Työttömyys

mekaanikko, 29.1.2006 15:50:
---

Öh... Voin omasta puolestani sanoa joitain rekrytointipäätöksiä tehneenä että meikäläiselle jos rupeaa perään soittelemaan niin se on kyllä pelkkää miinusta. Don't call us, we'll call you. Esimerkiksi viestintäalan assari- ym. entry level -paikkoihin, jos ne ovat olleet julkisesti esim. työpaikkailmoituksella haussa, on yleensä kolminumeroinen määrä hakijoita. Mitäs luulet, haluaako se raukka joka muiden työtehtäviensä ohessa hoitaa ko. rekrytointia, että jokainen hakija soittaa perään?

Vastaavasti taas mm. mun vanhempani, molemmat yrittäjiä, on sanonut pitkällä kokemuksella että pelkät hakemukset menee suoraan lukematta pinoon, ja ne jotka soittaa perään otetaan ylipäänsä ees harkintaan.

Tilanne on varmaan toinen sit viestintäalan assaria julkisesti haettaessa, jos ylitarjontaa on noin hurjasti. Mutsi ja faija vaan sitä selitti ku hain itte töitä tossa intin jälkeen että aktiivisuus palkitaan, pelkkien hakemusten postittelemisella ei kuulemma töitä saa.

Mut tässä voi olla tietty kyseessä sit iso ero siinä, et mille alalle palkataan, mihin hommiin ja kuinka paljon on päteviä hakijoita. Kumpikaan noista ei mihinkään asiantuntijahommiin tai vastaaviin erillistä koulutusta vaativiin tehtäviin oo paljoo porukkaa palkannut, lähinnä myyntimieheksi ja sen sellasiin.

Itse kun hain töitä, niin siitä kun ensimmäisen hakemuksen lähetin puolen tunnin kuluttua oli ensimmäninen haastattelu. Otin tosin vastaan sit kans ihan ensimmäisen homman mitä tarjottiin, sain paikan ja löysin itselleni samalla sopivan alan. Koulun ohella teen töitä, ja niin kauan kun olen a) terve b) nuhteeton c) motivoitunut, ei työt lopu kesken.

Mut tietenkin, mulla on oma tilanteeni, toisilla toiset.

Lene, 30.1.2006 00:35:
Se vika tuntuu tässä nyky-yhteiskunnassa olevan, että saa valita, mitä alkaa elääkseen tehdä - tai olla tekemättä.

Aika tiukka heitto. Perustele pikkasen ja oisko sulla vaihtoehto mielessä?

kuilu saa ehdot, 29.1.2006 23:49:
Jos työtä tekemättä on onnellisempi, niin miksi tehdä työtä? En sano, että itse olisin onnellisempi työtä tekemättä, mutta väitän, että yksilön ahneuden korostaminen eettisellä tasolla "hyväksi asiaksi", siitä seuraa, että sen kaltainen ihminen, joka on onnellisempi ollessaan työtön, toimii "oikein" kieltäytyessään työstä.

Näyttää vain siltä, että jos jättää sen rahan pois kaavasta, ja alkaa suoraan ahnehtia onnea, on jälleen pulassa ja toimii "väärin". Onko niin, että raha on ainoa asia, jota saa ahnehtia?

Kieltämättä kiperä kysymys. Ehkä onnellisuus on sellainen asia, jota on tasaisin väliajoin ruokittava onnettomuudella ts. ulkoisten pakkojen aiheuttamat kärsimykset korostavat sisäisten halujen täyttymysten aiheuttamaa onnellisuutta ja estävät tähän tilaan tottumisen ja luonteen laiskistumisen. Ehkä jatkuva onni ei ole ihmiselle hyväksi, mutta toisaalta: tarvitsisiko sen ollakaan? Onko oikea toiminta väistämättä sellaista, joka on ihmiselle hyväksi vaikka se tekisi ihmisestä onnettoman? Vai onko ihmisen onni se, joka määrittää oikean? Entä yhteiskunnallinen näkökulma? Eikö työtätekevän ole mieltä rikastuttavaa saada tietoonsa, että joku rohkeasti kieltäytyy työstä ja julistaa silti olevansa onnellinen siinäkin tapauksessa, että tieto tästä synnyttäisi vihaa ja suuttumusta?

