tänään aamulla töihin herätessä sen ikuisen "äitiii, vielä 5 minuuttia"- tutimisen sijaan oli olo niin hilpeä, että olisin hymyssä suin voinut syödä lusikalla yliajetun haisunäädän mädäntynyttä perseenreikää, jos ei olisi tarvinnut mennä duuniin
haluan itselleni nyt kotiin kääpiönarmeijan soittamaan pasuunoilla onnittelufanfaaria ja randomvaltion kuninkaan ojentamaan minulle vittu-maailman-kovin-jätkä-palkinnon
antti, olet kaunis ja urhea. naiset haluavat ja miehet kadehtivat. jee!
lähteekö joku kaljalle?