"Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä" - Jumala loi taivaan ja maan, mutta missäs vaiheessa ne vedet sinne ilmestyi?
"Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä." - Kenelle Jumala oikein juttelee tässä? Oiskohan jääny lääkkeet ottamatta ennen duuniin lähtöä. Miten joku erottaa valon pimeydestä? Ei pimeys ole mitään "erilaista säteilyä", eikä valoa voi, tai edes tarvitse erottaa pimeydestä. Silmään pistää myös se, että ilmeisesti Jumala loi maan ja taivaan pimeässä, koska valo tuli vasta jälkeen päin. Ei ihmekään jos tarvittiin muutama maanjäristys ja vedenpaisumus korjaamaan valon puuttesta johtuvat esteettiset viat. Aina on helppo olla jälkiviisas, mutta itse olisin tehnyt hommat toisin päin.
"Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan." Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle." - Ööh, pitäisikö tämä nyt ymmärtää siten, että ilmakehän yläpuolella on vettä? Voi niitä astronautteja joilla jää räpylät ja snorkkelit kamaralle (kts. seuraava kappale).
"Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä." - Aah, eli siis Jumala ei luonutkaan aluksi taivasta ja maata, vaan taivaan ja veden. Noniin, nyt päästään asiaan. Pari poppaskonstia ja meillä on maata ja vesistöjä, vai onko? Missään vaiheessa Jumala ei luonut järviä ja jokiakin vain muutaman hassun seuraavassa luvussa.
Jos nyt asiaa ihan järkevästi tarkastelee, niin raamatun luomiskertomus on aivan posketon, jopa yliluonnollisten huuhaa-tarujen mittakaavassa.