itis, 23.9.2007 17:01:
--- sapeli, 10.10.2006 18:17:
Ostin about vuosi sitten pari ranneketta joilla tuin Äiti Amman organisaation toimintaa Plus ne näytti hyvältä mun vaatteiden kanssa
---
Äiti Amma kuulemma halaa ihmisiä ja sitten se saa siitä rahaa? En ole yhtään perehtynyt koko järjestön toimintaan tai edes oikeasti sen ideaan mut moinen mielikuva on päässyt syntymään. Miksi sille pitää antaa rahaa?
Äiti Amman tapahtumat on ilmaisia, samoin halaukset (tosin niitä saa jonottaa tuntikausia). Tapahtumiin liittyy usein paljon oheistoimintaa joiden avulla kerätään rahaa Äiti Amman hyväntekeväisyysorganisaatiolle. Tässä lisätietoa aiheesta: http://www.amma.fi/hyvant/hyvant.php
En ole vakuuttunut luomun epäeettisyydestä, joten menen hyvillä mielin nauttimaan luonnonmukaisesti viljellystä kahvistani ja jatkan luomun tukemista. On kuitenkin hienoa, että kuluttajilla on mahdollisuus valita kaupasta yhä useammin elintarvikkeensa luomuna tai sitten ei, ihan omien mielikuviensa mukaan ;)
"In summary, organic farming has the many attractive ingredients of a ‘nature philosophy’, that is, the intrinsic goodness of nature, but when critical scientific analysis is applied the dogma of the superiority of organic farming fails. Organic principles do not provide a better long-term outcome in the search for sustainable forms of agriculture than conventional farming. Overall, we advocate a flexible approach where farming systems are designed to meet specific environmental, economic and social goals, unencumbered by unscientific dogmatic constraints (Kirchmann and Thorvaldsson 2000).
Tuo suorakylvömenetelmä on kyllä hieno asia juurikin maaperän kannalta. Siinä saa myllätä maavot ja muut rauhassa ja maan rakenne pysyy hyvänä :)
Tehomaataloudesta ja suorakylvöstä ei kuitenkaan voi puhua samassa lauseessa. Vaikka menetelmänä onkin hieno se ei ole juurikaan viljelijöiden suosiossa huonomman satotason kannalta. Kun verrataan luomun ja perinteisen maanviljelyn maanmuokkausta, siellä pellolla tulee molemmissa tapauksissa ajeltua traktorilla aikalailla maata mylläten.
On sitten viljelymenetelmänä perinteinen, suorakylvö taikka luomu, niissä on omat hyvät ja huonot puolensa. Paras vaihtoehto ympäristön ja ihmisten kannalta löytynee jostakin näiden väliltä. Valitsen näistä silti mieluiten sen myrkyttömän vaihtoehdon. (Myrkyttömällä tarkoitan tässä sitä, ettei viljelystä pääse ympäristöön kasvinsuojeluaineiden jäämiä. )
Eettiset elintarvikkeet lienevät kuitenkin pääasiassa niitä lähellä tuotettuja (luomua tai ei). Aamupalalle Kellogg'sin murojen sijaan kannattaa valita kotimaista (ja jos mahdollista lähellä tuotettua) mysliä tai kaurapuuroa. Maatalous kun nykyään on kylmää bisnestä ja kaukana niistä mummon mökeistä ja perunamaista.
PS. En kerinny perehtyä tuohon toiseen linkkiin. Palaan asiaan kun kerkiän jos sieltä jotain jännää löytyy vielä :P Ja jos jotenkin saan vielä sen sisältymään eettisen ostamisen alle :D
Luomuviljelty ruoka ei ole todistetusti terveellisempää kuin normaalilla tavalla viljeltykään, se rasittaa ympäristöä enemmän, ja on käsittääkseni pienempisatoista kuin normaalisti viljelty mättö.
