mekaanikko, 17.1.2006 22:40:
Jos et usko, että vaaleissa saadaan aikaiseksi hyvää approksimaatiota kansalaisten arvoperustasta, niin mun on vaikea nähdä, miten ihmeessä kuvittelet että tämä kaavailemasi asiantuntijavaltio voisi ikinä toimia? Aloitetaan ihan perusongelmista:
Mä uskon, että molemmissa saadaan arvoja edustetuksi, mutta asiantuntijajärjestelmässä paremmin, sillä rajoittamassa ei ole puoluekenttää ja sen aiheuttamaa ryhmäpainetta, joka näkyy arvoissa ja päätöksenteossa.
Jos hyväksymme, että hallintoelimet täydentävät itse itsensä täyttämällä vapautuvat virat aina pätevimmällä mahdollisella hakijalla, ratkaistavaksi jää vielä ongelma, kuinka valtio perustetaan? Kuka valitsee ne, jotka valitsevat ensimmäisen sukupolven asiantuntijat ja suunnittelee hallintojärjestelmän perusteet? Demokraattisestihan heitä ei voi valita, koska demokratia tuottaa aivan vääriä ratkaisuja väärillä perusteilla. Arvalla? Tuskin. Jonkun "objektiivisen" mittarin, kuten ÄO:n perusteella? OK, mutta kukas sitten valitsee käytetyn mittarin?
Kuten sanoin, ei mulla ole valmista ratkaisua siihen miten käynnistää kyseinen valtiomalli eikä siihen miten sen saisi toimimaan. Jos asiaa alkaisin pohtia, niin varmaan saisin jotain järkevää aikaiseksi, mutta klubitukseen en taida niin paljoa aikaa käyttää :)
Noin pikaisesti ajateltuna veikkaisin, että asiantuntijoita valitsisi "ministeriöt" joilla on kuitenkin alasta aika paljon tietotaitoa. Mittarina käytettäisiin pätevyyttä (kokemus/koulutus) sekä normaaleja CV ansioita. Lisäksi asinatuntijoiden joukossa tulisi ehkä olla jonkinmoinen "sosiaalinen rajoitus" ja tällä tarkoitan sitä, että tekniikasta ei saisi olla päättämässä vain insinöörejä, vaan mukana pitäisi olla humanistejä. Eihän hommasta tulisi muuten mitään :D
Mikä motivaatio näillä asiantuntijoilla on edistää yhteistä hyvää? Jos heillä on täysi valta tehdä päätökset oman etunsa mukaisesti ilman sanktion pelkoa, korruptio alkaa rehottaa ennen kuin kissaa kerkiää sanoa. Jos asiantuntijat valvovat toinen toisiaan, saadaan ehkä henkilökohtaisen edun tavoittelu hieman hillitymmäksi (edelleen käyttäisin vertailukohtana Neuvostoliittoa), mutta mitenkäs hallitsevan luokan asema suhteessa muihin kansalaisiin kokonaisuudessaan?
Mikä motivaatio kenelläkään on tehdä työtä ja tavoitella vaikkapa yhteiskuntarauhaa? Monilla ihmisillä on olemassa perusmotivaatio tekemäänsä työtä kohtaan ja monet pyrkivät tekemään työnsä parhaalla mahdollisella tavalla.
Korruptio on todellinen ongelma ja tästä syystä päätöksenteko ja taustat pitäisivät saada julkisiksi. Esimerkiksi onhan kuntatasolla paljon asioita joita päätetään "asiantuntijoiden kesken", mutta siltikin systeemi on varsin toimiva, sillä meillä on esim laki kilpailutuksesta.
Lisäksi en missään nimessä olisi lakkauttamassa oikeusjärjestelmää. Lain valvojat ja riippumaton oikeustuomioistuin voi olla osa asiantuntijavaltiolta.
Ja millä ilveellä hallitsijat säilyttävät minkäänlaisen kontaktin tavallisten kansalaisten ongelmiin, kun siihen ei mitään pakottavaa tarvetta ole aktiivisesti paneutua eivätkä he luonnollisesti yhteiskunnan hyväosaisimpina ole siitä omakohtaisen kokemuksen kautta selvillä?
Asiantuntijoiksi valitaan ihmisiä, joilla on kosketuspintaa tavallisen kansalaisen ongelmiin. Esim siinä terveydenhuollossa lääkäreitä ja koulutuksessa rehtoreita jne. He ovat itse kokeneet nämä ongelmat ja siten heillä tod näk on tarve muuttaa näitä asioita. He työskentelevät asiantuntijoina määrätyn ajan ja jossain välissä todennäköisesti palaavat "normaalin työhön". Siten heillä on motivaatio muuttaa asioita.
