Posts: 7,921
sapeli, 6.8.2006 17:20:
Vähänkö rupes tekee mieli
Joo, onhan se ihan ymmärrettävää että kun tälläisiä topicceja lukee niin alkaa tehdä mieli ekstaasia.
Joo, onhan se ihan ymmärrettävää että kun tälläisiä topicceja lukee niin alkaa tehdä mieli ekstaasia.
Posts: 1,750
Posts: 281
Pitäiskin ehkä tehdä tänään jos vielä jaksaa kauppaan.. *haaveil*
Posts: 45
Vispipuuro herättää hyvin vispattuna pehmeitä makunautintoja, jotka parhaimmillaan jatkuvat kauan puuron nauttimisen jälkeen. Suosin vispipuuroa sokerilla, maito nautitaan kylmänä lasista. Suosittelen kaikille kanssakäyttäjille pientä paussia ennen tanssilavalle menoa, jotta välttyy inhalta nipistelyltä masussa.
Posts: 379
Mä rupesin oikeasti miettimään, valitsisinko ekstaasin vai vispipuuron jos pakko olisi toinen valita. Vaikea kysymys. Vispipuuro on todella pahaa ja ekstaasia en taas haluaisi kokeilla. Jos aseen kanssa uhkaisivat ja pakottaisivat valitsemaan, voi olla että ehtisi ase laueta ennenkuin minä saisin päätökseni tehtyä. :(
Edit. typo. Yrittääkö mun alitajuntani viestittää mulle jotain?
Edit. typo. Yrittääkö mun alitajuntani viestittää mulle jotain?
Posts: 511
Posts: 1,142
Posts: 379
K, 6.8.2006 17:54:
---
koo, 6.8.2006 17:43:
Vispipuuro on todella pahaa ja ekstaasia en taas haluaisin kokeilla.
---
:D
Ohops. Taidan olla vispipuuron tarpeessa. :)
Posts: 2,892
Juhgu, 6.8.2006 17:18:
Ekstaasi vs Vispipuuro? En ymmärrä ollenkaan moista vastakkainasettelua, eihän nuo ole millään tavalla toisiaan pois sulkevia tekijöitä. Voisin kuvitella että essopäissään vispipuuro olisi aika jees. :D ja toisinpäin!
No galluppivaihtoehdoista onneks löytyy molempi parempi vaihtoehtokin, että ei ongelmaa...
Posts: 4,039
lostgone, 6.8.2006 16:15:
Tämän kotkalaisen bilekulttuurin synkän salaisuuden paljastuminen vetää kyllä tosi hiljaiseksi.
Mä epäilen, että tätä on kerran salaa laitettu mun drinkkiin Kotkan bileissä.
joo ei koskaan kande juua juoma jos se muuttu kokareiseks tai se muuttuu kiinteeks
Posts: 4,039
Dementation, 6.8.2006 16:14:
---
blender, 6.8.2006 16:12:
Noita vispipuuroja on kyl niin moneen lähtöön etten lähtis parin maistelukerran jälkee tuomitsemaan yleisesti, toiset on vahvemman makusii ja toiset mietoja, itse suosin niitä mietoi... :)
---
Kotona tehdyt on usein aika paljon vahvemman makuisia, itse syön yleensä kaupan miedompia...
Ja maito ja sokeri on ihan måste...
mä tykkään myös noista laillisista kaupan tuotteista.. koti polttonen on aina suurempi riski, koska mukaan voi tarttua jotain mitä sinne ei haluttu laittaa, tai jotain ainesosaa voi olla liikaa..
yliannostuksen ja muidne haittavaikutusten riski kasvaa jos sitä ei olla tehty tarkasti valvotuissa oloissa
Posts: 749
Posts: 282
Posts: 821
Ja ekstaasia ei oo tullu kokeiltua eikä tuukkaan. Eli ei molemmille!
