääosassa nosti nuoren näyttelijättären otsikoihin tavalla, josta tuta sai myös unkarilaissyntyinen ohjaaja Nicholas Gessner. Intensiivinen filmaus koki laajalti aiheetonta kritiikkiä eikä suoranaiselta pedofiliasyytöksiltäkään vältytty, vaikka itse elokuva varsin selväeleisesti vastenmielisen asian tuomitseekin. Muromainoksen budjetilla (miljoona Kanadan dollaria) tuotetun, ja vaikutteitta itsensä Alfred Hitchcock'n Psykosta ammentaneen outouden roolitus vakuutti kuitenkin niin katsojat kuin kriitikotkin, ja filmaus kohosi kulttisuosioon dynaamisen draaman sanansaattajana aina meillä pohjolan perukoilla saakka.
Vähättelemättä voitanee todeta synnin jo elokuvakulttuuriakin kohtaan oleva se tapa, jolla näinkin arkoja aihepiirejä sivaltava, staattisesta kuvauksesta ja klaustrofobisesta lähtöasetelmasta kautta linjain onnistuneesti voimansa ammentava klassikko on miltei tyystin sivuutettu. Leffan värikäs dialogi hyödyntää hienosti haetuista kismoista teini-ikäisten ja aikuisten välillä, joiden keskinäinen sanasota ja roolimallien ruokottomuus on paikoin päälaellään yhtälailla (epä)uskottavan itsetietoisuuden ikeessä. Juuri tässä Martin Sheen esittämän pedofiilin häiritsevyys pääsee oikeuksiinsa. Elokuvan jännitettä kasvatetaan kuvatun kurinalaisella kahtiajaolla kohtauksesta toiseen pääasiallisen mysteerin kummitellessa katsojan päässä. Riisuttu miljöö ja sen sisällä etenevät tapahtumat tarjoavat juuri oikeanlaista todentuntuisuutta kohtauksiin, joissa eksplisiittinen väkivalta loistaa poissaololla. Olennaiseksi nouseekin kyky kumota käsitys kaiken karmeudesta tavalla, johon yleisöllä ei luvatusta levollisuudesta huolimatta ole aikaa reagoida. Eittämättä yksi amerikkalaiselokuvien ajattomista aikalaisista, joka mitättömistä puutteistaan huolimatta todistaa tarpeellisuutensa nykyelokuvien järjettömässä hektisyydessä, jossa viipyilevää lähestymistapaa vieroksutaan ehkä enemmän kuin tohditaan tunnustaa.
Odotukset kannuksensa pääosin leikkaajana ansainneen, ja 2002 kuolleen Peter R. Hunt toiseksi viimeistä ohjaustyötä kohtaan oli olemattomat, mutta elokuva onnistui alittamaan ne tyylikkäästi. Huonoin Charles Bronson -elokuva on maineensa ansainnut mitään sanomattomana toimintalimbona, joka aiheuttanee kynsien puremista sitä katsomaan kusetettujen keskuudessa jatkossakin.
Robotiikkaa hölmösti hyödyntävä tieteisturhake on pääosin heikko esitys, mutta onnistuu tunnelmallaan ylläpitämään määrätyn vireystason viimeminuuteille saakka, jonka sinällään voi katsoa lisätähden arvoiseksi. Nuori ja kaunis Kirstie Alley ansaitsee maininnan jo pelkästä seksikkyydestä. Paljoakaan muuta on turha odottaa, vaikka toimintakohtaukset tuottaakin tiettyä sarkasmia suhteessa vakavuuteen jolla ne on yritetty (v)esittää. Jälleen niitä elokuvia, jotka onnekseen on kuvattu 2.35:1 -suhteella mikä luo arvokkuutta sitä kipeästi tarvitseviin otoksiin.
The Gatekeepers, jossa haastatellaan Shin Betin entisia johtajia. Sanoma ei ole uusi, mutta mielenkiintoista keiden suusta se kuullaan ("when you get old, you become a lefty").
Five Broken Cameras, joka kertoo palestiinalaiskylan taistelusta Israelin muuria vastaan.
Zero Dark Thirty. Diggasin.
Seuraavaks varmaan Argo.
Posts: 3,605
#6954
•
•
•
EditedRaver71 Elämäntapa reivaaja, dj raver
Leffakatselun superviikonloppu.
007 Skyfall toistamiseen jo.
Kulman pojat
Looper
Pidä varas!
