Posts: 167
Tilanne lienee kaikille tuttu: Olet esim. bileissä ja näet uskomattoman kauniin ja sexyn baben. Sinulle avautuu tilaisuus ilmaista kiinnostuksesi, mutta vain rajoitetun ajan. Kun tilanne on päällä et keksikään mitään muuta sanottavaa kuin: Tota...niin. CUT: meni jo.
1min-1päivä myöhemmin, suureksi vitutukseksi mieleesi juolahtaa tilanteeseen täydellinen kommentti. Tiedät, että kun olisit keksinyt sen heti (eikä siis vasta nyt, 15.päivä) olisi zänssit jonkinasteen vastakaikuun ollu enemmän kun fifty-sixty. Mutta tilanne ei toistu, ainakaan sellaisenaan. Se mikä sen sijaan tod.näk. toistuu on se, että seuraavan kerran vastaavan tilanteen osuessa kohdalle sinulla on kaikki tarvittava "aseistus" eli tilanteen vaativa kommentti, mutta et ole vielääkään lännen nopein. Nyt keksit juuri oikean kommentin, mutta vain 10 sekunttia liian myöhään. Parannusta sekin (?), mutta vitutus säilyy.
Tai ehkä keksit nokkelan vastavedon jollekkin toisen vittumaiselle kommentille. Tai jotain sanottavaa ilkeälle poliisisedälle, joka tuli keskeyttämään laittomat mutta huolella valmistellut bileet. Yhtä kaikki, menny mikä menny.
Nyt on tilaisuus paikata tilanne, ainakin jossain määrin. Et voi matkustaa ajassa taaksepäin, mutta sensijaan voit aivan liian myöhään keksimälläsi kommentilla saada klubikansan myötätuntoa, herättää hilpeyttä, paikata itsetuntoa, ja ehkä, kukaties, saada kaipaamaasi "vastakaikuakin" .
Näitähän on siis tuhansia, täsä viimeisin (tosin aika käytetty, mutta tilanteeseen sopiva):
Palautin leffan erääseen makuuniin minuuttia ennen sulkemisaikaa (ei siis ennen seitsemän "sakkorajaa") sanoen syötävän ja nuoltavan hyvännäköiselle myyjättärelle jotain tyyliin "ethän sakota kovin isolla kädellä". Tyttö siihen katseella ja äänenpainolla, jossa oli jotain ah niin ah, että "ok, mutta LUPAATHAN, että tuot enskerralla ennen seittemää. LUPAATKO?" Painottaen sanaa luvata molemmilla kerroilla ja vannottaen minua kuin olisin syyllistynyt isompaankin rikokseen.
Killtinä poikana vastasin niinkin tylsällä kommentilla kuin, Juujuu,lupaan lupaan, äänenpainolla johon kumpikaan ei oikeasti uskonut. Sen sijaa olisi PITÄNYT luvata tyyliin:" Sulle/noin kauniille tytölle lupaisin vaikka kuun taivaalta" ja hymyillä pilke silmäkulmassa. Ko. tilanteeseen ja juuri tuolle tytölle (mainittakoon, että tänkaltaisissa tilanteissa kyse on paljolti ihmistuntemuksesta ja tilannetajusta, ja tässä tilanteessa oli kaikki tarvittavat elementit, joita en sen tarkemmin lähde erittelemään) se olis sopinu paremmin kun mikään minnekkään.
1min-1päivä myöhemmin, suureksi vitutukseksi mieleesi juolahtaa tilanteeseen täydellinen kommentti. Tiedät, että kun olisit keksinyt sen heti (eikä siis vasta nyt, 15.päivä) olisi zänssit jonkinasteen vastakaikuun ollu enemmän kun fifty-sixty. Mutta tilanne ei toistu, ainakaan sellaisenaan. Se mikä sen sijaan tod.näk. toistuu on se, että seuraavan kerran vastaavan tilanteen osuessa kohdalle sinulla on kaikki tarvittava "aseistus" eli tilanteen vaativa kommentti, mutta et ole vielääkään lännen nopein. Nyt keksit juuri oikean kommentin, mutta vain 10 sekunttia liian myöhään. Parannusta sekin (?), mutta vitutus säilyy.
Tai ehkä keksit nokkelan vastavedon jollekkin toisen vittumaiselle kommentille. Tai jotain sanottavaa ilkeälle poliisisedälle, joka tuli keskeyttämään laittomat mutta huolella valmistellut bileet. Yhtä kaikki, menny mikä menny.
Nyt on tilaisuus paikata tilanne, ainakin jossain määrin. Et voi matkustaa ajassa taaksepäin, mutta sensijaan voit aivan liian myöhään keksimälläsi kommentilla saada klubikansan myötätuntoa, herättää hilpeyttä, paikata itsetuntoa, ja ehkä, kukaties, saada kaipaamaasi "vastakaikuakin" .
Näitähän on siis tuhansia, täsä viimeisin (tosin aika käytetty, mutta tilanteeseen sopiva):
Palautin leffan erääseen makuuniin minuuttia ennen sulkemisaikaa (ei siis ennen seitsemän "sakkorajaa") sanoen syötävän ja nuoltavan hyvännäköiselle myyjättärelle jotain tyyliin "ethän sakota kovin isolla kädellä". Tyttö siihen katseella ja äänenpainolla, jossa oli jotain ah niin ah, että "ok, mutta LUPAATHAN, että tuot enskerralla ennen seittemää. LUPAATKO?" Painottaen sanaa luvata molemmilla kerroilla ja vannottaen minua kuin olisin syyllistynyt isompaankin rikokseen.
Killtinä poikana vastasin niinkin tylsällä kommentilla kuin, Juujuu,lupaan lupaan, äänenpainolla johon kumpikaan ei oikeasti uskonut. Sen sijaa olisi PITÄNYT luvata tyyliin:" Sulle/noin kauniille tytölle lupaisin vaikka kuun taivaalta" ja hymyillä pilke silmäkulmassa. Ko. tilanteeseen ja juuri tuolle tytölle (mainittakoon, että tänkaltaisissa tilanteissa kyse on paljolti ihmistuntemuksesta ja tilannetajusta, ja tässä tilanteessa oli kaikki tarvittavat elementit, joita en sen tarkemmin lähde erittelemään) se olis sopinu paremmin kun mikään minnekkään.
Ne sanoo mua moottoriturvaks... Toisaalt siit on se harmi, että useammin tapahtuu niitä "mitä minun EI olisi pitänyt sanoa" - tilanteita. 
