ezzy, 5.8.2008 11:21:
---
[ pläjäyksenä se oli ok, mut pisti vituttamaan katsoessa vähän liikaa, kuten niin moni muukin leffa
Ikävää, ettet näköjään pysty nauttia ns. popcorn-leffoista. Lääkkeeksi suosittelen sitä, ettet mene katsomaan isoja kesä-blockbuster-aivot-narikkaan-cgi-boomfest leffoja odottaen nerokasta dialogia ja käänteentekevää käsikirjoitusta.
Jos tommonen kesäleffa saa mut nauramaan, jännittämään tai pari tuntia menemään nopeasti sen sijaan, että käytän sen johonkin turhempaan (kyllä, turhempiakin 2-tuntisia on vietetty kuin esim. Hancock), silloin olen saanut sen mitä odotinkin leffalta.
Sitten kun haluan nähdä jotain, jossa on pintaa syvempiä ajatuksia, ikimuistettavia hahmoja tai omaperäisyyttä, menen katsomaan vaikka No Country For Old Menin tms... hajoais pää jos odotukset joka leffan suhteen olisivat superhyperkorkealla.
En halua sen kummemmin puolustella liukuhihnapaskaa, jota Hollywood paljolti suoltaa. Ihmettelen vaan, kuinka leffat voi saada ihmiset vittuuntumaan kuin petoksen uhrina? Tuskin näistä Hancock/Cloverfield/Insert-summer-box-office-smash-here -leffoista mitään on markkinoitu minään elämänmuuttavina kokemuksina. Turha niistä on siis sen enempää vittuuntua tai niitä haukkua, ne ovat vaan laskelmoitua viihdettä, ei mitään sen enempää. Jos maksaa niiden näkemisestä, kannattaisi varmaan laskea odotuksiaan ihan vaan oman mielenrauhansa kannalta jos on taipumusta kriittiseen katsomiseen eikä viihde-elokuvista nauttimiseen. No offence.
Sitten asiaan : kävin vanhana fanina katsomassa uuden X-Files -elokuvan.
The X-Files : I Want To Believe - 8/10
Ensinnäkin täytyy sanoa, että olin pettynyt Chris Carterin ratkaisuun tehdä ns. stand-alone leffa tästä, eikä jatkaa tv-sarjan mytologiaa, johon liittyivät valtiotason salaliitot, muukalaisten kolonisaatio, abduktiot ym. ufo-jutut. Toisaalta odotin mielenkiinnolla, millainen on pienen budjetin synkkä trilleri, joka sattuu olemaan tuttujen kasvojen miehittämä.
Carterin ohjaus on hitaanlainen jännityselokuva, jota katsoakseen ei tarvitse tietää mitään siitä, mihin tv-sarja jäi, mutta muutamat jutut aukeavat toki paremmin jos läksyt on tehty. Duchovny on sama vanha Mulder, ja Anderson saa revitellä roolissaan kunnolla - pääpari on hyvässä vedossa. Billy Connolly on uskottava näkyjä näkevänä pappina, mutta muissa sivuosissa Xzibit ja Amanda Peet ovat paperinohuiden roolihahmojensa kanssa ongelmissa. Musiikista on annettava erityismaininta, Mark Snow'n score on varsinkin elokuvan loppukolmanneksella todella tunnelmallinen ja elektroninen.
Tarinasta en kerro mitään, sanottakoon vain että kyseessä on selkeästi X-Files -tapaus, vaikka ei heti siltä vaikutakaan. Juonta punotaan, kuten sanottua, hitaaaaaasti ja loppujen lopuksi koko tapaus on toissijainen. Pääparin välinen suhde ja se, miten elämä jatkuu tästä eteenpäin on tärkeämpää tässä elokuvassa, joka toivottavasti ei jää X-Files -franchisen viimeiseksi... sillä tämä tiimi pystyisi kyllä parempaakin.
Ei räjähdyksiä, ei ylilyöviä stuntteja, ei ainuttakaan aseen laukausta = ei rahaa USA:n lippuluukulla. Mutta ihan mukiinmenevä trilleri, ja yksi lisäpiste sarjan vanhalta fanilta pilottijaksosta lähtien.
!