Juno = lievä pettymys
No Country for Old Men = Ehdottomasti yksi parhaira leffoja, mitä olen 12 kk aikana katsonut. Javier Bardem ja Coenin veljekset eivät kyllä pettäneet ennakko odotuksiani.
Päädyin surkuhupaisten sattumien johdosta katsomaan tämän elokuvan, ehkä jopa vastentahtoisena, sillä en yleensä pidä aasialaisista filmeistä niiden haijaa-kungfu-duppaus-assosioiden vuoksi. Ang Lee on myös ohjaajana hyvin arvaamaton - repertuaariin kuuluu nykypäivän länkkäri-tragediaa Brokeback Mountainin muodossa yhtä hyvin, kuin fantasiaan taipuvaa edellämainittua haijaa-kungfu-duppaus-materiaalia leffassa Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (joka on muuten höystetty aivan mielettömän kauniilla musiikilla).
Lust & Caution alkaa jenkki-elokuvien tyyliin pienellä otoksella juonen kliimaksihetkestä, josta siirrytään kertomaan peruja. Elokuva soljuu takaisin uomiinsa hyvin hitaasti ja jenkkileffoille epätyypillisesti siinä ei erikseen mainita, milloin alkuasetelmiin palataan.
Elokuvan höttöisen ensimmäisen tunnin keskityin kiinnittämään huomiota historiallisiin seikkoihin; Kertoohan se 1940-luvun, eli toisen maailmansodan aikaisesta Kiinasta japanilaisten, guomindangin, kommunistien - ja vielä kirsikkana leivoksella - länsimaalaisten hyökytyksessä. Mikäli elokuvalla on minkäänlaista autenttisuutta, niin ihmisten suhtautumista historiansa murrokseen oli kuvattu monipuolisesti niin "välinpitämättömien", kuin "kiihkoilijoidenkin" kannalta. Lisäksi rakennukset (joita tosin hyvin vähän näytettiin) Shangaissa ja Hong Kongissa vaikuttivat hyvin uskollisilta aikakaudelle ja puvustus yms. toimi erittäin kivasti.
Juoni on se, mihin tällainen erikoisia elämyksiä janoava Hollywoodin syöttöporsas rakastui erityisesti. Siinä, missä tyttökaveri vieressä sulki silmänsä, pyöritteli päätään ja kauhisteli, niin minä liimaannuin penkkiin yhä tiukemmin ja ammensin tarinaa pienillä siansilmilläni valkokangasta tapittaen: Pääpiirteissään elokuvan idea on siinä, kuinka isänmaalliset kiinalaisnuoret perustavat draamakerhon, mutta menestys näyttämöllä ei riitäkään, vaan on tehtävä enemmän. He päättävät murhata japanilaisten kätyriksi kutsumansa rikkaan kiinalaismies Yeen ja käyttävät näyttelijäntaitojaan soluttautuakseen Yeen lähipiiriin. Nuori Wong-tyttönen luikertelee Yeen vaimon seuraan pelailemaan mielenkiintoiselta vaikuttavaa Mahjongia (jonka ideasta en saanut leffan kuluessa hölkäsen pöläystä) ja samalla myös Yeen mieleen. Mies kuitenkin karkaa käsistä ja suunnitelma menee pieleen.
Pienen takapakin jälkeen, joka kuitenkin on yleisesti ottaen mielenkiintoinen piirre elokuvassa, koska en ole tottunut niin epäsuorasti kliimaksiinsa pyrkiviin pätkiin, Wongia kuitenkin tarvitaan vanhaa päämääräänsä täyttämään. Työnanto tulee "puolueelta", josta en saanut selvyyttä, puhutaanko kommunisteista, vai guomindangista, yhtä kaikki tärkeää oli muistaa "kansan, puolueen ja johtajan" etu.
