Nojooo.. ehkä toimivanpi leffa ilman tota fakin Seth Rogeria.. miten noin ärsyttäviä näyttelijöitä voi olla olemassa jotka o yhtä karismaattisia ku banaanikärpänen >_<.. ja jotain sanoo leffasta ku toi mun hanipallerokin alko korsaa kesken leffan..:D
Jälleen kerran Kim Ki-Duk tekee todella sairaan rakkaustarinan, Elokuva on todella vinksahtanut, mutta kritisoi kauneusihanteita ja nykyajan aina pitää olla parempi menttaliteettia onnistuneesti. En viitsi juonta pahemmin tässä paljastaa, koska se spoilaisi elokuvan, mutta sanottakoon elokuvan pyörivän kauneusleikkausten ympärillä.
Nojooo.. ehkä toimivanpi leffa ilman tota fakin Seth Rogeria.. miten noin ärsyttäviä näyttelijöitä voi olla olemassa jotka o yhtä karismaattisia ku banaanikärpänen >_<.. ja jotain sanoo leffasta ku toi mun hanipallerokin alko korsaa kesken leffan..:D
Mä tykkään Rogenista noin yleensä, mutta olen vähän samaa mieltä sun kanssa, että toi rooli sille ei ollut ihan sitä parhainta roolitusta tämän elokuvan tekijöiltä. Ihan katsottava leffa noin muuten.
Muistan sen kuin eilispäivän, kun tämän ensikerran katsoin, olin tippua perseelleni! Ylikuormitin kaijuttimia ja kartiot poksahteli pohjaan. Tuli huudettua silkasta kokemuksen riemusta!! Paul Verhoevenin 100 000 000$ sci-fi pommi näyttää ja kuulostaa yhtä hyvälle, ja ilman päivitystä, kuin 13-vuotta sitten.
Väkivaltainen, fasistinen ja niin kirotun seksikäs stereotypioineen, että tähän tuskin koskaan tulee kyllästyttyä. Ajaton klassikko jo valmistuessaan, joka ei esittelyjä kaipaa.
Hemmetin tyylikäs raina eikä ollenkaan niin halpa mitä kuvittelin (ts. ei tissishotteja eikä pahemmin edes paljasta pintaa tms) Törkeen kovaa toimintaa ja hieman ajatuksiakin herättävää matskua. 3½ / 5
Nojooo.. ehkä toimivanpi leffa ilman tota fakin Seth Rogeria.. miten noin ärsyttäviä näyttelijöitä voi olla olemassa jotka o yhtä karismaattisia ku banaanikärpänen >_<.. ja jotain sanoo leffasta ku toi mun hanipallerokin alko korsaa kesken leffan..:D
Rogen on kyllä helvetin ärsyttävän väritön ja pliisu, vaikka hyvää läppää joskus heittääkin. Parhaimmillaan potheadina tms, ei supersankarina ainakaan, aika ankea leffa.
Siis tää on paras leffa ehdottomasti hetkeen. Aivan kipeä lähtökohta jo yksistään. Helvetti ja taivas kilpailevat yhden miehen sielusta ja lähettävät agenttinsa maan päälle kääntämään miestä omiin suuntiinsa. Asia kuintekin lopulta käsitellään taivaan ja helvetin tuomioistuimessa lakimiesten kera. Elokuva on todella omalaatuinen ja ironinen. Näyttelijät ovat loistavat. En ole aiemmin nähnyt enkelin ja demonin tekevän ryöstöä yhdessä:)
Varsin vähäistä huomiota osakseen kerännyt, suoraan videolevitykseen kohdennettu kauhutrilleri, jonka psykologisesti kiinnostava taustatarina rakentuu lähtökohdiltaan tunnustettuun ilmöön, ja sen tuotannossa - onnistuneen kärjistetysti - hyödynnettyyn ääri-ilmentymään. Tasokkaat shokkitehosteet, ja niitä tukeva tehokas pelonlietsonta, ovat omiaan luomaan leimaavan vainoharhaisuuden alueelle, jossa vain epätoivoisimmat ovat riittävän toiveikkaita ryhtymään leikkiin suurimpien pelkojensa piinaamana.
