Aika ja vaiva mitä kemujen järjestämiseen niin illalle, samoin kuin vuosien varrelle, on varmasti mittaamaton. Oli todella hienoa olla läsnä.
Tarjoilu sekä musiikillisesti että muuten oli -luokkaa.
En kyllä muista, koska trance olisi potkinut näin kovaa.
Harmikseni olisin toivonut, ettei matkaseurueemme olisi pysähtyneet lukemaan huoltoasemalle ensimmäistä julkaistua Jallua (vaikka sekin toki klassikoihin kuuluu). Täten olisimme ehtineet kuuntelemaan konserttipianistin sävelmiä. Better luck next time.
Mä oon missannu kultahippusateen ku aateltiin fiksuina lähtee vähä ennen pilkkuu. Tosiasias kuiteski seisoin edelleen siin ovella sateessa pilkun aikaan.
Kiitos Unity todellisista bileistä. Kaivo oli laitettu niin upeaksi! Ruoka oli hyvää, jääveistos oli ihan mieletön ja Unity museo osoitti sen miten hyvin voi säilyä decot jopa 10 vuotta, jos ne vain osaa säilyttää oikein ;)
Olipa taas niiiin mukavaa, aivan täpinöissä oltiin koko päivä, ja kun paikalle päästiin, niin hyvä ettei syttyny koko Kaivohuone palamaan, sen verran kovaa oli liekitys!
Aivan tajutonta. Jengi oli niin messissä, etten pysty vertaamaan mihinkään aiemmin kokemaani.
Tanssilattialla sai huutaa/kiljua ja hyppiä tasajalkaa ilman ainuttakaan "mikä-vittu-tota-vaivaa?"-katsetta.
Musiikista ei pysty paljoa sanomaan, kuin että mjoo-o. Ja se päräyttävin kokemus mitä tanssilattialla koskaan on vastaan tullut, Perpetual motion - Spinning, luulin ettei kenelläkään muulla voi tota levyä olla ja monta kertaa on mietitty, miten toi mahtais bileissä toimia. Ei jumalauta... x) Toimihan se.
Kiitos kaikille kavereille, tutuille ja tuntemattomille unohtumattomista bilemuistoista.
PS. Yks biisi jäi bileistä kaivelemaan. Sellanen simppeli, groovaava organ-clubhouse vääntö aika lopussa. Orkidea on tota soittanut muutamaan otteeseen vastaavanlaisissa klasari-seteissään. Jos joku tunnistaa, niin pistäkää vinkkiä tulemaan, kiitos.
Kiitos kaikille kavereille, tutuille ja tuntemattomille unohtumattomista bilemuistoista.
Harvoin jaksaa hymyilyttää bileet vielä seuraavalla viikolla, mutta nyt on oltu koko alkuviikko hymyssä suin. Oli rautaisella ammattitaidolla järjestetty tapahtuma, ei voi muuta sanoa. Kaikki toimi juuri niin kuin pitikin ja fiilis oli alusta asti korkealla. Unity 10th Anniversary DVD:llä mainittu "Paying attention to the detail, yet having it large" kuvaa melkoisen hyvin lauantai-illan puitteita.
Club Unitylta olen jo vuosien varrella tottunut odottamaan laadukkaita tapahtumia ja tuolla "tulevissa tapahtumissa" käydystä ennakkohehkutuksesta päätellen niin on moni muukin. Koko edeltävä viikko sujuikin enemmän tai vähemmän tapahtumaa odotellen ja fiilistä nostatellen. Silti pienoinen epäilys oli tuon paikan valinnan suhteen, sillä Caivohuone ei kuulu bilepaikkana suosikkeihini - muistuupa mieleen sellaisia jääpuikkojen kokoontumisia kuin Slinky ja Cream.
Vaan turhaksi osoittautui tuo epäilys. Pianisti, Unity Museo, valaistus, jääveistos, batteryä, bisseä, lonkkua, lämmintä ruokaa, jälkiruokaa... mitä vielä? Vaikka olisi itsellä ollut huono päivä, niin tossahan olisi saanut jo rahoille vastinetta pelkästään saapumalla paikalle syömään, juomaan ja kuuntelemaan pianistia. Huomasiko kukaan muuten samannäköisyyttä pianistin ja Jackassin Johnny Knoxvillen välillä? Vai oliko itse Knoxville saapunut paikan päälle seuraksemme? No, joka tapauksessa hyvin kaveri soitti.
Jonkin verran muuten hämäsi aluksi ihmisten panostus pukeutumiseen. Porukalla oli semi-pukua päällä ja itselläni oli vaan perusbilevaatteet. Oli vähän sellainen olo, että "ammmm, well..." Puvun takit ja kravatit kyllä väheni aika tehokkaasti illan aikana, kun musa alkoi soida. Ja mitä musaa. About kaikki parhaat veisut männävuosilta. Vanhatkin biisit toimi, tai itseasiassa nehän ne juuri toimi. Itselleni kolahti ehkä eniten Sasha - Xpander, The Thrillseekers - Synaesthesia, Man With No Name - Sugar Rush. Olihan noita paljon muitakin, mutta noi nyt ainakin.
Valaistuksesta ja dekotuksesta jos vielä muutaman sanan sanon, niin täytyy todeta, että erityisesti ne neljä lavan taakse/vierelle asennuttua kirkasta valoa toimi. Samoin siilit ja lavan takana olevat säteilijät (Martin Wizard?) olivat tykki yhdistelmä. Mörssäri discopallo oli piste i:n päälle.
Onnea kymmenvuotiaalle Unitylle ja kiitos näistä sekä kaikista menneistä pippaloista.
kala, 10.10.2006 15:39:
.. täytyy todeta, että erityisesti ne neljä lavan taakse/vierelle asennuttua kirkasta valoa toimi. Samoin siilit ja lavan takana olevat säteilijät (Martin Wizard?) olivat tykki yhdistelmä.
Ne kirkkaat valot kulkevat yleisnimellä blinder ja tosiaan ne "säteilijät" oli Martinin Wizardeja. Yksi suosikki laitteistani :) Oli kyllä todella hyvännäköinen setti visuaalisesti. Propsit Tealle ja Severille :)
*Mirri*, 9.10.2006 22:03:
Mä oon missannu kultahippusateen ku aateltiin fiksuina lähtee vähä ennen pilkkuu. Tosiasias kuiteski seisoin edelleen siin ovella sateessa pilkun aikaan.