Yee on kaikessa käärmemäisyydessään ja hiljaisuudessaan hyvin kiehtovan oloinen mies ja heille syntyy Wongin kanssa molempia kutkuttava yhteisymmärrys: Yee "raiskaa" Wongin, koska on mieltynyt sadistiseen seksiin ja Wong pitää tätä osoituksena kiinnostuksesta, mikä auttaa häntä suunnitelmassa Yeen tuhoamiseksi. Monien seksikohtausten saattelemana päästään tilanteeseen, missä katsojan on alettava arvailla näytteleekö Wong todellakin niin hyvin Yeelle, vai rakastuuko hän oikeasti tuohon "pahaan" mieheen.
Lopussa ollaan symbolisessa tilanteessa, missä Wong on tilannut Yeen murhan paikkaan, missä hän saa Yeeltä kallisarvoisen sormuksen, jonka on tarkoitus osoittaa vain kimmellys siitä loisteesta, minkä Wong on Yeen elämään tuonut. Wong tekee päätöksensä sekunnin murto-osassa ja lopussa kaikki on enää vain historiaa... Kun Hollywood-elokuvissa yleensä toivon surullista loppua, jotta elokuva liikuttaisi edes jotenkin, niin Lust & Cautionissa rukoilin onnellista loppua. Ikinä ei voi olla tyytyväinen siihen, mitä saa.
Upeinta elokuvassa oli se idea, että ympäripyöreästi "pahaan" ihmiseen voi todellakin rakastua ja ihmisen kanssa ajan viettäminen kuin sitoo ja solmii yhteen. Lisäksi hassunkurinen yksityiskohta on Wongin vakaumuksen kyseenalaistaminen - onko hän tosissaan isänmaallinen, vai lähtikö hän kenties teatterileikkiin ihastuksesta toveriinsa ja jatkoi leikkiä rakkaudesta Yeehen? ...vai ylipäänsä tarpeesta olla rakastettu? Oliko tarinan "sankaritar" vain hupsu nuori nainen rakkauden kaipuussaan?
Älä katso, jos olet vannoutunut Jenkki-action fani. Katso, jos pidät Jane Austenin romaaneista juonnetuista historiallisista pukudraamoista ei niin selvine henkilökemioiden kuvauksineen, etkä kuitenkaan paheksu suurtakaan määrää paljasta pintaa.
Isabel Allenden romaanin pohjalta tehty filmatisointi: Henkien talo. Pääosassa Meryl Streep ym.
Aivan taivaallisen hieno elokuva. Luin kirjan jokunen vuosi sitten ja harvoin voi sanoa että elokuva on "jos ei parempi" niin edes melkein yhtä hyvä kuin kirja, mutta tämä pätkä oli ja loisti visuaalisella ja spiriiitillä taidollaan.
Pitkästä aikaa tuli kyynel silmään kun katsoi leffaa, vaikka ei edes tapahtunut mitään surullista. Sairaan kaunis ja henkevä pätkä...kyllä tykkäsin...joskin elokuvassa Tunnit, Meryl Streep on vieläkin vaikuttavampi ja muutenkin siinä elokuvassa oleva Philip Classin musiikki yhditettynä sateisen harmaaseen New Yorkiin on ollut vaikuttavin elokuvakohtaus mitä koskaan muistan nähneeni:)))
Viimeeksi tuli katsottua "I Am Legend". Hyvin tehty leffa, voisin katsoa vaikka uudestaankin =) Ainut iso miinus mitä leffassa mielestäni oli, oli sen loppu. Ihan kuin elokuvan tekijöillä olisi tullut kiire lopettaa leffa vaan nopeesti. Mutta hyvä leffa silti (Ford Mustang saa haalittua leffalle lisäpisteitä) Nelejä tähteä ****
Posts: 204
#2867
•
•
J-Gear Battle Royale, Brothers in Techno
Terry Gilliam-scifipläjäys 1990-luvulta tuli katottua piiiiiiiiiiitkästä aikaa. Ei oo ajan hammas pureskellu tätä leffaa, mahtava kokemus edelleen. Omituisen painostava tunnelma tässä on, hienoa että mukaan on saatu niinkin nimekäs kaarti kuin Willis/Pitt/Stowe.
