Järkyttävin peruskoulu-muistosi...

KooKie, 12.11.2006 11:24:
---
Mä en tiedä toimiko teillä siten, että ruoka annosteltiin keittäjien toimesta lautaselle, vai otitteko itse, mutta kyllä mä näkisin, että jos itse olette ottaneet, niin sitä makaronilaatikkkoa ei olisi tarvinnut kauhoa lautaselle, josset siitä pitänyt.

Toi oli ekalla luokalla, milloin käytäntö oli vielä se, että ruoka tuotiin pöydän päähän mistä opettaja tai joku muu annosteli sen mielensä mukaan.

Esa, 12.11.2006 11:25:
Toi oli ekalla luokalla, milloin käytäntö oli vielä se, että ruoka tuotiin pöydän päähän mistä opettaja tai joku muu annosteli sen mielensä mukaan.

Tästä mä voisin komppaa sen, että ekalla luokalla oli todella "järkyttävää", kun keittäjätädit vielä silloin annostelivat ruoan, niin oltiin kavereiden kanssa varmoja, että ne laittoi meille aina hirveät määrät ns. "pahoja ruokia" ja pihistelivät aina "hyviä ruokia". Surullista. :C

Esa, 12.11.2006 10:26:


- Kiusatuksi joutuminen milloin mistäkin tekosyystä: koulumenestys, älykkyys, nimi, ulkonäkö, isän ammatti, vanhemman veljeni käytös, ...

ihan mielekiinnosta: mikä sun isän ammatti on?

ella_, 12.11.2006 12:21:
---
ihan mielekiinnosta: mikä sun isän ammatti on?

Kanttori-urkuri (ev.lut). Kyseessä ammatillisesti pätevä ja paikkakunnalla arvostettu ihminen, joka ei tekisi pahaa kellekään.

Ei kiusaamiselle tarvita 'oikeaa syytä' kun tekosyyn voi kehittää vaikka mistä. Todelliset syythän löytyvät yleensä kiusaajasta.

koko peruskoulu nyt oli järkyttävä ihan kokonaisuudessan!

lukiostakaan ei ole pahemmin hyvää sanottavaa, enkä kyllä
yliopistossakaan oikein viihtynyt o__O

Roosa, 12.11.2006 11:19:
Vastaava kävi itselläni ekalla tai tokalla, mutta luokkakaverin puolesta; ajoi takaa lyijykynän kanssa... sai kiinni, painoi lyijykynän ranteeseen, jossa näkyy edelleen tumma läiskä sinne jääneestä lyijyn palasta. Jäi alle puoli senttiä suonesta, onneks.

Yksi näistä alistajakavereistani taas päätti jostain syystä pinota ala-asteella (kuudennella luokalla muistaakseni) koulukirjansa pulpetille niin, että ne tulivat puoliksi minun pulpettini päälle ja että tätä kaltevaa kirjapinoa piti tukea minun pulpettini puolelle laitettavalla lyijykynällä. Kyseinen kalteva torni kävi hermoilleni ja kun yritin estää tämän nuoren ja innokkaan rakennusmiehen mielihalun toteuttamista, iski tämä rakennuksen tukipilarilla minua ranteeseen, kämmenselän puolelle ja nelisen senttiä nivelestä alaspäin. Kaikeksi onneksi vain lyijykynän grafiittiterä upposi lihaan ja tuloksena oli pieni ja siisti, muutaman millin syvyinen reikä, josta ei tulut vertakaan juuri yhtään. Itkien terkkarin luo yhtä kaikki. Pieni, aavistuksen tumma jälki näkyy tänäkin päivänä, jos tietää mistä etsiä.

Varmaan reksin puhutteluista on tullu ne pahimmat traumat Voi niitä aikoja!

Esa, 12.11.2006 10:26:

- Eka luokalla en voinut sietää makaronilaatikkoa, mutta opettaja pakotti syömään lautasen tyhjäksi. Vaikka sanoin opettajalle, etten jaksa syödä.

