Pentuna tuli oltua jonku verran partiossa ja ehkä lopullinen sykäys hommaan tuli vaellusrippikoulussa, jossa vaellettiin Pallaksesta Hettaan. Sen jälkeen on tullut käytyä Lapissa ulkoiluttamassa rinkkaa kai yhteensä kaheksan kertaa. Reissuilla ollaan pääasiassa kierrettyä käsivarren erämaiden ylänköjä kiireettömästi kalastellen ja lintuja katsellen.
Lapissa parasta on se, että siellä on aina yli viikko aikaa irtautua täysin yhteiskunnasta ja tehdä just sitä mitä huvittaa aikatauluista välittämättä. On ihan käsittämättömän siistiä nähdä ympärillään pelkkää tyhjää erämaata vailla ristin sielua. Yön valoisuus on myös hiton makee juttu - on jotenkin surrealistista olla keskellä valoisaa mutta täysin äänetöntä luontoa keskellä yötä.
Ronie, 20.9.2006 16:26:
Vaellus kiinnostaa, en vaan koskaan saa aikaiseksi lähteä. Joskus vuosia sitten käytiin saariselällä ja sinne haluan ehdottomasti udestaan. Uskoisin että yksin lähtisin jos vielä joskus tilaisuus tulisi. Vois nyt oikeesti alkaa taas funtsimaan asiaa ja kattoo josko ens kesänä ottais ja lähtis.
Jees jees shure mm.. aivan varmasti juu niin.. ensi kesänä joo..
On tossa tullu jonkun verran mökkeiltyä ja kalasteltua. Porukoilla on mökki saariselällä niin on ollu suunnitelmissa jo jonkun aikaa tempasta sinne ja sieltä johkin suuntaan sit jalan. Saa nähdä toteutuuko reissu vielä pariin vuoteen.
Ronie, 20.9.2006 16:26:
Vaellus kiinnostaa, en vaan koskaan saa aikaiseksi lähteä. Joskus vuosia sitten käytiin saariselällä ja sinne haluan ehdottomasti udestaan.
On niitä muitakin paikkoja*vink* Yksinvaellukseen Saariselkä kylläkin tuntui sopivan hyvin - helppo suunnistaa, ja suht paljon vilkkaastiliikennöityjä polkuja -> helpohko pelastautua jos onnistuu esim. telomaan jalkansa. Elisalla ei ole alueella lainkaan kenttää, Sokostin huipulla oleva antenni on ilmeisesti Soneran, mutta en tiedä kuinka hyvin sekään kuuluu toisten tuntureiden katveessa. Hätäpuhelujahan voi soittaa mistä tahansa verkosta...
Nykyisin tulee eräjormailtua lähinnä perhokalastuksen merkeissä. Sille harrastukselle tuli joskus annettua pikkusormi ja kuinkas kävikään... Ylös lappiin olis taas mukava päästä kalaan. Jäi kuitenkin kuluneena kesänä reissu sinne tekemättä.
Kalastellessa ja ylipäätänsä luonnon helmassa ollessa pystyy kyllä hyvin irrottautumaan nykyajan hektisestä elämänrytmistä. Saa mm. työasiat yms. pois mielestä kummittelemasta.
T-mu, 20.9.2006 13:35:
Löytyykö täältä muita hahmoja jotka on kiinnostuneet esim. kalastuksesta, vaeltamisesta ym. erähenkisistä harrastuksista. Tähän topikkiin myös parhaat kala(vale)jutut, matkapäiväkirjat jne.
T: Tämänkesän ennätyshauki 4250g
tänku olis tienny aikasempaa nii oltais lähetty virvelöimää johonki lampee joskus noo ens kesää ootellessa :)
Olin muutaman kerran vaeltaa, oon jääny pahasti koukkuun ukk:on pakko taas joskus päästä sinne vaeltaa, nyt taukoo menos, ku jalka on niin huonos kunnos. melontakin on lähell sydäntä. mieluiten kajakill
On tullut jormailtua jonkin verran. Tänä vuonna aikajärjestyksessä Seitseminen, Muotkatunturit, Huippuvuoret ja Herajärven kierros. Aikaisempia kohteita mm. Käsivarsi ja Saariselkä. Mitä kauempana sivistyksestä, "autio"kämpistä ja muista kulkijoista, sen parempi. Yksinvaellus kiinnostaisi, vielä ei ole tullut sitä tehtyä.
Kalastus/metsästys voisi myös kiinnostaa, kumpaakaan en ole vielä tehnyt. Tai oli mulla Muotkatuntureilla mato-onki mukana, mutta ainoat kalat (muutama viisisenttinen taimen) sain trangian kattilalla vedenhakureissulla :D Päästin valmiit kalakeittoainekset takaisin lampeen kasvamaan...
Penskana kävin isän kanssa kalastamassa ja äidin kanssa keräämässä sieniä ja marjoja. Toivottavasti tulevaisuudessa pääsis enemmän taas eräjormailemaan. Luonto on todella tärkeä asia <3 Ja nyt kun täällä Lapissa majailee, niin ehkäpä se haave Lemmenjoella käymisestä toteutuu...