Painostavuutta tasapainotetaan erinomaisesti jäätävän hauskoilla kohtauksilla ja Brad Pittin huikean hyvin esittämällä Goinesilla. Käsis on hyvä, eikös tämä sama kaveri (David Peoples) ollut mukana Blade Runnerin kirjoittamisessa? Pääteemana soiva "Introduccion" on todella mieleenpainuva, en kyllä muistanutkaan että sitä käytetään useamminkin kuin alussa.
Gilliamin projekteilla on ollut tapana olla riskisijoituksia budjettiylitysten ym. ongelmien kanssa (Münchausen, Don Quijote), eikä tämäkään varmaan mikään kassamagneetti ainakaan USA:ssa ollut, mutta erinomainen elokuva kuitenkin.
Bongattavaa :
- Viime vuosina sivuosissa paljon vilahdellut David Morse piipahtaa tässäkin leffassa.
- Hullujenhuoneen hysteeriset cameot
- "All I see is dead people"
- Hamsteri, jonka takia kuvaukset seisoivat koko päivän!
Oli ihan kiva pätkä, tuskin yksin sitä oisin halunnu/jaksanu vuokrata. Mut porukassa oli hauska naureskella Remun letkautuksille ja niille ihanille 70-luvun kledjuille :D
Ku Andy (McCoy) oli töölös sen parveke pudotuksen jälkeen, yks tuttu oli sen huonekaveri. Remu tuli moikkaa sitä, mut Andy esitti vetävänsä hirsiä. Se jätti 2 sätkää pöydälle ja lähti menee. Heti ku se lähti, Andy pomppas pystyy ja veti rullatuolissa pää kolmantena jalkana röökipaikalle ja sytytti yhen. Näytti vittuuntuneelta ja sano.
-Vittu tää on röökii!
Ne oli tehny kaapista viinakaapinki ja oli kokoajan kännis...
Sain siltä pääkallo vyönsoljen ja saundin.
-Turpa kii veteraani! Kalle on hyvä jätkä...
Totta tai tarua u judge...
Terry Gilliam-scifipläjäys 1990-luvulta tuli katottua piiiiiiiiiiitkästä aikaa. Ei oo ajan hammas pureskellu tätä leffaa, mahtava kokemus edelleen. Omituisen painostava tunnelma tässä on, hienoa että mukaan on saatu niinkin nimekäs kaarti kuin Willis/Pitt/Stowe.
Painostavuutta tasapainotetaan erinomaisesti jäätävän hauskoilla kohtauksilla ja Brad Pittin huikean hyvin esittämällä Goinesilla. Käsis on hyvä, eikös tämä sama kaveri (David Peoples) ollut mukana Blade Runnerin kirjoittamisessa? Pääteemana soiva "Introduccion" on todella mieleenpainuva, en kyllä muistanutkaan että sitä käytetään useamminkin kuin alussa.
Gilliamin projekteilla on ollut tapana olla riskisijoituksia budjettiylitysten ym. ongelmien kanssa (Münchausen, Don Quijote), eikä tämäkään varmaan mikään kassamagneetti ainakaan USA:ssa ollut, mutta erinomainen elokuva kuitenkin.
Bongattavaa :
- Viime vuosina sivuosissa paljon vilahdellut David Morse piipahtaa tässäkin leffassa.
- Hullujenhuoneen hysteeriset cameot
- "All I see is dead people"
- Hamsteri, jonka takia kuvaukset seisoivat koko päivän!
9/10
mon-KEY!!
Todellakin katsomisen arvoinen elokuva!,
joka jostain syystä on jäänyt unholaan.
oli ihan hyvä ja viihdyttävä Tim Burton -pläjäys,
mutta ei nyt tosiaankaan mikään niin järisyttävä
elokuvanautinto. ehkä semmoset kolme ja puoli
tähteä!
bussissa sivusilmalla näin V for Vendettan, joka
kyl vaikutti iha kiinnostavalta... pitää yrittää joskus
katsoa se oikein kotosalla.
Alunperin hieman epäilin et onks tää edes hyvä, mut kun kaikki kehui tätä niin pitihän se sit kattoo. Ja olihan se hyvä, joka parani koko ajan loppuun mentäessä. Parhaat vuorosanat oli: "You are a doctor, deal with it" "Yeah, motherfucker!"