The veteran
Echelon - salaliitto
Menee se viikonloppu noinkin. Kaikki leffat hyllystä.
Puhdistus- oli simmonen mitä himppasen uumoilinkin. Raaka, hyvin suoriutuivat näyttelijät.
Neverland- Tykkäs suuresti :)
Posts: 510
#6959
•
•
•
EditedHendryk Sen verran, että sapiens
PETE DOCTER: UP - KOHTI KORKEUKSIA
Upin prologia, eli sen ensimmäistä kymmentä minuuttia on ylistetty paljon, ja totta totisesti hyvästä syystä, sillä yksittäisenä lyhytelokuvanakin se olisi kaiketi koskettavinta mitä valkokankaalla on kuunaan nähty, ja kokopitkän, kassamagneetiksi tarkoitetun elokuvan johdantona se on rakenteeltaan ja ideoinniltaan suorastaan riskaabelin rohkea. On riski, että se jättää koko muun elokuvan varjoonsa.
Nyt kun olen nähnyt elokuvan kaikkinensa kaiketi viisi kertaa (kerran teatterissa thrii-diinä ja neljästi(?) kotona sellaisessa toistomuodossa, jossa myös sisällölliset ulottuvuudet pääsevät oikeuksiinsa), niin alan vakuuttua, että myös ne loput 80 minuuttia ovat yhtä vahvaa ja rautaisen taidokasta elokuvakerrontaa kuin maineikas johdattelunsa.
Up on vielä sen verran tuore tekele (vuodelta 2009), ettei se ehkä ole saavuttanut kovin vankkaa asemaa elokuvahistorian kaanonissa, minkä lisäksi sitä rasittanevat sellaiset seikat kuin suuri mainosbudjetti ja animaatioformaatti, mutta veikkaanpa, että parin vuosikymmenen päästä Upin suhteen ollaan yhtä viisaita kuin vaikkapa Se7enin suhteen nykyään, ja 2050-luvulla siitä puhutaan samassa lauseessa kahden ensimmäisen Kummisedän sekä Kieslowskin Sinisen kanssa.
Vähän-niin-kuin-seikkailuelokuvaksi Up käsittelee uskomattoman suurella sydämellä ja isoin annoksin elämän suuria eteen päin vieviä teemoja, kuten unelmia ja rakkautta ja uskollisuutta, mutta myös sitä miten nämä hienot asiat voivat muuttua irvokkaaksi vastakuvakseen, pakkomielteiksi. Siellä jossain näiden paatosten ääripäiden välissä väijyy sitten se teko, luopuminen, joka voi johtaa samalla kertaa sekä iloon että haikeuteen, ja joka myös saa tilansa Upin tarinassa.
Silti, vaikka annosteltaviksi tarjottavat suuret teemat ovat noin lukuisia ja päähenkilökatras - äkäinen pappa, dille partiopoika, tyhmä koira ja linnunaivoinen lintu - taasen kuulostaa aika väkinäiseltä, elokuvan viimeistä mutkaa myöten mietitty hieno, hieno käsikirjoitus tekee tästä sellaisen elämää suuremman elokuvan, jota sen kummemmin tunne- kuin älykatsojakaan ei voi uskottavasti parjata.
PS. Olen teatteritilanteessa lopputekstifanaatikko, eli tahkea tapittaja. Äl' yli käy, perhana! Silti vasta nyt, noin viidennen katsomiskerran jälkeen löysin Upinkin lopputeksteistä kaksin kappalein jotain sellaista, joka rikasti ja taustoitti varsinaista tarinaa.
Kolme Oscaria voittanut elokuva, joka sijoittuu 70- ja 80-lukujen vaihteeseen. CIA yrittää pelastaa kuusi amerikkalaista Iranista erikoisin keinoin. Vaihteeksi tässä ei ollut räiskintää eikä räjähdyksiä!
Ihan kelpo leffa, mutta en ehkä itse Oscareita tälle olisi antanut. Kelpo näyttelijäntyötä (paitsi Affleckilta, joka oli minusta ilmeetön pökkelö), oikeastaan täydelliset lavasteet/asut, hyvin pysyi jännite yllä ja tarina eteni sopivaa vauhtia, vaikka olikin melkein kaksi tuntia pitkä.
/ 5
Ei tätä nyt ihan kaikille voi suositella, enkä usko että tulen katsomaan uudelleen, mutta paljon huonomminkin nuo kaksi tuntia olisi voinut kuluttaa.