Uhraatko lampaasi laumasi edessä?

elisak:
Joskus mietin esimerkiksi, että voiko kukaan koskaan ymmärtää puhettani täsmälleen niinkuin minä sen tarkoitan. Puheen ymmärtämiseksihän tarvittaisiin sama kokemusmaailma, kulttuuri ja mielentila kuin minulla on.

heh, tunnen yhden ihmisen, jonka kanssa mulla on jostain syystä vaikka kuin usein aivan ihmeellisiä kommunikointihäiriöitä. Sitte se menee vielä jotenkin niin, että joitain asioita saa selittää vaikka kuin kauan, mut sitte taas joissain muissa se tajuaa mitä yritän sanoa melkein paremmin kuin mä. Friikkiä :D

LostM:


2. Miten lapsi oppii puhumaan? Matkimalla. Ikuista mallioppimista (muistakaa tarinat susien laumassa kasvaneesta lapsesta)

mut jossain välissä kai jokainen alkaa ainakin sekoitella niitä oppimiaan juttuja keskenään. Ja kyllähän sitä välillä tehdään myös asioita mitä ei ole ainakaan suoraan lainannut keneltäkään, tai jatkokehitellään niitä lainattuja.


3.Onko ihminen koskaan vapaa yhteisön vaatimuksista? vaatteet o vain pintaraapaisu, mutta kuitenki hyvin konkreettinen esimerkki nuorilla. Entä jos vain sattuu pitämään samasta paidasta mikä kaikilla jo on?


Tuossakin tilanteessahan vaihtoehtoja on useampi.. Jos samasta paidasta pitävä haluaa sulautua massaan, niin tilanne on (ainakin joidenkin mielestä) optimaalinen. Jos taas ko. henkilö haluaa erottautua ja arvostaa erottautumista (ja kuuluu massaan jossa kuuluu erottua ;),
niin silloin tarvii oikeasti olla yksilö voidakseen pitää sitä paitaa...


4.Olet lähellä kysymystä mitä mietin. Miksi minä olisin yksilö ja muut ei? Mutta niin moni ajattelee vain näin. Aina MINÄ ja muut. Eikö junarata katoa horisonttiin*täh

no itsehän siinä on lähimpänä. Sisäpuolella. Muitten kokemuksista, ajatuksista tai mistä tahansa on huomattavasti vaikeampaa mennä sanomaan kuin omistaan. Aika yleisiähän on nää "kas, en tienny että joku muukin ajattelee näin / on kokenu tän / joutuu miettimään näitä", eli kaikki ongelmat, ellei sitten selkeästi näy että muilla on samanlaisia, oletetaan jotenkin erityisiksi vaikka suurimmalla osalla ihmisistä olis juuri samoja ongelmia.


* Historiassa aatelisto oli korkeampa-arvoisempaa ja muut massaan? Puhummeko vain haavesta olla osa eliittiä?

oletettavasti. Kai suunnilleen kaikkeen missä halutaan olla jotain (erona siihen että haluaa _tehdä_ jotain?) se perustuu siihen, että halutaan jollain tavalla olla "parempia". Sitähän voi sitten miettiä, jos asia on noin, että onko se hyvä vai huono asia vai jotain siltä väliltä.


5. Onko elämä vain näytelmä, mitä esitämme lavalla ja näytännön loputtua, palaamme kotiimme, heitämme palkinnoksi saadut ruusut roskiin muitten joukkoon ja katsomme telkkaria missä esitetään jotain draamasarjaa, mille sitten nauramme, että kuinka kaukana se on tosielämästä? Kuinka moni ansaitsisi Oscarin roolistaan mitä esittää muille? Vai onko se yksilöllistä vapautta esittää jotain muuta?

Se kai vähän riippuu ihmisestä.. jotkut tekee tuota enemmän kuin muut. Itse sen aina jostaan huomaan milloin vedän jotain roolia ja milloin en. Tosin joskus se raja on melkoisen häilyvä ja ihan itsestä lähtenyt toiminta saattaa muuttua esittämiseksi. Hmm, itsensä esittämiseksi? ;)


6. Ihminen on ikuisesti ahne. Pitää saada muita enemmän. (eräs hieno aate ei toimi vain sen takia, koska ihminen ei ole ikinä tarpeexi viisas)


niinpä... :)


Hmm... vastasin tähän lukematta (ja muistamatta) omia aiempia kirjoituksia aiheesta, luin ne vasta tässä vaiheessa. Ihan mielenkiintoinen lopputulos...