Luomusatohan tuppaa olemaan pienempi, se on totta, mut terveellisyydestä en niin tiedä (porkkana on terveellinen ihan an sich, on aikamoista pilkunnussimista miettiä onko toinen porkkana terveellisempi kuin toinen), ja tosta ympäristönrasittamisestakaan menis niin takuuseen (jos pellot lannotetaan paskalla niin se todellakin rasittaa ympäristöä vähemmän kuin kemiallinen lannoitteentuotanto). Luomu kuitenkin puolustaa paikkaansa yhdestä hyvin yksinkertaisesta syystä: se maistuu paremmalta.
TJEU: Ympäri vuoden saatavilla oleva vesiviljelty kasvihuonemansikka vs sesonkituote auringon kypsyttämä peltomansikka.
tbo, 25.9.2007 04:53:
---
ja tosta ympäristönrasittamisestakaan menis niin takuuseen (jos pellot lannotetaan paskalla niin se todellakin rasittaa ympäristöä vähemmän kuin kemiallinen lannoitteentuotanto). Luomu kuitenkin puolustaa paikkaansa yhdestä hyvin yksinkertaisesta syystä: se maistuu paremmalta.
Eipä vedetä hätäisiä johtopäätöksiä. Tehoviljelyä on monenlaista, ja osa vanhoista metodeista rasittaakin ympäristöä enemmän, tai yhtä paljon kuin luomuviljely. Uudet, tehokkaat metodit taas rasittavat ympäristöä vähemmän, sekä pinta-ala yksikköä kohden, että ERITYISESTI tuotettua kiloa kohden. Lukaiseppas tuo linkki minkä edellisissä viesteissä jo laitoin tutkimukseen joka on otsikoitu: "Nutrients in Organic Farming – Are there advantages from the exclusive use of organic manures and untreated minerals?"
Toki lannotteiden valmistus syö energiaa, joka taas rasittaa ympäristöä, mutta tähän ongelmaan pitäisikin puuttua suosimalla ympäristöystävällisiä energiamuotoja, kuten esimerkiksi ydin, ja tuulivoimaa.
Pellolle levitettävästä eläinlannasta, sen typestä ym. liukenee vesistöön suurempi osa kuin keinolannoitteista. Tämä ongelma on vakava, ja sen vaikutukset hyvin paikallisia verrattuna energiantuotannon ongelmiin. Tjeu: Itämeri.
tbo, 25.9.2007 04:53:
TJEU: Ympäri vuoden saatavilla oleva vesiviljelty kasvihuonemansikka vs sesonkituote auringon kypsyttämä peltomansikka.
Asiasta on wikipedian mukaan tehty tutkimuksia, ja näyttäisi siltä että joistain viljellyistä lajeista maun voi erottaa, toisista ei. Veikkaan että normi-ihmisen makuaistilla suurimmasta osasta ei. Positiivinen mielikuva tuotteesta vaikuttaa varmasti makunautintoonkin, tätä tuskin lähdet kiistämään?
Huomioin eettisyyden ostamisessa. Kaikkea ei voi aina valita ja joskus on tyydyttävä toiseksi parhaaseen kompromissivalintaan, mutta jos on mahdollista valita ja tiedän tarpeeksi hyödykkeen tuotannosta, pyrin valitsemaan eettisemmin tuotetun.
Eniten valikoin ruokaostoksilla ja siellä kotimaisuus/lähiruoka on mulle ykköskriteeri. Eli jos ostan pastaa tai mysliä, hylkään ulkomaiset tuotteet ja valitsen kotimaisia niiden sijaan. Hedelmissä on pakko ostaa ulkomailta tuotettujakin, koska suomalaisia omenoita ja muutamia muita lajeja saa vain lyhyenä sesonkina vuodesta. Luomua ostan kun listalla on maito tai kananmunat, sillä mielestäni eläinten elinoloissa on luomutuotannossakin parantamisen varaa. Lihaa tai kalaa en osta lainkaan.