Luokkiksella järvenrannalla ja kalavehkeet tottakai mukana. Alettiin viskomaan uistinta jorpakkoon ja hetken päästä olikin jo kala kiinni. Väsyttelin kalaa oikein nautiskellen ja kohta reilu kiloinen VONKALE olikin jo rantakivikossa ja meikäläinen valmis antamaan hauelle kirveen perästä, kunnes siima otti ja meni poikki. Hauki lähti kotio, juuri ostettu vaappu leukaperissä. :_(
Seuraavana päivänä lähdettiin "kokemaan" verkkoja, jotka oli edellisenä päivänä viety ulapalle. Kalaa ei tullut kahta särkeä lukuunottamatta, mutta se hauen leukaan jäänyt vaappu roikkui verkossa kiinni. Uistimen vieneestä hauesta ei näkynyt jälkeäkään...
Saaks eräjormatar ilmottautuu joukkoon? Mulla on ihan ammatti tästä. Eräopas vm. 2001 Vuokatti-opistolta. Kalastus, vaellus, eräruuat, melonta, moottorikelkkailu..Kaikki menee. Lapin kolkat tuttuja, myös ne, missä tulenteko on himppasen vaikeempaa. Sukset, lumikengät, ahkio, trangia, erägourmet, kompassi, laavu, kaneetti. Tuttuja juttuja. Metsähallituksen Villillä Pohjolalle ja eräopasyrityksille duunia tehneenä tiedän, mitä teen :)
<3
:D Sen lisäksi, että oon eilen näköjään punaviineissä pätenyt täällä, pidän ihan sellasesta leppoisesta retkeilystä/patikoinnista/vaelluksesta. Kiireettömyys, kauniit maisemat, hyvä ruoka, siinä sellaset jutut jotka sytyttää. Sienestys/marjastus on kanssa mukavaa. Ja nuotiolla istuskelu hyvässä seurassa tai ihan ypöyksin. Kilpisjärvi, Lemmenjoki, Kevo, Saariselkä paikoista kauneimpia, mieluummin siihen aikaan vuodesta, kun porukkaa ei ole liian kanssa. Tuolla eräopaskurssilla oppi kauheasti käytännöntaitoja, ja samoin tota duunia tehdessä, mutta ois kyllä kiva verestää niitä taitoja. Harmi vaan jäänyt vähemmälle, muka aina niin kiire. Joskus on kauhea ikävä Kuhmoon ja Sotkamoon.. :/
T-mu, 20.9.2006 13:35:
Löytyykö täältä muita hahmoja jotka on kiinnostuneet esim. kalastuksesta, vaeltamisesta ym. erähenkisistä harrastuksista. Tähän topikkiin myös parhaat kala(vale)jutut, matkapäiväkirjat jne.
Joo täält löytyy..
kalastus/metsästys/luonnossa liikkuminen kuuluu kyllä aktiivisiin harrastuksiin..
Yksi metsässä viihtyvä ilmoittautuu! Tosin Helsinkiin muuton jälkeen elämä käyny kovin trendikkääksi, kaupoissa shoppailut korvannu aika paljon retkeilyharrastuksen, kun joutus lähtee aika kauas saakka että löytäs oman kannon jolla jurottaa. Nautin vastakohdista harrastuksissakin: esim. konemusakarkeloinnin vastapainoks on ihanaa välillä olla rauhassa jossain, missä on hiljaista eikä yhtään ihmistä.
Patikointi, soutelu ja sienestys on mun suosimat muodot luontoilussa. Siin ku yksikseen kävelee jossain syksyisessä, märässä metsässä tai hissukseen soutelee peilityynellä merellä on kyl ihan oma tunnelmansa. Pienestä pitäen kun on könynny kaikki pellonlaidat ja ojanvieret, ei metsässäkään karhu tai eksyminen pelota tai vaatteiden kastuminen harmita. Joskus tosin kaipaa kaveria mukaan, kun omasta tuttavapiiristä ei saman henkisiä ihmisiä oikein löydy.
Mutta voiko mikään olla rasittavampaa, kuin ne sadat (saatanan) hirvikärpäset, mitä tuolla eteläisen suomen metsissä pörrää. Pitäis vaan lähteä tarpeeksi pohjoiseen, niin eipä hirvikärpäset häiritsisi.
Onkohan OFF tai joku muu myrrrrrkytys firma ottanut työn alle hirvikärpäskarkotteen? Varmasti, mutta milloinkahan se mahtaisi valmistua? Ikävämpi samoilla, kun niitä kärpäsiä on koko ajan kiipeilemässä milloin missäkin.
Mitäs vinkkejä? Ainakin sen olen huomannut, että jos on tarpeeksi "liukasta" kangasta päällä, niin eivät sitä pitkin kykene kiipeämään.
Karkotteet eivät tehoa hirvikärpäseen
Hirvikärpänen ei viihdy aavoilla ja tuulisilla paikoilla vaan tiheissä metsissä. Se on ärhäkämpi päivällä kuin aamuisin, jolloin on vielä viileän kangistama. Hirvikärpäseltä kannattaa suojautua tiiviillä, liukaspintaisella ja ilmeisesti myös vaalealla vaatetuksella ja tietysti hyttyshatulla. Kemialliset torjuntakeinot eivät auta. Kotiin palattua kampaa hiukset tiheällä kammalla. Tutki vaatteet ja varusteet tarkaan, sillä hirvikärpänen piiloutuu helposti vaatetuksen sisäpuolelle ja suojaaviin taitoskohtiin.
ja tulihan sitä tänä kesänä heiteltyä uistinta.. calico cat iso puna musta ja sillä yks puolkilonen hauki 
noo ens kesää ootellessa :)