Hmm, muuten... Huomasin että kirjoitan mm. eri paikkoihin eri tavalla. Muutenkin tarttuu tyylit muilta ihan älyttömän helposti. Se on kans aika hauska ilmiö.

Soundtrackia tuolle (ja muillekin tän ketjun aiheille):
Pet Shop Boys - Too Many People :)

[muokattu 3.4.2003 16:29]

LostM:

Tuntuu olevan niin helppoa puhua muista yleistäen.. Aina on muut ja sinä itse. Pidätkö itseäsi yksilönä? Oletko mielestäsi erilainen? Ainutlaatuinen?
Kerroppa siis minulle miten oikeutat itsesi tälläiseen kuvitelmaan? Mistä tiedät että tekosi, ajatuksesi jne.. eli ne mitä pidät erilaisuutesi perustana ovat omaasi eikä jonkin auktoriteetin vaikutteita? Vai onko se mahdotonta? Vai vetoatko siihen että voit valita tietoisesti jonkin mallin toimintaasi? Onko se sinusta yksilöllisyyttä? Vai perustuuko yksilöllisyytesi vain geneettiseen perimään, fyysiseen olomuotoosi jne.. Vai onko mahdotonta olla täysin yksilöllinen?

Hyvä topic.

Omasta mielestäni olen yksilö. Perusteena väitteelleni näen sen faktan, että olen geneettisesti täysin uniikki kappale. Se, että olenko uniikki ajatusmaailmaltani - epäilen vahvasti, niin romanttiselta kuin se kuulostaisikin. Elän kuitenkin yhteisössä, josta tulee jatkuvalla syötöllä vaikutteita, joille en voi olla altistumatta. Johtopäätöksenä joudun siis toteamaan, että olen yksilö yksilöiden muodostamassa yhteisössä. Olen pyrkinyt mahdollisimman tehokkaasti edellä mainitun kaltaiseen tilanteeseen, eli pyrkimällä säilyttämään yksilöllisyyteni yhteisössä esim. ajattelemalla kriittisesti yhteisöstä tuleviin vaikutteisiin. Tästä syystä olen omasta mielestäni muodostanut oman yksilöllisen identiteettini, joka tekee minusta ainutlaatuisen ja erilaisen yksilön.

Miten niin?

Koska maailma on objektiivisella tasolla yksiselitteinen.

Vaikka "alussa" olisikin ollut aivan samanlainen alkio kuin minä olin, niin se olisi kehittynyt kuitenkin eri tavalla, koska ollessamme samassa määrittelyjoukossa, emme olisi voineet kuvautua samaan pisteeseen arvojoukossa, em. syystä johtuen. Valitettavasti en kykene sen paremmin formalisoimaan tuota ajatustani (vielä), vaan joudun tukeutumaan empiirisiin havaintoihin - kaikki eivät ole samanlaisia.

(P.S. Jos jollekin tuli mieleen, että maailma ei ole yksiselitteinen miettiessään esim. hiukkasfysiikkaa, todettakoon, että hiukkastason tapahtumat eivät ole vertailtavissa makromaailman tapahtumiin - ainakaan vielä.)

(Huom. The Truman show)
1.Leikkaatko lehdistä irti sen kohdan minkä haluat elämääsi sisällyttää? Voitko kokeilla erilaisia silmiä, kunnes hyväksyt sen tietyn? Entä jos kyllästyt pystytkö vaihtamaan vai onko liima liian voimakasta? Miten suureksi tämä sinun kuvasi saa kasvaa? Onko se rakennettu jonkin pohjalle? Rakennatko siitä jotain minkä vain sinä ymmärrät vai perustuuko se ulkoisesti nähtäviin seikkoihin?

