Täällä myös yksi, joka jännittää kummia juttuja ja ihan liikaa ja aivan turhaan. Puhelin oli pitkään mörkö, mutta vuosi sihteerin hommia onneks helpotti vähän. Tuntemattomille en edelleenkään mielelläni soita vaan menen mielummin käymään jos mahdollista (esim. jonkun ajan varaaminen).
Esiintymispelkoinen olen hyvin suuresti, ja nyt onkin kova paikka edessä, kun ensi kuussa pitäisi nousta lavalle laulamaan yksin kaksi kappaletta. Mulla jännitys saa hyvin konkreettisia muotoja, tärinän ja punastelun ja sydämen hakkaamisen sun muiden lisäksi tarpeeksi jännittävässä tilanteessa minä joko pyörryn tai oksennan. Varsinkin pyörtymisessä olen kunnostautunut jo sen verran monesti, että sen tunnistan jo tosi hyvin, että koska vaan jännittää "normaalisti" ja koska ihan oikeasti lähtee taju, eli lähden kyllä menemään ennenku oikeesti kaadun.
Kertokaahan rakkaat nyt, että mitenkä sitä jännitystä sais jotenkin lievitettyä? Pieni jännitys on pelkästään hyvä asia, mutta kun se tosiaan menee minulla aivan överiksi. Itse olen toistaiseksi ton laulujutun suhteen mietiskellyt seuraavia:
- Hyvä valmistautuminen. Biisit vedetään ulkoa, mutta en usko sen muodostuvan ongelmaksi. Molemmat biisit on mulle ihan tuttuja ja molempia treenataan opettajan kanssa viimeiseen asti. Kyllähän se jollain lailla helpottaa, kun tietää, että osaa.
- Mulla on itselläni suuri visio siitä, miten mun pitäisi ne kappaleet siellä laulaa. Pelkona onkin, että jos ne ei sitte mee just niinku ajattelin, niin en sitte osaa keskittyä enää ollenkaan. Siksi oonkin tässä itselleni hokenut, että neljää poikkeusta lukuunottamatta kukaan siitä yleisöstä ei oo ikinä kuullu mun laulavan. Eli pointtina se, että ei ne tiedä yhtään, mitä odottaa, eikä tiedä, miten olin itse esitykseni suunnitellut. Niin kauan ku vaan laulan jotain, niin ne luultavasti luulee, että se kuuluu esitykseen.
- Mielikuvaharjotuksia oon koettanu tehdä paljon. Miettinyt, mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua. Aluksi kaikki tollaset ajatukset aiheutti hillitöntä hyperventilaatiota, mutta sitte vaan pakotin itteni miettimään. Tota vähän vaikeuttaa se, etten tiedä ollenkaan minkälainen se esiintymispaikka on ja yleisön määrääkin on vain arvioitu. Mutta toisaalta oon noitakin koettanu sitten kelata ihan sillä, että kun en tiedä, niin tosiaan mietin sitten pahimman kautta.
Olen myös hitaasti lämpeävää tyyppiä, joten uskoisin, että jos vaan pysyn pystyssä ekan biisin loppuun, niin toka on jo paljon helpompi. Mistäs sitä tietää, jos vaikka innostun vetämään oikein kunnollakin. Tuo touhu on myöskin varsin vapaaehtoista, eli jos se tuntuu lopulta aivan ylivoimaiselta, niin jätän tekemättä. Mutta kyllä mä aion yrittää, eihän siitä esiintymispelosta muuten pääse ku esiintymällä ja mä itse asiassa uskon, että opin vielä nauttimaankin esiintymisestä.
Huh, tuli pitkä teksti, mutta ai että muuten helpotti kun sai purkaa tota pelkoa vähän kirjoituksenkin muotoon :D Joka tapauksessa ihan mielelläni kuulisin, jos joku osaisi antaa jotain pieniä vinkkejä, että olisi tämä odotus ja lopulta se itse tilanne edes vähän siedettävämpää.
Yleisöä en kyllä suostu kuvittelemaan alasti, menis vaan kaikki keskittyminen ja sitte vasta punastelisinkin :P
Todettakoon tähän loppuun vielä, että loppujen lopuksi voin ainoastaan voittaa. Oon jännityksen takia jo oksentanu häissä alttarille kesken seremonian ollessani morsiusneitona, ei sitä noloutta enää mikään ikinä ylitä