Omasta mielestäni on hyvä, jos elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Joskus on kuitenkin yhtä lailla hyvä ja järkevää rohkeutta osoittaen viitata kintaalla ulkoisille pakoille ja tavoitella onnea. Nämä taistot on kuitenkin syytä valita harkiten - tai ainakin sivistyneesti arvaten.

Lene, 30.1.2006 00:35:
---
Se vika tuntuu tässä nyky-yhteiskunnassa olevan, että saa valita, mitä alkaa elääkseen tehdä - tai olla tekemättä.

Vika? O_o

Lene, Se vika tuntuu tässä nyky-yhteiskunnassa olevan, että saa valita, mitä alkaa elääkseen tehdä - tai olla tekemättä.
---
Juhgu, Vika? O_o

Niin. Vika. Useimmat ihmiset olisivat onnellisempia jos eivät tietäisi vaihtoehdoista ja joutuisivat vain sopeutua johonkin elämäntyöhön.

Vapaus tuo mukanaan myös paljon vastuuta.

Individual, 29.1.2006 15:52:
---
kuilu saa ehdot, 29.1.2006 14:32:
Ja vastatkaa joku pliis: Miksi tehdä työtä, jos työtä tekemättä saa enemmän nautintoa?

---

Koska jossain vaiheessa voi se ainainen nautintokin alkaa maistumaan puulta. Jos välillä tekee työtä, eikä kokoajan nautiskele, niin silloin kun pääsee nautiskelemaan, se tuntuu todella hyvältä ja tuntee sen ansainneensa ja on hyvä mieli itsestään.

Eihän se nostatuskaan tunnu kesken kiksusetin enää miltään, jos koko setti on yhtä ja samaa hehkutusta.

"Hän joka on päättänyt nauttia elämästään, löytää aina paljon asioita joista nauttia." - Lin Yutang

Luulen siis että kyse on omasta ajattelumaailmasta, mistä ja miten hakee nautinnollisuutta. Onnellisesti aidot joutilaat ihmiset ei hae nautintoa tietystä muutamasta asiasta vaan onnellisuus on perusluonteessa ja silloin ei muuta kaipaa. Tämän tyyppiset luonteet eivät myöskään tylsisty eikä siten heidän onnellisuuden tunne voi alkaa maistua 'puulta'. Ehkä kyse on siitä että nykymaailmassa materialistisuuden ja yliteollisen tehokkuuden keskellä vaan on niin harvassa luonteita ketkä on kykeneviä näkemään elämän pyrkimysten ja menestyksen läpi. Ihmisiä jotka arvostaa luonnettaan enemmän kuin saavutuksiaan, kuuluisuutta tai rikkauksia. Tehokkuus toki saa asioita valmiiksi ja erittäin taitavasti mut haluan kuitenkin vastustaa näkemystä että meidän kaikkien täytyy olla hyödyllisiä ja tehokkaita sillä maailmassa on muutenkin liikaa kiirettä ja stressiä, ja niin kauan kun ei muille suo haittaa tekemisellään niin ihmisellä pitäisi olla vaihtoehto valita täysin oikeutettuna tie omaan onnellisuuteen. :p

Kappas joo, jäi quoteen vähän ylimäärästä. Individualille tossa mun postauksessa tosiaan lähdin vastaamaan aluksi ja siitä vaan innostuin vähän pidemmälle. Ei ollu tarkotuskaan vastata sun kysymykseen sillä itseki haluaisin kuulla siihen vastauksen.

Kuilu yms taas vauhdissa

Mulla on yks kaveri, jota en älyllisesti lahjakkaaks kehuis. Se sai aina parin viikon sisään uuden työpaikan ja meni alta kuukausi niin kenkää tuli. Eikä taas kulunu kun pari viikkoo niin oli uus työpaikka hallussa. Vaikee mun on ymmärtää sitä ettei työtä tällähetkellä muka saa. Tällähetkellä kaverilla on oma firma, ollut jo itseasiassa parinvuoden ajan. Ei elä herroiks mutta toimeen tulee. Nostan hattua hyvä kaveri ja todella lojaali.

