Toimitko maksajana vai "siipiveikkona"

MR*ENIGMA aka DON*ENIGMA, 19.11.2005 06:00:
---
tomii, 16.11.2005 09:48:

Ei ole tyhmä, joka pyytää, vaan se, joka maksaa

---


Ajatteletko näin joka asiasta?

No toi nyt on toi vanha sanonta, mutta onhan se totta, että kannattaa yrittää tehdä niin paljon voittoa kuin mahdollista, jos kerta on yrittäjäksi alkanut. Ja jos ihmiset siitä viinasta maksaa hirveitä hintoja, niin tottahan sitä kannattaa sitten kalliilla myydä ja kääriä hyvät voitot. (kristus mikä kapitalisti mustakin on tullut )
Mutta joo... v*tuttaahan se kyl maksaa helvetisti drinkeistä, joita tosiaan mittaillaan millilitran tarkkuudella, sitä en kiellä. Mutta kyllä mä toisaalta ymmärrän, että siinä yritetään kanssa tehdä voitollista bisnestä eikä hyväntekeväisyyttä.

Tarjoan. Jos oon tiskille menossa ni yleensä kysyn josko muutkin ottavat jotain. Jos ottavat, niin rahaa en huoli. Sen sijaan itsekseni toivon että joku joskus tekisi samoin minulle. That day is yet to come.

Mitä ns. deittailu-etikettiin tulee niin tietty tarjoan. Esim. jos pydän leffaan tai raflaan syömään, niin mielestäni (etenkin miespuolisena) olen velvollinen maksamaan. Itsehän deittejä ja siihen liittyvää ohjelmaa ehdotin.

Näin mut on kasvatettu.

"Kohtele muita niinkuin toivoisit heidän kohtelevan sinua"

MR*ENIGMA aka DON*ENIGMA, 27.11.2005 08:50:
---
ceecee, 19.11.2005 14:47:

Mitä ns. deittailu-etikettiin tulee niin tietty tarjoan. Esim. jos pydän leffaan tai raflaan syömään, niin mielestäni (etenkin miespuolisena) olen velvollinen maksamaan. Itsehän deittejä ja siihen liittyvää ohjelmaa ehdotin.


---


Kaikki nykypäivän miehet ei vaan tätä tajua.

Eiks miehet tarjoa sulle, kun olette treffeille. Eihän se ole laitaa.

Tasa-arvo kunniian. Eukko maksamaan deiteillä! :)

Kyllä yleensä tarjoan jos vain rahaa on. Toisaalta aika hyvin kaverit takasinkin päin piffaa jos niill on mil mällää. Tarjoan joillekin puolipäivän tutuillekin jos sillepäälle sattuu kun niitä tapaa ihan huvikseni/kohteliaisuudesta.

Makselen ja en maksele ihan millepäälle satun. Siipiveikkona oleminen on musta huono sana. Jos kaveri haluu tarjoo niin ei se musta ole siipeilemistä. Jos ne on nihkeitä ni ei tarvi enkä kinua yleisesti. Joten siipeilystä ei sinällään voi sanoa.

Antaa hyvän kiertää, niinhän se menee. Tiedän tasan tarkkaan olevani jotakin velkaa joillekkin, mutta sitten taas toisien kanssa homma menee toisinpäin. Uskon olevani ehkä jossakin suurin piirtein +/- 0 tilanteessa.

On toisia ystäviä, joille voin tarjota koko illan. Eikä niistä penneistä sitten pidetä kiinni. Mä tiedän saavani sen jossakin muodossa joskus takaisin. Sitten on taas niitä ihmisiä, joille pitkin hampain tulee lainattua rahaa, koska rahaa ei koskaan saa takaisin, eikä mitään muutakaan. Ei edes mitään henkistä pääomaa.

Deiteillä mä kyllä tarjoudun maksamaan oman osuuteni ja ihan mielellään maksankin sen. Jos toinen kuitenkin päättäväisesti kieltäytyy siitä, että minä maksaisin, niin en mä nyt ämpyilemään ala. Olen salaa vain mielissäni moisesta käytöksestä.

Se on aika sama kumpana toimii.

Yleensä tarjoamispolitiikka menee kaveripiirissä tasapuolisesti, jos yksi tarjoaa niin saa yleensä varmasti takaisin seuraavalla kierroksella (onneksi näitä tilanteita ei yleensä usein kuitenkaan tule).

Baarissa tarjoan usein kavereille ja/tai seurueelle. Omat kaverit harvoin tarjoaa takas, kundikaverin kaverit kylläkin, ehkä he hieman vanhempina ymmärtää kirjoittamattomia hyviä tapoja.
Parisuhteessa kyllä mies tuppaa maksamaan helposti enemmän mut omasta tahdostaan, joskus sitten tasoittelen maksamalla väkisin jotain isompaa. Mut rahasta ei riidellä.

Inhoan ihan sikana lokkeilua, loisimista ja pummailua, sekä asennetta, että automaattisesti olettaa kavereiden juomien/syömisten/tavaroiden olevan yhteiskäytössä.

Itse hoidan mieluusti omat juomiseni ja syömiseni ja toivon, että muutkin hoitavat omansa. Siis pääsääntöisesti. Tarjoaminen puolin ja toisin, silloin tällöin, on ihan kivaa, jos siihen ei painosteta/sitä ei pidetä itsestäänselvyytenä. (Myös jos tiedän jonkun [hyvän] kaverin oikeasti kärsivän rahapulasta [ei ainoastaan kroonisesta yli varojen elämisestä] jeesaan pyydettäessä mielelläni, jos mulla sattuu olemaan mahista.)

nykyään oon ihan liian höveli. pitää ruveta kiristää rahamassin suuta....

MR*ENIGMA aka DON*ENIGMA, 27.11.2005 08:50:
---
ceecee, 19.11.2005 14:47:

Mitä ns. deittailu-etikettiin tulee niin tietty tarjoan. Esim. jos pydän leffaan tai raflaan syömään, niin mielestäni (etenkin miespuolisena) olen velvollinen maksamaan. Itsehän deittejä ja siihen liittyvää ohjelmaa ehdotin.


---


Kaikki nykypäivän miehet ei vaan tätä tajua.

Niin, koska osa pyrkii aktiivisesti eroon sovinistisista yhteiskuntarakenteista, jotka päällisen, teennäisen positiivisuutensa valossa kuitenkin syrjivät toista sukupuolta asettamalla esim. treffeilläkin naisen automaattisesti almujen varassa elävän asemaan.

Se, että mies tarjoaa, on anakronismi niiltä ajoilta, kun naiset eivät käyneet töissä. Mun mielestä sen edellyttäminen nykyään on vähän epäkohteliasta ja kaiken lisäksi tönkköä. Itse tarjoan silloin tällöin, mutta en mitään isompaa. Esim. kahvit voin tarjota, jos toinen kaivaa lompakosta Electronin ja minulla on käteistä.

Nainen saa puolestani treffeillä maksaa oman ateriansa, niinkuin minäkin. Jos se tekee musta barbaarin, niin olkoot niin, mutta jumalauta, suurin osa naisista joita tunnen tienaa enemmän kuin minä - miksi mun pitäisi maksaa neidin sushilajitelma jos neidin tuntipalkka on sen aterian hinnan verran korkeampi kuin mulla?

Toimin.