BLOODY BIRTHDAY - Pienet paholaiset
a.k.a. Creepers
a.k.a. Angst
(1981)
Slasher-elokuvan kultaisella kukoistuskaudella vanhempia (lähinnä ajatuksen tasolla) jälkikasvunsa totaalisella sekoamisella säikytellyt b-painajainen, on kulttistatustaan valitettavan alempiarvoinen katselukokemus. 15-vuotisen ja kokonaista 9 kokopitkää sekä yhden tv-tuotannon käsittävän ohjaajauransa aikana samankaltaisiin kaameuksiin tuon tuosta kompastellut Ed Hunt lienee jonkin sortin tunaroinnin ennätystehtailija tällä saralla. Kun harvinaisen tyhjänpuhuva käsikirjoitus saatetaan törmäyskurssille lähes lahjattoman tuottajan, ja miltei samassa sarjassa painivan ohjaajan kanssa, ei lopputulos liene yllätys kovinkaan monelle. Tosin leffa edustaa Gerald T. Olson debyyttituotantoa joten...
Vanhan videolain syövereihin unohtunut kasettikekkeri julkaistiin Suomessa ainakin kahdesti eri levittäjän toimesta, ja ajan hengen mukaisesti kaikki järjelliset mittasuhteet ylittävällä ikärajatuomiolla (lue: kielletty alle 20 vuotiailta) sillä seurauksella, että jo ennestään varsin verettömästä hölmöilystä katosi Dollar Video -julkaisun myötä ne loputkin hauskuuden rippeet. Kun tarkemmin ajattelee, saattaisi elokuvasta saada hyvissä käsissä päivitetyksi pirullisen remakeen olettaen, että tästä ylisuojelevaa pakkopullaa imppaavasta periodista saataisiin navigoiduksi ne avarakatseisimmat vanhemmat, joilta löytyisi pilkettä silmäkulmasta kersojensa elokuvaamiseen hieman häiriintyneemässä valossa.
Lyhyesti sanottuna mukiinmenevän juonikuvion omaava kasarikalkkuna, joka lisää ruumislukua tiheään toisen näytöksen jatkoilla, mutta onnistuu yllättämään kokeneemmankin katsojan lopun psykologisella twistillä. Huolella valituissa kuvauskohteissa tuotetun filmauksen onnistuneesta tunnelmasta vastaa mies mm. The Guns of Navarone - Navaronin tykit -klassikon takaa. Vuosikymmen sitten 88-vuotiaana kuollut ohjaajalegenda J. Lee Thompson oli niitä harvoja ihmisiä, joita niin ikään edesmennyt Charles Bronson kutsui ystäväkseen. Eikä vähiten juuri herrojen välisen yhteistyön tähden, joissa loistava toiminnallisuus näyttelee keskeistä roolia myös "Birthday:ssa."
INTRUDER - Unrated Director's Cut
a.k.a. Night Crew: The Final Checkout
a.k.a. Bloodnight
(1989)
Gore-genren kruunaamaton kuningas! Ensimmäistä kertaa anamorfisena sekä alkuperäismateriaalia kunnioittavalla masteroinnilla. Vakuuttavaa jälkeä Synapse:lta. Niille, jotka filmiä eivät vielä ole nähneet, voidaan luvata hermoja raastava puolitoistatuntinen murhaajan identiteetin arvuuttelemisen parissa. Kilohinnaltaan koukuttava kauhuelokuva.
Nyt kun The Divide saatiin vihdoin ja viimein myös Suomen jakeluun, niin tulipa katsottua. Ja täytyy todeta että mä tykkäsin todella paljon. Okei, onhan tossa jotain lajityypille tyypillisiä kliseitä, ja roolihahmoihin ois ollu kiva tutustua vähän syvemminkin, mutta tän leffan tunnelma ja fiilis oli jotain niin synkkää ja ahdistavaa, etten oo ihan vähään aikaan nähny, vaikka on monenmoista elokuvaa tullu nähtyä. Tää oli just niitä leffoja jonka päättyttyä oli vähän sellanen "mitä vittua mä just katoin"-fiilis. Hyvällä tavalla. Loppuratkaisusta voi olla montaa mieltä, minusta se oli oli sopivan yllättävä. Suosittelen lämpimästi, kouluasteikolla mä annan tälle arvosanaksi 9/10.
Tää leffa oli paikoitellen niin raaka, että ihmettelen kyllä että tää ei oo k-18. Oon sen rajan nähnyt annettavan paaaaljon heppoisemminkin perustein. No, eipä tuo sinänsä haittaa. Ihmetyttää vaan lähinnä.
Niin ja suurin epäloogisuus tässä oli, että siis ne valkopukuset äijät tulee ovesta sisään leikkaamalla siihen reiän, mut sit se reikä mystisesti katoaa koko loppuleffan ajaksi, wtf :D
Mutta ei se leffaa pilannu todellakaan :) Mistä myös tykkäsin, oli että tämä leffa jätti ilmaan paljon kysymyksiä, jotka jäi ilman vastausta. Joku tykkää siitä, toinen ei.
Elokuvanteko on prosessi, joka onnistuessaan yltää ilmentämään kattavan tunneskaalan tekijöiden intohimoa työtään (lue: rakkauttaan) kohtaan, mikä useinmiten myös välittyy yleisölle filmauksen individualistisena idearikkautena. Näin yhtenä esimerkkinä. Kolikon kääntöpuoli kätkee sisäänsä sitten sen, mitä tämäkin "elokuva" kaikessa järjettömyydessä edustaa. Tällaista tolkuttomuutta seuratessa tulee väkisinkin märehtineeksi suurtuotantojen nykytilaa. Erityisesti amerikkalaisen. Yli 200milj.dol. käsittävän tuhlauksen olettaisi ylittävän itsensä niin tarinan rakenteen, henkilöohjauksen, erikoistehosteiden ja äänimaailman, lavastuksen kuin puvustuksen sekä jälkituotannon osalta suhteessa näiden vuorovaukutteisuuteen, kuvakerronnan kokonaisuutta korostaen. (huokaus) Leffa on mitä kärjistetyin esimerkki epäonnistumisesta, jota katsojat kautta rantain halveksii ja tekijänsä häpeää. Saatanan surullista...
Kulman pojat - Ei oikein jutut kantanu loppuun asti vaikkei nyt suoranaisesti huono ollutkaan.
Dredd - Pitkästä aikaa oikeasti tylyä mättöä, yllätti varsin positiivisesti!
Noita käsivaralta kuvattuja "dokumenttikauhuleffoja" on sellasia mitkä oikeesti on aika säikyttäviä, tää ei ollut todellakaan... Uskomatonta paskaa. Ehkä mulla ei vaan oo tarpeeks kova mielikuvitus...
Posts: 3,605
#6919
•
•
•
EditedRaver71 Elämäntapa reivaaja, dj raver
Total recall 2012. Tämä uusin. Olihan se aikamoista räiskettä. Ihan hyvä pätkä.
Tätä ennen uusioversio tron - legacy. Elokuva jonka olisi voinut jättää tekemättä. En taida olla kohderyhmää...