Joo, kyllä mä ehdottomasti leikkailen silmiäni irti ja liimailen uusia tilalle trendien vaihtuessa*iloinen*. Ei vaan oikeesti; kyllähän sitä aika paljon voi itseään osista kasailla...Voi värjätä hiuksia ja muuttaa niiden mallia, voi muokata kehoa ja voi opiskella erilaisia asioita, jolloin muokkaa ajatausmaailmaansa...tai voi opetella erilaisia taitoja...

On mielestäni itseasiassa aika kauhistuttavaa se, miten paljon voi valita! Yritänkö muokata itsestäni taiteilijan, vai haluanko bisnesnaiseksi? Olenko jompanakumpana parempi ihminen? Olenko boheemi vai haluanko olla snobahtava salkkutäti? Muuttuuko sieluni jos opiskelen erilaisia asioita? Onko hyväksi opetella vähän kaikkea ja olla vähän sellainen sun tälläinen, vai pitäisikö keskittyä vain yhteen asiaan ja hioa se täydellisyyteen saakka? Mitä jos epäonnistuu?

Itsestäni on ainakin tullut sekamelska erilaisia puolia. Kaikki kiinnostaa, eikä mikään...Osaan vähän kaikkea, mutten mitään täydellisesti. Kuulun vähän kaikkialle, mutten mihinkään täysin? Erilaisissa ympäristöissä pystyy ilmentämään erilaisia puolia itsestään...

Onko elämä sitä, että pyrkii määrittelemään itsensä ja perustelemaan yksilöllisyytensä?

greenie:

Vaikka "alussa" olisikin ollut aivan samanlainen alkio kuin minä olin, niin se olisi kehittynyt kuitenkin eri tavalla, koska ollessamme samassa määrittelyjoukossa, emme olisi voineet kuvautua samaan pisteeseen arvojoukossa, em. syystä johtuen. Valitettavasti en kykene sen paremmin formalisoimaan tuota ajatustani (vielä), vaan joudun tukeutumaan empiirisiin havaintoihin - kaikki eivät ole samanlaisia.

(P.S. Jos jollekin tuli mieleen, että maailma ei ole yksiselitteinen miettiessään esim. hiukkasfysiikkaa, todettakoon, että hiukkastason tapahtumat eivät ole vertailtavissa makromaailman tapahtumiin - ainakaan vielä.)

Olet tainnut jonkin verran lukea matematiikkaa? ;)

Mitä tarkoitat muuten tuolla P.S.:llä?

elisak:

Itsestäni on ainakin tullut sekamelska erilaisia puolia. Kaikki kiinnostaa, eikä mikään...Osaan vähän kaikkea, mutten mitään täydellisesti. Kuulun vähän kaikkialle, mutten mihinkään täysin? Erilaisissa ympäristöissä pystyy ilmentämään erilaisia puolia itsestään...

Onko elämä sitä, että pyrkii määrittelemään itsensä ja perustelemaan yksilöllisyytensä?

Olet selvästi kelaillut näitä aika paljon :)
Mielestäni eri ihmisillä on eri suuruinen tarve määritellä itsensä
ympäristönsä ehdoilla ja "pitää kiinni yksilöllisyydestään".
Olisi hienoa jos pystyisi elämään täysin ilman ympäristön
asettamia paineita, mutta tuskin kukaan pystyy niiltä täysin
välttymään. Itse en erityisemmin tunne tarvetta määritellä
itseäni, ja yksilöllisyydestäni (sikäli kun se minua erityisemmin
kiinnostaa) olen tarpeeksi vakuuttunut etten ajattele sitä.
Mulla taitaa olla aika helppoa :)

Oletko oikeasti miettinyt vakavasti minkälainen sinun pitäisi
itsestäsi tehdä? Itse lähinnä vain elän ja olen ja katson mitä
tapahtuu :)

toma:

greenie:Vaikka "alussa" olisikin ollut aivan samanlainen alkio kuin minä olin, niin se olisi kehittynyt kuitenkin eri tavalla, koska ollessamme samassa määrittelyjoukossa, emme olisi voineet kuvautua samaan pisteeseen arvojoukossa, em. syystä johtuen. Valitettavasti en kykene sen paremmin formalisoimaan tuota ajatustani (vielä), vaan joudun tukeutumaan empiirisiin havaintoihin - kaikki eivät ole samanlaisia.