Tiedän paljon ihmisiä, jotka elää sossunrahalla ja pelailee jotain online pelejä siinä kun on vapaa-aikaa. Yksi henkilö kävi pariviikkoo töissä mut sit otti lopputilin kun oli liian rankkaa ja palas takas online pelailuun. Ei se mun mielestä ole oikein, että näin tapahtuu.

Jos joku nostaa osinkoja tai muuta omaisuustuloja ja elää sillä ilman "oikeeta" työntekoo niin hatunnosto, se ei ole yhteisestä hyvästä pois vaan se on jotain yhteiselle hyvälle. Tähän asemaan haluaisin itsekkin päästä. He ovat sen ansainneet tai muuten saaneet ja silti heidän olemassaolonsa ei ole yhteiskunnalta pois vaan he antavat kokoajan yhteiskunnalle kulutuksella ja omaisuusverotuksella verotuloja.

Sitten kesätöissä pomon kanssa juttelin, kun firmassa oli työvoimapula. Pomo soitti työkkäriin ja koitti saada ukkoja lisää. Monilta tuli vaan sen luokan vastaus ettei haluakkaan tehdä töitä. On se helvetti väärin, ettei halua tehdä töitä, nyt, huomenna, koskaan ja silti pidetään leivässä. Pitäisi olla jotain pakkotyötä millä periaatetyöttömät pistetään tuottamaan valtiolle edes jotain.

kuilu saa ehdot, 29.1.2006 14:32:
Ja vastatkaa joku pliis: Miksi tehdä työtä, jos työtä tekemättä saa enemmän nautintoa?

Jos erotetaan nautinto h?don? ja onnellisuus eudaimonia toisistaan niin vastaus on: Jos nautinto ei tee onnelliseksi? =)

Tässä mennään semantiikan puolelle ja raskaasti, mutta itse määrittelen onnellisuuden niin että se käsitteen "onnellisuus" tarkoite denotatiivisessa mielessä on "se tila johon kaikki ihmisen toiminta henkilökohtaisella tasolla tähtää, tai sen mitta, kuinka lähellä tätä ideaalitilaa ihminen on". Siis, määritelmän mukaan, kaikki, mitä ihminen tekee, johtuu hänen pyrkimyksestään onnellisuuteen - tai se tapahtuu sattumalta. Näin ollen jos korvaamme kysymyksessäsi sanan "nautinto" sanalla "onnellisuus", vastaus kysymykseesi olisi lähinnä "vahingossa", "väärin premissein" tms.

Nyt pääsemme siihen, että arkikielessä "onnellisuus" sisältää konnotatiivisesti hieman erilaisen, suppeamman merkityksen kuin edellä kuvaamani. On siis ymmärrettävä, että onnellisuuden lajeja, sikäli kuin onnellisuus ymmärretään paitsi päämääränä, myös tienä tuohon päämäärään, on useita, ja ne kaikki liittyvät työnteon (ja ylipäänsä kaiken inhimillisen tekemisen) motiiveihin:

1) Onnellisuus välittömänä nautintona, oli se sitten luonteeltaan henkistä tai fyysistä. Työn tekeminen siksi, että a) nauttii työstään ja/tai b) työ itsesään tarjoaa nautintoa (esim. ravintolakriitikon tai Hugh Hefnerin ammatti).
2) Onnellisuus henkisen pahan poissaolona. Työn tekeminen siksi, että a) pitää sitä moraalisesti oikeana ja omaa moraaliaan vastoin toimiminen aiheuttaa syyllisyyttä, ahdistusta ym., siksi, että b) toimettomuus itsessään aiheuttaa ahdistusta, masennusta ym. ja/tai siksi, että c) saisi rahaa, jolla voisi tyydyttää henkisiä tarpeitaan kuten itseilmaisua.
3) Onnellisuus fyysisen pahan poissaolona. Työn tekeminen siksi, että a) saisi rahaa, jolla tyydyttää fyysisiä tarpeitaan kuten nälkä, ja/tai siksi, että b) välttyisi rangaistukselta (esim. pakkotyö).