Mä en vielä tänäänkään syö ohrapuuroa.. Inhosin sitä ala-asteella yli kaiken, siitä koostumuksesta tuli oksennusrefleksi samantien, ja muistan kuinka olen istunut viimeisenä ruokalassa ja opettaja vieressä yrittää pakottaa syömään..

Esa, 12.11.2006 12:29:
Ei kiusaamiselle tarvita 'oikeaa syytä' kun tekosyyn voi kehittää vaikka mistä. Todelliset syythän löytyvät yleensä kiusaajasta.

Word.. Ihan varmasti näitäkin ihmisiä on paljon, joita on kiusattu vaikka ei ole mitään varsinaista "syytä".

Pahimmat muistot liittyvät itse asiassa siihen, että itse olin (pahimman luokan) koulukiusaaja, etenkin ala-asteella. Yläasteella kiusaaminen sitten väheni ja loppui onneksi kokonaan. Kuitenkin edelleen vaivaa huono omatunto kiusaamisen johdosta, vaikka tiedän ettei kiusatuille mitään pysyviä traumoja jäänytkään. Ainakin sen verran mitä nyt itse olen niitä kiusattuja sen jälkeen tavannut ja niiden kanssa puhunut niin olen saanut sen käsityksen että he ovat ihan OK. Anteeksi en koskaan kuitenkaan pyytänyt. Nyt sen tekisin, jos samat kiusaamani ihmiset tulisi vastaan.

ei ei ei tietenkään. Kuulee vaan puhuttavan, että "jotain kiusattiin isosta nenästä/liian hyvästä koulumenestyksestä" jne. Tarkoitin siis, että aina tollasia syitä ei ole, vaan henkilö voi ihan olla täysin massaankin sulautuva.

Hyzenthlay, 12.11.2006 19:33:
ei ei ei tietenkään. Kuulee vaan puhuttavan, että "jotain kiusattiin isosta nenästä/liian hyvästä koulumenestyksestä" jne. Tarkoitin siis, että aina tollasia syitä ei ole, vaan henkilö voi ihan olla täysin massaankin sulautuva.

Joo, niin mä ajattelinkin, mut selvennys oli kiva

Esa, 12.11.2006 12:29:

Kanttori-urkuri (ev.lut). Kyseessä ammatillisesti pätevä ja paikkakunnalla arvostettu ihminen, joka ei tekisi pahaa kellekään.

Ei kiusaamiselle tarvita 'oikeaa syytä' kun tekosyyn voi kehittää vaikka mistä. Todelliset syythän löytyvät yleensä kiusaajasta.

tuo on aivan totta. mutta yleensä ammatti on jotakuinkin "valtavirrasta poikkeava", että siihen tartutaan. muuten en ole paljoa kuullut, että vanhempien ammattien takia kiusattaisiin, yleensä syinä on ollut juuri noita muita mainitsemiasi.

mutta koko kiusaaminen on jotain niin inhottavaa lasten kehityksessä, että tekis mieli vähän ojennella lapsia ja vanhempia.

Hmmm....
ehdottomasti yläasteen liikkamaikka, hullu tapaus.
Liikkatunnit oli yleensä aamusta 8-10 ja luistelemaan oli mentävä
vaikka pakkasta oli 30 astetta.
Ja minähän en suostunu ja satikutia tuli

Belleza, 12.11.2006 20:44:
Hmmm....
ehdottomasti yläasteen liikkamaikka, hullu tapaus.
Liikkatunnit oli yleensä aamusta 8-10 ja luistelemaan oli mentävä
vaikka pakkasta oli 30 astetta.
Ja minähän en suostunu ja satikutia tuli

Mä laitoin ala-asteella liikkamaikalle kunnolla vastaan kun se lähti epäreilulle linjalle, niin jostain syystä liikunnasta tuli sitte numeroks 9

aaah ompas näitä iloista lukea :D

Ekalla luokalla ET opettajan tunnilla oltiin alkamassa jotain semmoista missä silmät suljetaan
ja minä olin se jonka silmiä suljettiin ja sitten opettaja kiljaisee sieltä selän takaa SUN PÄÄSSÄ LIIKKUU JOTAIN
aah, täitä <3
ja koko koulu sai tietää että se olin MINÄ joka niitä LEVITTI
taatusti.

sit muutettiin niin usein ettei kai mitään ihmeellistä tapahtunut niissä toisissa kouluissa..