Tärkein osa omaa ostamisen filosofiaani on kuitenkin minimointi, eli mietin tarkkaan tarvitsenko jotain tuotetta todella. Romun keräily nurkkiin ei kiinnosta, mutta tarpeelliset tavarat on oltava. Ruoka ei pilaannu kaapissa, pakkauksissa valitsen vähiten jätettä tuottavan, kestotavarat kuten huonekalut ja vaatteet valitsen niin etteivät ne heti hajoa tai niiden ulkonäköön kyllästy ja laita kiertoon.
Hassua muuten että vielä 2000-luvullakin Suomessa elää ihmisiä, joita em. asiat eivät liikauta pätkääkään. Hyvä esimerkki on entinen työkaverini, koulutettu nuori nainen, jonka ei siis luulisi eläneen ihan umpiossa. Keskustellessamme ostamisesta ja tuotteiden alkuperästä, hän kysyi silmät suurina ja aidosti hämmästyneenä, mietinkö todella tuollaisia asioita kaupassa käydessäni, taloa rakentaessani tai sähkösopimusta laatiessani. Kun vastasin että mietin, hän pyöritteli päätään ja sanoi ettei itse kyllä jaksais alkaa miettimään. Se hetki oli varmaan aika avartava molemmille.
parhautta on se kun omassa maassa pystyy viljelemään vihanneksia,luomuna tietenkin.
Tänä kesänä sipulit tosin ei valitettasti menestyneet,mutta perunassa ja porkkanassa pysytään kevääseen asti:)
terraluna, 25.9.2007 07:58:
Huomioin eettisyyden ostamisessa. Kaikkea ei voi aina valita ja joskus on tyydyttävä toiseksi parhaaseen kompromissivalintaan, mutta jos on mahdollista valita ja tiedän tarpeeksi hyödykkeen tuotannosta, pyrin valitsemaan eettisemmin tuotetun.
Aika samoilla linjoilla, kuin Terraluna kaiken kaikkiaan. Useimmiten, kun en jaksa tutkia ja pähkäillä tuotteiden eroja tarkemmin, niin jätän suosiolla ostamatta. Aika vähällä sitä ihminen pärjää, ihan mukavasti.
Oon vuosi toisensa jälkeen vähentänyt kuluttamista ja nyt oon siinä tilanteessa, että:
- ostan vaatteita harvoin ja mahdollisuuksien mukaan käytettyinä.
- käytän vain vähän kosmetiikkaa. (Esim. hiusten värjäämisestä yms. hiustököteistä luovuin shampoota ja hoitoainetta lukuun ottamatta.)
- en jynssää kämppääni, en vaatteitani, enkä astioitani millään liat räjäyttävillä tehotököteillä. Astioita en normisti pese astianpesuaineella, vaan ainoastaan vedellä, ellei sit ole vieraita tulossa. Pyrin kuluttamaan mahdollisimman vähän lämmintä vettä. Vaatteita pesen koneella harvoin, useimmiten pesen käsin, miedolla pesuaineella.
- ikinä en ole henkilöautoillut (päivittäin), nykyään yleensä kävelen paikasta toiseen.
- eksoottisia elintarvikkeita [mukaan lukien hedelmät] käytän harvoin. Heikkoutena tosin kahvi [reilun kaupan] ja appelsiinimehu.
- suosin mahdollisimman pakkaamattomia tuotteita & tietenkin kotimaisia- ja luomu-tuotteita.
- en syö kalan lisäksi muuta lihaa. (Ja, mahdollisimman harvoin sitäkin.)
- vältän pakasteita, enkä syö valmisruokia. (Nyt kun mulla on aikaa tehdä ruokaa.)
- kuljetan sapuskat useimmiten kangaskassissa tai biohajoavassa muovikassissa.
- en aio toivottavasti koskaan ostaa uusia huonekaluja. (Mieli kyllä tekis, mutta se on turhaa.)
- ens kesästä lähtien aion alkaa viljelemään itse osan sapuskasta. :)
Vinkki: Kuulin, että yliopistolla on viljelypalstoja, joista osa on ilmeisesti tyhjillään!
Plus ne näytti hyvältä mun vaatteiden kanssa