Koska useimmissa meille tutuissa tilanteissa asevelvollisuusajan pakkotyötä lukuunottamatta kohta 3 ei ole relevantti ottaen huomioon suomalaisen sosiaaliturvan, työtä tehdään kai yleensä kohdissa 1 ja 2 kuvailtujen syiden vuoksi.

Tuikkari, 30.1.2006 23:20:
Jos joku nostaa osinkoja tai muuta omaisuustuloja ja elää sillä ilman "oikeeta" työntekoo niin hatunnosto, se ei ole yhteisestä hyvästä pois vaan se on jotain yhteiselle hyvälle.

Olet väärässä. Kuten Sauli Niinistökin presidenttikampanjassaan sanoi, hyvinvointi syntyy vain työstä. Vain työtä tekevät ihmiset kontribuoivat yleiseen hyvinvointiin. (Työ on tosin tässä ymmärrettävä laajemmin kuin palkkatyö, huom. Kuilu. =)

Pääomaa tarvitaan myös, mutta omistaminen ei ole työtä, eikä se luo hyvinvointia. Pystytkö perustelemaan, mihin tarvitaan yksityisen pääoman haltijoita? Miksi pääoma ei voi olla pelkästään yhteiskunnallisilla instansseilla ja/tai laajan omistuspohjan yhteenliittymillä kuten osuuskunnilla ja eläkerahastoilla?

mekaanikko, 30.1.2006 23:32:
---
Tuikkari, 30.1.2006 23:20:
Jos joku nostaa osinkoja tai muuta omaisuustuloja ja elää sillä ilman "oikeeta" työntekoo niin hatunnosto, se ei ole yhteisestä hyvästä pois vaan se on jotain yhteiselle hyvälle.
---


Olet väärässä. Kuten Sauli Niinistökin presidenttikampanjassaan sanoi, hyvinvointi syntyy vain työstä. Vain työtä tekevät ihmiset kontribuoivat yleiseen hyvinvointiin. (Työ on tosin tässä ymmärrettävä laajemmin kuin palkkatyö, huom. Kuilu. =)

Pääomaa tarvitaan myös, mutta omistaminen ei ole työtä, eikä se luo hyvinvointia. Pystytkö perustelemaan, mihin tarvitaan yksityisen pääoman haltijoita? Miksi pääoma ei voi olla pelkästään yhteiskunnallisilla instansseilla ja/tai laajan omistuspohjan yhteenliittymillä kuten osuuskunnilla ja eläkerahastoilla?

Voin olla väärässä tietenkin, mutta näkisin, että aina kun henkilö maksaa veroja Suomeen ja kuluttaa suomessa, se on Suomelle edullista. Tälläinen rikas henkilö ei mielestäni syö valtionrahoja samalla tavoin kun työtön. Ymmärrän kyllä työttömiä, mutten asennetyöttömiä. Myöskin rikkaat ovat aina suuria veron maksajia ja veroilla katetaan yhteiskunnalliset kulut.

Mielestäni yksityisomistus on kannustin, ainakin itselleni se olisi loistava asia saada rahaa helposti ja tekemättä juuri mitään. En nyt puhu mistään suurista rahoista vaan sellaisista joilla tulisin toimeen, mitä enemmän parempi tietenkin. Tämä nyt ei ole itselläni näköpiirissä, nyt tai ei ehkä koskaan. Mielestäni ahkerat ja fiksut pitää palkita ja he palkitsevat itse itsensä tämän kaltaisella menettelyllä. Tässä ehkä paras perustelu mitä voin antaa, en voi kokemuksesta tai tietämyksestä paremmin perustella, koska rahkeet ei riitä ja sen myönnän suoraan.

mekaanikko, Pystytkö perustelemaan, mihin tarvitaan yksityisen pääoman haltijoita? Miksi pääoma ei voi olla pelkästään yhteiskunnallisilla instansseilla ja/tai laajan omistuspohjan yhteenliittymillä kuten osuuskunnilla ja eläkerahastoilla?