Kolmas luokka alkoi..
ja ensimmäisen puolenvuoden aikana minulla oli vain yksi kaveri,
koska kaikki muut luulivat erään mielenkiintoisen huhun takia
minun olevan ruotsalainen..
(asuttiin ruotsissa vuosi> ruotsalainen)


valitsin käsitöiden sijasta veiston ja luokanopettajani puhui kaikille luokkani tytöille käsityötunnillä siitä että 'ritvaa pitää vain ymmärtää, sillä on vaikeaa kotona kun sen vanhemmat on eronneet'

ja siksi kun mulla oli niin vaikeaa, mä taisin vaan keksiä sen että mua kiusattiin välitunneillä tai käytävillä, koulun jälkeen, ...

eräänkin kerran yksi tyttö, kun olin menossa ruokalaan,
'ihan vahingossa' kääntyi minua päin ja sitten sen käsi ihan vahingossa osui mua vatsaan niin lujaa että lähti ilmat pihalle, kaaduin maahan ja näin tähtiä.

oikeastaan en muista ala-asteesta kauhesti,
kaippa se on tehonnut kun niin kovasti halusi unohtaa kaiken..

ja kirjoitin tähän juttuja ylä-asteelta ja emmä varmaan haluakkaan muistaa kaikkea sitä mitä muistin joten jätetään ne nyt tonne pään sisälle ja mietitään et mitä kerrotaan julkisesti ja mitä ei.

Hiihtäminen ja kaikki siihen liittyvä.
Ensin roudaillaan suksia kouluun
ja sit mennään hiihtää ihan "pikku" lenkki.

Etenkin vihasin niitä noin 16km hiihtolenkkejä,
joita tehtiin muistaakseni pari jo ala-asteella ja
yläasteella lisää. Ja kaikkien oli pakko osallistua.
Siellä sitten sauvottiin itku kurkussa joukon
viimeisenä, kun oli monta kokoa liian isot monot
(kasvunvaraa) ja hiihtotekniikka ei ihan ollut hallussa
muutenkaan.

Yläasteen jälkeen en ole suksia jalkaani laittanut,
enkä laita. (Laskettelu on sitten asia erikseen.)

Belleza, 12.11.2006 20:44:
... luistelemaan oli mentävä vaikka pakkasta oli 30 astetta.

Mun isipappa hyväksyi -28 astetta syyksi jäädä kotiin. Hitto sillon oli kovat tappelut, kun pakkasta oli "vaan" 26 astetta. :D

Eka- ja tokaluokalla meillä oli tosi kiva ja innostava ope, josta jäi enimmäkseen hyviä muistoja... ainoa kurja juttu oli se ettei se koskaan hyväksynyt sitä etten kuulunut kirkkoon tai uskonut jumalaan, ja pisti mut aina uskontotuntien ajaksi siivouskomeroon istumaan.

Kolmannella meille tuli uus maikka, ja silloin alkoi helvetti; mulla oli keskipaha lukihäiriö (joka ilmeni etenkin kirjoittaessa ja laskiessa), mutta tän open mielestä olin vaan tyhmä ja itsepäinen, ja tein kirjoitusvirheitä ihan vaan vittuillakseni sille. Jäinkin sitten säännöllisesti jälki-istuntoon kirjoittamaan uusiksi (ja uusiksi ja uusiksi) äikänaineita ja muita tehtäviä. Matikantunnit oli myös jotain aivan kamalaa; kun muu luokka oli jo laskenut koko aukeaman tehtävät, tuskailin itse vielä ensimmäisen tai toisen laskun parissa. Opettajan kommentti asiaan oli "...ja kotitehtäväksi loput".