Samanlaisen kysymyksen voisi nykyisin tehdä kansanedustajille. Millainen kontakti heillä on tavallisiin ihmisiin, kun he ovat olleet eduskunnassa 20 vuotta? Onko heidän kontakti 4v välein tapahtuva torikiertäminen? (ei ehkä asiallinen kysymys, mutta rinnastuksena toimiva)
Suomessa on lukuisia asiantuntijoita joiden tehtävänä on nimenomaan seurata vallankäyttäjien edesottamuksia ja tarkastella näiden tekemiä päätöksiä faktapohjalta. Näitä ovat esimerkiksi monet tutkivat journalistit, tutkijat, etujärjestöjen asiantuntijat sekä tietenkin lainsäädäntöä valmisteleva ministeriöiden hallintokoneisto ja sen toimeenpanosta huolehtiva oikeuslaitos. Nämä ihmiset ovat merkittäviä mielipidevaikuttajia ja pystyvät kyllä Suomen kaltaisessa, koulutusta ja ammatillisia näyttöjä arvostavassa kulttuurissa vaikuttamaan näkemyksineen paljonkin siihen, mitä Kalle Kansalainen vaaliuurnille astellessaan ajattelee ja ketä äänestää.
Totta. Mutta myös asiantuntijavaltiossa olisi suuri määrä ihmisiä, jotka seuraisivat samalla tavalla vallankäyttäjien edesottamuksia. Asiantuntijavaltiossa näiden ulkopuolisen "tekijöiden" vaikutus siirtyisi enemmän siihen, että he pyrkivät vaikuttamaan vallassa oleviin asiantuntijoihin, ei siihen ketkä asiantuntijat hommaan valitaan.
Mitä nämä vaihtoehdot konkreettisesti olisivat?
Myönnän, virheellisesti sanoin "enemmän", ehkä kyseessä olisi pikemmin samansuuruinen valvontamahdollisuus:
Oikeuslaitos samalla tavalla kuin nyt. Media samalla tavalla kuin nyt. Erona vain olisi, että kansanedustajien tilalla olisi asiantuntijoita, jotka vastaisivat omasta työstään. Työn arvioinnissa apuna olisi läpinäkyvä päätöksenteko kuten eduskunnassa. Yksittäinen "työvirhe" voitaisiin viedä "syytteeseen" ja siten asiantuntija voitaisiin erottaa. Asiantuntija olisi kerralla valittu aina tietysti kaudeksi ja tämän jälkeen valittaisiin uusi asiantuntija. Kerralla ei vaihdettaisi kaikkia vaan hommaa tehtäisiin porrastetusti.
Ministeriöt ovat kansanedustajien valvonnassa. Yritysten toimintaa taas suitsitaan toisaalta pakottavalla lainsäädännöllä (jota muovaavat kansanedustajat), toisaalta taas kuluttajat ns. äänestävät lompakollaan ja työntekijät jaloillaan jos yritys alkaa sikailla miten sattuu.
Kuten sanoin, mä en ole (vielä) kehittänyt täydellistä järjestäjää. Tuo "yritysmaailmasta peilaamalla" oli lähinnä esimerkki siitä, että valvontaa voidaan kehittää ja historia lienee osoittanut että asiaan paneutumalla valvonta voidaan saada aikaan hyvin erilaisiin järjestelmiin.
Kun ulkopuolista painetta muutokselle ei ollut, sama sakki itseään täydentäen yritti samalla reseptillä puskea väkisin eteenpäin, johtaen lopulta talous- ja yhteiskuntajärjestelmän romahtamiseen 80-90-lukujen taitteessa.
Kysessä oli nimenomaan pieni sakki ilman valvontaa, joka täydensi itse itseään. Mä en ole missään välissä ehdottanut, että asiantuntijat korvaavat sekä presidentin, eduskunnan ja oikeuslaitoiksen vaan puhunut siitä, että eduskunnan tilalla pitäisi olla asiantuntijoita, eikä normaaleja jannuja, jotka on äänestetty päättämään asioita, joista heillä ei lopulta ole minkäänlaista tietoa. En ole myöskään missään välissä ehdottanut elinikäisiä virkoja.
Toinen esimerkki asiantuntijuuteen perustuvasta hallintomallista on Singapore. Taloudellisestihan siellä kyllä menee oikein hyvin, mutta enpä ole ihan varma, haluaisinko asua maassa jossa lähtökohtaisesti kaikki hauska on kielletty, rasismi rehottaa, samoin kuin nepotismi ym.
Siellä on tainnut olla kasa insinöörejä vallassa :D