Siksi, että pääomasijoittaja on ahne ja ottaa isompia riskejä kuin laajan omistuspohjan yhteenliittymät isomman palkkion toivossa.

Tällaisia kannustimia on oikeasti aika vaikea löytää muuten. Olisihan se kiva jos ihmiset motivoituisi jostain muusta kuin oman navan kaivamisesta, mutta minkäs teet ;)

siveys, 30.1.2006 23:54:
Siksi, että pääomasijoittaja on ahne ja ottaa isompia riskejä kuin laajan omistuspohjan yhteenliittymät isomman palkkion toivossa.

Ei pidä paikkaansa. Otetaan vaikka case Kesko vs. SOK, kumpis on aggressiivisesti kasvava markkinajohtaja? Tai valtionyhtiöistä tollanen pikkutekijä kuin Fortum?

mekaanikko, Ei pidä paikkaansa. Otetaan vaikka case Kesko vs. SOK, kumpis on aggressiivisesti kasvava markkinajohtaja? Tai valtionyhtiöistä tollanen pikkutekijä kuin Fortum?

Asemoituneen, tuottavan toiminnan laajentaminen on ihan eri asia kuin riskisijoittaminen.

siveys, 31.1.2006 01:02:
Asemoituneen, tuottavan toiminnan laajentaminen on ihan eri asia kuin riskisijoittaminen.

Suomen merkittävimmät riskisijoittajat ovat käsittääkseni Tekes, Sitra ja Teollisuussijoitus, jotka ylläri ylläri, ovat kaikki valtion putiikkeja. Suomalaiset "riskisijoittajat" ovat erikoistuneet kermankuorintaan, aikaisen vaiheen sijoituksia pitkän tuotekehityksen teknologiayhtiöihin ei juurikaan tehdä.

mekaanikko, 30.1.2006 23:32:
---
Tuikkari, 30.1.2006 23:20:
Pääomaa tarvitaan myös, mutta omistaminen ei ole työtä, eikä se luo hyvinvointia. Pystytkö perustelemaan, mihin tarvitaan yksityisen pääoman haltijoita? Miksi pääoma ei voi olla pelkästään yhteiskunnallisilla instansseilla ja/tai laajan omistuspohjan yhteenliittymillä kuten osuuskunnilla ja eläkerahastoilla?

T,

Koska yksityisellä pääomalla on tapana ottaa suuria riskejä, joista joskus syntyy oikeasti jotain uutta joka tuottaa hyvinvointia monille muille! Osuuskunnissa yhden hyvä idea voi mennä toisten suihin ja eläkerahastot katsovat varmaan tuottoa, mutta eivät ota yritystoiminnan vaatimia riskejä.

Omistamiseen liittyvää rahaa on hyvin harvoin saatu ilman isoja riskejä ja samaan aikaan tapahtuvaa kovaa työtä. Tästä pitää mm. perintövero huolen. Ilman yksityistä pääomaa ei olisi monia suomalaisia yrityksiä, suuriakaan ja niitä, jotka uskaltavat ottaa isoja riskejä koko rahan edestä.

t.
R2D2

mekaanikko, 31.1.2006 01:26:
---
siveys, 31.1.2006 01:02:
Asemoituneen, tuottavan toiminnan laajentaminen on ihan eri asia kuin riskisijoittaminen.
---
Suomen merkittävimmät riskisijoittajat ovat käsittääkseni Tekes, Sitra ja Teollisuussijoitus, jotka ylläri ylläri, ovat kaikki valtion putiikkeja. Suomalaiset "riskisijoittajat" ovat erikoistuneet kermankuorintaan, aikaisen vaiheen sijoituksia pitkän tuotekehityksen teknologiayhtiöihin ei juurikaan tehdä.