Kerronnassa ei kaiveta esiin yksioikoisia totuuksia, niiden seurauksia tahi edes syitä näiden suoranaiselle poissaololle. Sen sijaan, em. seikkoja käytetään, ikäänkuin käännennäisverrainnollisesti, tuomaan tarinan karttaan pisteitä, joita huomioimalla katsoja saa poikkeuksetta uuden lähtöasetelman muutoin monotonisen perusidean tueksi, joka lienisi lähes nerokasta, ellei koko kuvio vesittyisi lopun kliimaksin kliseisyydessä. Michael Keatonin ilmaisukyky pääsee oikeuksiinsa juuri tämänlaisissa filmeissä.
Verenkiertoa stimuloivaa kauhukikkailua varttuneempaan makuun. Virtsankarkailusta kärsivät älkööt vaivautuko!
John Frankenheimerin (mm. The Prophecy - Pahan enne, Ronin) heikoimpiin lukeutuva rikosdraama, täyttää odotukset väkivallan joskaan ei sitten enään sitäkään vähää juonen saati näyttelijätyön osalta. Pääosin Kanadan postikorttimaisemissa purkitettu pakkopulla pitkittyy alun piinaavan testosteroinitappokekkerin jatkoilla latteaksi takaa-ajoteemaksi, josta irtoaa yhtä vähän ammennettavaa kuin mistä tahansa tyhjänpäiväisestä kotimaan tuotannon poliisipelleilystä. Yksityiskohdiltaan yliampuva yksinkertaisuus, joka antaa sisällön suuruudesta surkastuneen siluetin.
Nyt tuli pitkästä aikaa katottua leffa joka oli aika lailla mun makuun. Sopivasti välivaltaa, jännitystä, rikoksia/rikostutkintaa yms. Vielä kun vähän erotiikkaa olisi saatu mukaan ni olisi ollut viiden tähden leffa
Lähdin katsomaan tätä vähän sellaisella asenteella, että saattaapi olla edessä pitkäveteinen puolitoistatuntinen. Ensinnäkin siksi, että huumori muutenkin ja seksin ympärillä pyörivä nolohuumori eritoten on hyvin vaikea taiteenlaji ja toisekseen siksi, että puolentusinasta puolivahingossa näkemästäni Kyllä nolottaa -tv-sarjan jaksosta melkein kaikki ovat ehtineet polkea paikoillaan, vaikka ne kestävät vain 25 minuuttia.
Vaan eikös mitä, konsepti toimikin paremmin täysipitkässä muodossa. Tai itse asiassa elokuva-Nolottaa oli tehty huomattavasti harkitummin ja - no - elokuvamaisemmin kuin pitkälti improvisoidun tuntuiset ja vähän puskamaiset telsu-Nolottaat, joten täsmälleen samasta konseptista ei ollut kyse. (Tunnusmusiikkikin oli uusi.) Televisiosarja perustuukin enemmän sille, että katsoja joutuu kiemurtelemaan vaivaantuneena tapahtumien edetessä kohti katastrofeja, kun taas elokuvassa oli enemmän selkeää huumoria ja hauskoja tilanteita. (Ja kaikki eteni kohti katastrofeja.) Sama ydinnelikko kuitenkin oli koossa, mutta sillä erotuksella, että naishahmot oli jätetty huomattavan pieneen rooliin sekä sillä, että se kuristettava porsas Casper oli jopa enemmän pääosassa kuin sarjan varsinainen sankaritohloppi Frank. Niin, ja nyt mukana oli Frankin 12-vuotias sukulaispoika, jonka läsnäolo kaikenmaailman bordellireissuilla ja pippelinpituuskeskusteluissa nosti ronskin huumorin kierroksia entisestään, koska lapsen läsnäolon ei annettu jarruttaa keskustelujen ja juonen kulkua. Välillä mentiin jopa niin pitkälle, että en olisi uskonut että edes kehtaavat - odottakaa vain elokuvan ihan viime sekunteja! Jos sama idea olisi toteutettu Hollywoodissa, lapsi olisi vesittänyt koko jutun. Huumorin laji saattoi olla matalamielinen, mutta onneksi Tanskassa ei tätä tehdessä menty siitä missä aita on matalin.
Elokuvan kehuminen ja pisteiden antaminen sen perusteella kuinka hauska se on kertoo pelkästään arvioijan huumorintajusta, siksi tuollainen vähän konstikas tähteytys. Mutta noin henkilökohtaisesti: Kyllä nauratti, vieläkin enemmän kuin nolotti.
Police Academy 2: Their First Assignment
- Poliisiopisto 2: Eka komennus
(1985)
Kierrätyksen kestävää, klassista kasarikomiikkaa. Bobcat Goldthwait on aina yhtä loistava.