(P.S. Jos jollekin tuli mieleen, että maailma ei ole yksiselitteinen miettiessään esim. hiukkasfysiikkaa, todettakoon, että hiukkastason tapahtumat eivät ole vertailtavissa makromaailman tapahtumiin - ainakaan vielä.)

Olet tainnut jonkin verran lukea matematiikkaa? ;)

Mitä tarkoitat muuten tuolla P.S.:llä?

Vähän :)

Ja tuolla loppukommentilla tarkoitin vaan sitä, että vaikka mikromaailmassa yksiselitteisyys rikkoutuukin nykyisen tiedon valossa (alkeishiukkset voivat olla monessa fyysisessä tilassa samaan aikaan), niin sillä ei voi perustella makromaailman yksiselitteisyyttä tai päinvastoin, koska kyseessä on kaksi eri maailmaa, jossa pätevät erilaiset säännöt.

greenie

Vähän :)

Ja tuolla loppukommentilla tarkoitin vaan sitä, että vaikka mikromaailmassa yksiselitteisyys rikkoutuukin nykyisen tiedon valossa (alkeishiukkset voivat olla monessa fyysisessä tilassa samaan aikaan), niin sillä ei voi perustella makromaailman yksiselitteisyyttä tai päinvastoin, koska kyseessä on kaksi eri maailmaa, jossa pätevät erilaiset säännöt.

Sen kyllä huomaa kun on itsekin lukenut :)

Kaikkein perusteellisimmalla tasolla, eli alkeishiukkastasolla
(tai säietasolla) ei minkäänlaista yksilöllisyyttä ole olemassa,
kaikki alkeishiukkaset ovat täysin identtisiä. Yksikäsitteisyyskin
tosiaan rikkoutuu, mutta vain siinä mielessä ettei hiukkasten
tilaa voida tarkasti tietää. Niiden aaltofunktiot (mikäli tämä
siis todella on oikea kuva alkeishiukkasmaailmasta) ovat
yksikäsitteisiä.

Mitä muuten tarkoitat makromaailman yksikäsitteisyydellä?
Jos puhutaan puhtaasti materiasta, niin mikromaailman
tulkinta mielestäni vaikuttaa sen verran ettei voi tiukasti
pitää kiinniyksikäsitteisyydestä. Jos taas puhutaan esimerkiksi
jonkun sanoman lauseen yksikäsitteisyydestä, niin fysiikalla
ei asian kanssa juurikaan ole tekemistä.

Edellinen siis minulta.

toma:

Mitä muuten tarkoitat makromaailman yksikäsitteisyydellä?
Jos puhutaan puhtaasti materiasta, niin mikromaailman
tulkinta mielestäni vaikuttaa sen verran ettei voi tiukasti
pitää kiinniyksikäsitteisyydestä. Jos taas puhutaan esimerkiksi
jonkun sanoman lauseen yksikäsitteisyydestä, niin fysiikalla
ei asian kanssa juurikaan ole tekemistä.

Makromaailman yksikäsitteisyydellä viittasin tapahtumien yksikäsitteisyyteen. Tapahtumien (asioiden, ilmiöiden jne) täytyy olla joko tosia tai epätosia. Ei voi olla esim. sadetta ilman vettä, siinä missä hiukkastasolla vastaavanlaisia oikkuja voi taas esiintyä.

Tosin, onhan se mahdollista, että on olemassa rinnakkaismaailmoja, missä nämä äärimmäisen epätodennäköisetkin skenaariot toteutuvat, mutta en ole tutustunut niin paljoa rinnakkaismaailmoihin ja niiden teorioihin, että voisin sanoa niistä oikeastaan mitään. Ehkä se liittyy vain tunteisiin - idea siitä, että jossain toisessa rinnakkaismaailmassa hampurilaiset syövät ihmisiä, on varsin pelottava ;)

Topicin alkuperäiseen kysymykseen:
ei, en ole millään tavalla erityinen.

Olen samanlainen, kuin kaikki
muutkin ihmiset. Minussa ei ole yhtään
ominaisuutta, jota ei jostakin toisesta
ihmisyksilöstä löytyisi.



Hyvä näin.