T,

TEKES on teknologian kehittämiskeskus ja se katsotaan lähinnä teknologiaan painottuvan tutkimusrahoituksen antajaksi ja erilaisten tutkimusaihioiden kehittäjäksi.
http://www.tekes.fi/julkaisut/Innovaatio_investointina_osa_1.pdf
http://www.tekes.fi/rahoitus/yritys/

SITRA:lla eli Suomen Itsenäisyyden juhlavuoden rahaston tehtävät:
Sitra keskittää toimintansa ohjelmiksi, joiden keinoja ovat:
· tutkimus ja koulutus
· innovatiiviset kokeilut
· uuden liiketoiminnan kehittäminen
· sekä pääomasijoittaminen ja muu yritysrahoitus.

Se, että näissä tapauksissa riskisijoittaminen on näin julkista tarkoittaa sitä, että riski on hyvin hallittua ja riski voi olla suhteellisen pieni. Aina tulee myös mieleen, että suositaanko näissä tiettyjä vai pitäisikö olla pelkästään yksityisellä pohjalla olevia riskisijoittajia (joihin ei Suomessa riitä mammona).

Yksityisistä voisivat olla vaikkapa hyvänä esimerkkinä oululaisen Lesosen Head Invest Oy ja sen tytäryhtiöt:
http://www.headteam.com/headteam.html
Joista tämä on riskisijoitusyhtiö:
http://www.proventiagroup.com/

http://www.mtv3.fi/tulot:
Lesonen myi oikeaan aikaan
Veikko Lesonen (s. 1958) rikastui satumaisesti myydessään perustamansa JOT Automationin osakkeita alkuvuodesta sadoilla miljoonilla. Myynnistä jäi kuitenkin "paha maku". Elektroniikkateollisuuden tuotantoautomaatiolaitteita valmistava yritys antoi pian Lesosen kauppojen jälkeen tulosvaroituksen ja kurssi syöksyi.

Niihin aikoihin kun Lesonen helmikuussa 2000 myi JOT:n kurssi oli yli 13 euroa. Nyt se on 0,6 euroa. Jälkikäteen arvioiden Lesonen onnistui myymään osakkeensa juuri oikeaan aikaan. Nyt Lesonen on ostanut osakkeita takaisin. Hänen omistusosuutensa on noin 3,5 prosenttia.

http://www.sampo.fi/sampotanaan/sampovisio/200lesonen.htm
"Varmasti kaikilla niistä. Jos joku väittäisi, ettei tuuria ole ollut, hän olisi naiivi. Ratkaisevinta oli alkuvaiheen riskinotto, hetkittäin se oli aivan älyttömän suurta kaiken omaisuuden ollessa pelissä. Matkan varrella olen kohdannut paljon ihmisiä, joilla olisi ollut mahdollisuus ottaa samanlainen riski."

Suomen valtiolla tai eläkerahastoilla ei toivottavasti koskaan ole kaikkea omaisuutta pelissä. Siinä ero.
Jokainen meistä voi harjoittaa riskisijoittamista ostamalla osakkeita, sijoittamalla erilaisiin rahastoihin esim. yhdistelmä-, indeksi tai osakerahastoihin tai perustamalla oman yrityksen.

t.
R2D2

r2d2, 31.1.2006 01:39:
Koska yksityisellä pääomalla on tapana ottaa suuria riskejä, joista joskus syntyy oikeasti jotain uutta joka tuottaa hyvinvointia monille muille! Osuuskunnissa yhden hyvä idea voi mennä toisten suihin ja eläkerahastot katsovat varmaan tuottoa, mutta eivät ota yritystoiminnan vaatimia riskejä.

Ei se nyt ihan noin mene. Nimenomaan isolla pääomalla on mahdollista ottaa suuriakin riskejä, koska ne pystytään hajauttamaan tehokkaasti. Varsinkin jos vielä sijoitushorisontti on pitkä, eli sijoitusta ei tarvitse kotiuttaa heti vuoden päästä vaan rahat voidaan sitoa kymmeniksi vuosiksi, riskinkantokyky kasvaa olennaisesti. Itse asiassa puhtaasti riskisijoituksiinkin erikoistuneista yrityksistä suurin osa sijoittaa muiden rahaa kuin omaansa: joko suurempien sijoittajien, joihin lukeutuvat mm. eläke- ja muut vakuutusyhtiöt sekä pankit, tai sitten rahastopohjaisesti suurelta joukolta piensijoittajia kerättyä rahaa.