40 Days and 40 Nights
- 40 Päivää ja 40 Yötä
(2002)
Jos niinkin naurettavasta aiheesta kuin selibaattilupaus, niiltä osin kuin se nyt ylipäätään on "toteutettavissa", saadaan työstetyksi tämän kaltaista kuonaa katsomoihin, lienee paikallaan palkita peeloilusta niin tuotannosta vastaavat kuin näiden teosta tukevat tahotkin.
Ei tälläisiä yksikään heteromies katso kuin pakotettuna. Loppuvuoden traumat ja takaumat taattu!
Suora lainaus.. " Elokuva yrittää olla vuorotellen puhdasta popcorn-viihdettä ja vakava kasvutarina, mikä resepti ei oikein toimi tässä tapauksessa. Niinpä kyseessä onkin mahdollisesti yksi kaikkien aikojen turhimmista elokuvista, jota ei voi suositella oikein kenellekkään paitsi suomalaisen purukumipopin ystäville"
+ Leffan lopetus oli musta tosi huono.. En suosittele..!
PAUL
Odotukset: perus lapsille/teineille suunnattu "kokoperheen" semi-3D seikkailu, viihdyttävää tasan kerran.
Todellisuus: Vallan persoonallinen rääväsuukomedia, joka ei todellakaan ollut kohdistettu nuoremmalle väelle (olisi voinut tarkastaa ikärajan ennen kuin muodosti ennakkokäsityksiä). Taattua Frost & Pegg laatua, uppoaa varmasti kaveiden edellisiä leffoja (Shaun of the Dead ja Hot Fuzz) fanittaneille. Sisälsi kiitettävän määrän julmaa pilkkaa elokuvista, sarjakuvista ja muusta sen sellaiselle, niiden pongailusta lisäpisteitä isolla kädellä.
CHILDREN OF MEN
Uusintakierros tästä modernista science fiction klassikosta ei tuntunut heikentävän leffaa ollenkaan. COM moralisoi jättäen kuitenkin kertomatta, mikä on lopulta oikea moraali. Se käsittelee hienolla tavalla tulevaisuuden kauhuskenaarioita ja nykymaailman vääristymiä kietoen koko paketin omalla tavallaan kauniiseen selviytymistarinaan. Elokuvassa on toki jonkin verran lähes vakiintuneita hahmotyyppejä, mutta ne ovat ilmeisen tarpeellisia myös tässä tarinassa (hei, mitä todellinen sankaritarina olisi ilman itseään uhraavia antisankareita ja muita karikatyyrihahmoja). Ehdottomasti yksi 2000-luvun suurimmista scifileffoista.
Perjantaisaagan kenties naivein jatko-osa marssittaa, debyyttinsä Jasonina karmaisevan tyylikkäästi suoriutuvan, Kane Hodderin (mm. Prison) kauhugenren kehutuimmaksi ikoniksi, joka pilkkoo, pätkii ja paloittelee porukan, toinen toistaan typerimpiä teinejä mitä tylyimmillä tavoilla, tyylilleen tottuneena. Miehen suoritus ("yllätys-yllätys") jättää varjoonsa miltei koko (kröhöm!) näyttelijäkaartin, jonka ei luonnollisestikkaan edes odoteta olevan fiksuja tahi filmaattisia muutoin kuin kuolinkohtauksissaan joista kiitosta annetaankin jo löyhemmällä asenteella. Juonikuvio ja sen katkeransuloinen Isä-teema näyttäytyy alkuasetelmiltaan miltei mukaansatempaavalta, mutta onnistuu loppuakohden lässähtämään kuin tylsä kirves kannonnokkaan! Alkuperäiselle idealleen uskollisena, näyttäytyy Camp Crystal Lake, ja sitä ympäröivä luonto, luonnottoman uhkaavalta, ja epätodelliselta, kun tähän lisätään vielä ripaus sairaalla maulla maustettua yliluonnollisuutta sekä gallonan mitallinen gorea, voidaan tuotantoa tältäosin pitää jokseenkin onnistuneena.
Olihan tuo ihan jees, ei ollenkaan huonoimmasta päästä jatko-osia, joita olen nähnyt. Ihan aivotonta viihdettä, joka on hyvin tehty. Ainoa ongelma tuossa oli, että sarja alkaa toistaa itseään ihan liikaa jo. Nyt menossa Hellraiser maratoni tulevan uuden osan kunniaksi, joka ei voi olla hyvä