Kolmannelta kuudennelle kävin koulua oikeastaan vain oppiakseni, että kaikki mitä kirjpitan pitää oikolukea ainakin kolmesti. Yläaste olikin sitten aivan jotain muuta; läjäpäin uusia ihmisiä, opettajia, oppiaineita ja tietysti kotitehtäviä. Tein kamalasti töitä mutta menestyin kehnosti, ja itsetuntoni putosi samaa tahtia tulevaisuudenuskoni kanssa. Nykyään olen vaan tukkalääkkeitä popsiva epäsosiaalinen ja paniikkihäiriöinen ongelmatapaus

Sainpa minäkin osani koulukiusaamisesta. Ala-asteen 1. ja 2. luokka Heinolassa, kaikki ok, 3-5 luokat Lahdessa ei niin ok. En ollut niitä kaikista pahiten kiusattuja, mutta oli kyllä paljon päiviä jolloin ei olisi huvittanut mennä kouluun ja koulumatkalla kokoajan pelkäsi törmäävänsä johonkin kiusaajalaumaan. Kaveripiiri pääosin eri luokilta/eri koulusta niin ei tuo mitään ylitsepääsemätöntä ollut, mutta aika ihmeellinen meininki siellä ala-asteella kyllä oli. Useampikin tyyppi joutui esim. vaihtamaan koulua, kun henkinen kiusaaminen kävi sietämättömäksi.

Yläasteelle menin sellaiseen kouluun johon vaihdettiin jo kuudennelle, joten porukka vaihtui, näin tilaisuuteni aloittaa puhtaalta pöydältä ja pääsin ihan eri lailla mukaan sosiaalisiin kuvioihin. Ala-asteajat jäivät kuitenkin vähän kummittelemaan esim. huonona itsetuntona jonka seurauksena (kai) sain kovasti hupia muille vittuilusta ja olin muutenkin välillä turhan egoistinen mulkero lukion viimeisille luokille asti. Niistä ajoista olen pikkuhiljaa toivottavasti aikuistunut enkä enää kanna ala-astelaisillekaan kaunaa (siis esim. fantasioi jonkun kiusaajan hitaalla ja tuskallisella kuolemalla), mutta ala-asteen luokkakokouksiin en mene koska en halua nähdä niitä ihmisiä, ja lukion luokkakokouksiin en mene koska nolottaa.

domi, 10.11.2006 12:41:
---
Skenemursu, 10.11.2006 12:33:
Tulos: opettajani pisti minut kumittamaan koko kirjan tyhjäksi, ja vaati minua täyttämään tehtäviä sitä mukaan kun niitä tunneilla käydään yhdessä muiden kanssa läpi. Tämä osaltaan tappoi kiinnostustani matematiikka kohtaan. Terveisiä ala-asteen opettajalleni Jaana Kallungille!
---
Mulle tuli tämä sama juttu ala-asteella, tosin toisella luokalla, sekä matematiikassa että äidinkielessä.

WTF! Tuolla motivaatiollahan oppisi vaikka mitä, ja sitten maikat tietentahtoen laittavat kapuloita rattaisiin? Tiesin kyllä että maikoista löytyy harvinaisen typeriä tapauksia, mutta mitä vittua?

Minä olin kovin innoissani kun (tietokonepelien ansiosta) osasin englantia niin hyvin, revin kokeista kymppejä ja tein tehtäviä etukäteen, ja tuollaisen typeryyden sijaan maikka vaan kehui ihan onnessaan. Ehkä nolasin intoilullani itseni muulle luokalle, mutta nyt opiskelen samaista kieltä yliopistossa joten eipä kaduta :)

[pieni](ja lukion materiaalista osasin ehkä 90% etukäteen joten tunneilla ei tarvinut kuin nukkua :P)[/pieni]