Omistamiseen liittyvää rahaa on hyvin harvoin saatu ilman isoja riskejä ja samaan aikaan tapahtuvaa kovaa työtä. Tästä pitää mm. perintövero huolen.

Uskokoon ken haluaa. Suomen rikkaimpien ihmisten lista puhuu muuta: Erkot, Hartwallit, Ehrnroothit, von Rettigit, Huberit, Gullichsenit, Herlinit, Fazerit jne. ratsastavat perityllä omaisuudellaan listojen kärjessä vuodesta toiseen. Toki Suomessa on muutama self-made-man -tyyppinenkin miljonääri, mutta monen tällaisenkin taustalta löytyy pikemminkin hyvää tuuria kuin pitkäjänteistä työtä. Mielestäni mainitsemasi Lesonen kuuluu tähän sakkiin, vaikka toki hänkin on paljon työtä tehnyt, mutta kyllähän JOT:n nykykurssi puhuu omaa kieltään siitä, että ei firman arvonnousu perustunut niinkään pitkäjänteiseen työhön vaan rahoitusmarkkinoiden ylikuumentuneeseen tilaan.

Se, että näissä tapauksissa riskisijoittaminen on näin julkista tarkoittaa sitä, että riski on hyvin hallittua ja riski voi olla suhteellisen pieni.

Ei pidä paikkaansa. Nimenomaan se, että riskisijoituksia tehdään pitkäjänteisesti ja kokonaistaloudellista tilannetta katsoen johtaa siihen, että esimerkiksi Tekes ottaa paljon kovempia riskejä sijoituksissaan kuin mihin useimmat yksityiset sijoittajat ovat valmiita. Esimerkiksi biotekniikka-alalla yksityistä rahoitusta on riittänyt kitsaasti, kun tuotekehitysajat ovat 15-20 vuotta ja riskit huomattavia. Tekes ja Sitra sen sijaan ovat rahoittaneet alaa voimakkaasti.

Suomen valtiolla tai eläkerahastoilla ei toivottavasti koskaan ole kaikkea omaisuutta pelissä.

Jos Suomen valtio ja eläkerahastot sijoittavat 10 % sijoitusvarallisuudestaan riskikohteisiin, se on jo huomattavasti enemmän kuin mitä suurikaan joukko yksittäisiä "bisnesenkeleitä" saa ikinä kerättyä Suomesta.

Asiasta kolmanteen? Kokemusta löytyy työelämästä,työttömyydestä, sekä pätkätöistä. (nyt hoitovapaalla) Joskus sitä työtä vaan ei löydy, MITÄÄN työtä, varsinkaan pikkukaupungissa. Joskus joutuu tilanteeseen,jossa palkka työstä on niin mitätön,että joutuu hakemaan sen lisäksi toimeentulotukea. Aamulla raahaat lapset päivähoitoon, maksat siitä (luonnollisesti), raadat päivän jossakin "orjatyövoimana" yhteisen hyvän nimissä (?),ja päivän pimetessä haet lapset hoidosta ja peittelet nukkumaan. Tunnustan jättäneeni toisinaan tälläiset huimat työtarjoukset väliin...Ja olen viettänyt kotielämää sillä vähällä mitä siitä saa. Uskon että se on ollut oikea ratkaisu. "palkaton" työharjoittelu tulee kohdalleni vasta pitemmän työttömyyden jälkeen... Töitä teen mitä saan, vaikkei sillä aina rikastukkaan, mutta joku ihmisarvo tänä päivänäkin meikäläisellä on. Näinä päivinä työntekijän arvostus on mitä on (jossakin paikoissa), enkä usko että monikaan on työttömänä vapaasta tahdostaan. Kaikenmaailman kurssitukset vailla hyötyä on myös ihan sieltä syvältä. *jupinaa* Sori jos hyppii aiheesta toiseen...ottaa vaan niin päähän menkää pummit töihin asenne.