Posts: 2,892
aleksisi, 7.8.2006 02:58:
kaupan valmis-setit on syvältä, mummun puurot rokkaa..
nimim. 25 vuoden addiktio...
Se on jo kohtuullisen pitkä aika... Itse en pienenä pitänyt vispipuurosta kun äitini sitä minulle tarjosi... Onneksi en, sillä se olisi vienyt lapsuuteni kaikki rahat jos olisin koukuttunut siihen ensimmäiseen ilmaiseen kertaan... Nyttemmin kun on vähän enemmän järkeä ja rahaa käytössä, niin vispipuuro on juuri se juttu juuri mulle ja imho kaikille muillekin
Posts: 5,533
Posts: 2,892
pirpeli, 7.8.2006 12:41:
Vispipuuro. Osaan tehdä ihan törkeen hyvää. Sellasta sopivan makeeta/kirpeetä, kauan vispattua vaaleenpunasta unelmaa. Kylmää maitoa ja sitä.....
Mihis sokeri jäi?
Posts: 5,533
Dementation, 7.8.2006 12:43:
Mihis sokeri jäi?
Mä laitan sokeria sitä puuroa tehdessä. Ei tartte siihen päälle sit ripotella, tietty saa jos se sillee maistuu :) Mutta hyvää se on. Samoin kuin 3 tuntia haudutettu ruispuolukkapuuro, hardcorempaa kuin mikään :D
Posts: 2,892
pirpeli, 7.8.2006 12:44:
Mä laitan sokeria sitä puuroa tehdessä. Ei tartte siihen päälle sit ripotella, tietty saa jos se sillee maistuu :) Mutta hyvää se on. Samoin kuin 3 tuntia haudutettu ruispuolukkapuuro, hardcorempaa kuin mikään :D
Se irtosokeri siinä päällä tuo omaa tunnelmaa...
Posts: 2,817
Joo, mä voin entisenä vispipuuroväärinkäyttäjänä kertoa kohtuullisen karmaisevan tarinan sen haittavaikutuksista.
Mä alotin ihan kevyesti mannapuurolla, kaverit sano että eka kerta oli ilmanen. Muutama päivä siinä sitten menikin ihan lepposasti kunnes sama kyseinen kaveri tuli luokseni kulhollinen kaurapuuroa mukanaan. Ajattelin silloin vielä että kaikkea pitää kokeilla kerran, joten imasin ne naamaani, ja seuraavat muistikuvat ovatkin sitten noin viikon päästä tästä tapahtumasta.
Heräsin nastolasta, ja huomasin että mulla ei oo kenkiä, ja että mun oikeeseen käteen on niitattu kiinni kaikenlaisia muistilappuja. Päätin kävellä kotiin, Lahteen. Oksensin matkalla kymmeniä kertoja, ja päästessäni kotiin huomasin että taloni oli palanut ja vaimo lähtenyt mustan miehen matkaan. Hän oli ilmeisesti kyllästynyt puuroreissuihini, ja tahtoi hieman vaihtelua elämäänsä. Lapsetkin se perkele vei mukanaan.
Tästä masentuneena sulkeuduin ainoaan konkreettiseen rakennukseen palaneen talon pihallani, pyörävajaan, ja otin esiin kulhollisen kaurapuuroa. Hetken ajan pieni järjenhäivänen vilahti päässäni ja mietin että oliko se sen arvoista. Seuraava muistikuvani onkin kun heräsin kärkölästä tuntemattoman mustalaisen vinttikomerosta, kalsarit päässäni ja iho maalattuna tummansiniseksi.
Päätin että tälle on nyt tultava loppu, kaurapuuro oli aivan liian kovaa kamaa mulle, ja tahdoin pakoon siitä, ja sitä käyttävästä ystäväpiiristäni. Lähdin kotiin ja vannoin etten enään koskaan koskisi kaurapuuroon.
Juuri kotiin päästyäni huomasin tutun hämärän hahmon istuvan pyörävajani pientareella, epämääräinen nyytti vaaleanpunaista mössöä kädessään. Otin maasta kepin ajaakseni tuon häiritsevän puurodiilerin helvettiin pihamailtani, mutta ennen kuin kerkesinkään hän toi eteeni tuon kuohkean huokeisen vispipuuromöykyn. Sen haju täytti sieraimeni, ja ennen maistamista olin jo koukussa. Vuosikausia käytin tätä huumaavaa ainetta, sokerin kanssa, maidon kanssa, ja huonoina aikoina aivan raakanakin. Se oli elämäni sumuisinta aikaa. Muutaman vuoden käytön jälkeen poliisit ratsasivat pyörävajani, ja jouduin neljäksi vuodeksi vankilaan vispipuuron hallussapidosta väärinkäytöstä ja myymisestä.
Vankilassa koin valaistuksen, ja tapasin jumalan. Humala johdatti minut puurottomalle tielle. Nyt olen onnellinen. Puurottomien puolesta
Mä alotin ihan kevyesti mannapuurolla, kaverit sano että eka kerta oli ilmanen. Muutama päivä siinä sitten menikin ihan lepposasti kunnes sama kyseinen kaveri tuli luokseni kulhollinen kaurapuuroa mukanaan. Ajattelin silloin vielä että kaikkea pitää kokeilla kerran, joten imasin ne naamaani, ja seuraavat muistikuvat ovatkin sitten noin viikon päästä tästä tapahtumasta.
Heräsin nastolasta, ja huomasin että mulla ei oo kenkiä, ja että mun oikeeseen käteen on niitattu kiinni kaikenlaisia muistilappuja. Päätin kävellä kotiin, Lahteen. Oksensin matkalla kymmeniä kertoja, ja päästessäni kotiin huomasin että taloni oli palanut ja vaimo lähtenyt mustan miehen matkaan. Hän oli ilmeisesti kyllästynyt puuroreissuihini, ja tahtoi hieman vaihtelua elämäänsä. Lapsetkin se perkele vei mukanaan.
Tästä masentuneena sulkeuduin ainoaan konkreettiseen rakennukseen palaneen talon pihallani, pyörävajaan, ja otin esiin kulhollisen kaurapuuroa. Hetken ajan pieni järjenhäivänen vilahti päässäni ja mietin että oliko se sen arvoista. Seuraava muistikuvani onkin kun heräsin kärkölästä tuntemattoman mustalaisen vinttikomerosta, kalsarit päässäni ja iho maalattuna tummansiniseksi.
Päätin että tälle on nyt tultava loppu, kaurapuuro oli aivan liian kovaa kamaa mulle, ja tahdoin pakoon siitä, ja sitä käyttävästä ystäväpiiristäni. Lähdin kotiin ja vannoin etten enään koskaan koskisi kaurapuuroon.
Juuri kotiin päästyäni huomasin tutun hämärän hahmon istuvan pyörävajani pientareella, epämääräinen nyytti vaaleanpunaista mössöä kädessään. Otin maasta kepin ajaakseni tuon häiritsevän puurodiilerin helvettiin pihamailtani, mutta ennen kuin kerkesinkään hän toi eteeni tuon kuohkean huokeisen vispipuuromöykyn. Sen haju täytti sieraimeni, ja ennen maistamista olin jo koukussa. Vuosikausia käytin tätä huumaavaa ainetta, sokerin kanssa, maidon kanssa, ja huonoina aikoina aivan raakanakin. Se oli elämäni sumuisinta aikaa. Muutaman vuoden käytön jälkeen poliisit ratsasivat pyörävajani, ja jouduin neljäksi vuodeksi vankilaan vispipuuron hallussapidosta väärinkäytöstä ja myymisestä.
Vankilassa koin valaistuksen, ja tapasin jumalan. Humala johdatti minut puurottomalle tielle. Nyt olen onnellinen. Puurottomien puolesta