Jaahas....kait sitä pitää tänki tytön laittaa vihdoin ja viimein kortensa kekoo ...Jokainen ihminen on yksilö, koska maailmasta ei löydy kahta ihan samanlaista ihmistä...No okei, voin sanoa et mä olen löytäny eräästä nimeltämainitsemattomasta baarista aivan samannäköisen tytön kuin mä...mut me ei silti olla identtiset koska me ei todellakaan ajatella samalla tavalla....ainakaa toivottavasti...Ja sekin on ehkä yksi niistä asioista jotka tekee meistä yksilöitä ...Hmmm...nyt mä oon kyl aivan sekasin...ai nii, pitää vielä lisätä et ihminenhän on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen yksilö (oli pakko laittaa toi lause ku se vaan on jääny tuolt koulust pahasti päähän)...
Tos ois nyt jussi sulle vähän purtavaa..jos tosta nyt jotai irti saa ...
Eli siis onko sun perustelu sun erilaisuuteen puhtaasti psykofyysissosiaaliskokonaisuudessa*täh* myönnän että sillä o laaja vaikutus yksilöllisyyteen ja sillä pystyy perustelemaan aika pitkälle.. ja se o yksi hyvä vaihtoehto perustella yksillöllisyys.. mut riittäkö se sinulle? se että kaikki(julma yleistys geneettistä tekijöistä,mut y know what I mean) o peräisin muilta?
Rbn o pelottava paikka..
Identtinen.. Ajattelet erilailla? mistä olet varma? mitä jos hänellä o täysin samat arvot? Mitä jos hän vain sinun omassa mielessä kuvastaa sinua itseäsi? ja toimii mielessäsi tavoin miten sinä et toimisi? Haluaisitko että sinä et olisi sinä vaan hän? hän jota ei ole, sinä hänen hänen mielessään?*voiei**voiei*
Saapuu niin kuin meri satamaan. Aallon harjalla laine liplattaa, jokainen erilainen, yksilö yhteiskunnassa. Hiekanjyvä pihamaalla muokkautuu ajan kuluessa, suuri osa särmistä hioutuu pois. Sinut joku poimii talteen, heittää pihamaalle soraksi sepelin joukkoon. Sataa vettä. Virta kuljettaa sinua läpi elämän. Pienet purot isoiksi, joet virtaavat noroina. Saapuu niin kuin meri satamaan.
Kerrohan miten erotat vesipisarat toisistaan? missä menee raja jokaisen pisaran välillä? Milloin ne ovat yksilöllisiä?
kuinka monta vesipisaraa tarvitaan yhden hiekan hiomiseen? voiko yksi pisara tehdä sen? Kuinka kauan yhden pisaran pitäisi luonnossa kulkea että se halkaisisi kallion? Voiko yksi muuttaa yhden?
Mikä o sen virta mikä meitä kuljettaa? Mitä jos emme halua seurata sitä? voiko pisaramme valita oman suunnan meressä? Vai onnistuuko se vain pudotessa kuivaan pintaan? sillä yksittäiset pisarat ikkunassa valitsevat oman reittinsä..
Meri johon kuulumme saapuu satamaan.. mitä sitten tapahtuu? kuolemmeko hiekkaan? vai määrääkö joku meille uuden suunnan?
Ei siis puhuta eläimistä kokeillaanpa jotain muuta*nauru* Oletko kirjan ainoa sana? Sana joka riittää täyttämään kaikki sivut? Sana joka kertoo tarinan, totuuden jotain jonka toinen haluaa lukea, lukea uudestaan, saada joka kerta jotain uutta kirjasta, sanasta, sinusta*ding* Ja miten tietää valita se kirja kirjastosta, kaikkien kirjojen joukosta? jos ei ole sanoja käytettäväksi siitä kirjasta, sanasta, sinusta*täh* oisko tää vertaus parempi?
Kerrohan miten erotat vesipisarat toisistaan? missä menee raja jokaisen pisaran välillä? Milloin ne ovat yksilöllisiä?
kuinka monta vesipisaraa tarvitaan yhden hiekan hiomiseen? voiko yksi pisara tehdä sen? Kuinka kauan yhden pisaran pitäisi luonnossa kulkea että se halkaisisi kallion? Voiko yksi muuttaa yhden?
Mikä o sen virta mikä meitä kuljettaa? Mitä jos emme halua seurata sitä? voiko pisaramme valita oman suunnan meressä? Vai onnistuuko se vain pudotessa kuivaan pintaan? sillä yksittäiset pisarat ikkunassa valitsevat oman reittinsä..
Meri johon kuulumme saapuu satamaan.. mitä sitten tapahtuu? kuolemmeko hiekkaan? vai määrääkö joku meille uuden suunnan?
Niin paljon kysymyksiä.. eikö kyselyikä ole mennyt jo?
Tarvitseeko vesipisarat erottaa toisistaan, maailma kauniimpi yhdessä. Tuskin taivaalta vain yhtä pisaraa sataa. Raja jokaisen pisaran välillä. Luonnon fysiikkakin sen jo sanelee, ettei ole kahta samanlaista. Terävät särmät hiotuvat ajan mittanauhalla mitattuna sadoissa, ellei tuhansissa vuosissa, vesipisaroita tarvitaan lukuisia, mutta niistä jokainen jättää oman jälkensä. Yksi vesipisara ei riitä kalliota halkaisemaan, mutta yhdessä veljiensä ja sisariensa kanssa muodostaa tehokkaamman "yhteisön". Olet varmasti tietoinen miten jäätynyt vesi voi halkaista kallion. Kun kaksi pientä vesipisaraa kohtaavat ne jatkavat yhdessä vahvempina. Elämänvirta vie meistä jokaista, mihin se vie, sitä en tiedä. Silloinhan elämästä katoaisi kaikki jännitys ja eikö se juuri tee elämästä mielenkiintoisen. Saapuu niin kuin meri satamaan. Aina yhtä luotettavasti, aina ajallaan. Pidämme sitä merkkinä turvallisesta jatkuvuudesta. Jos yhtenä aamuna heräät ja katsot ikkunasta, mutta meri ei olekaan enää siellä. Nukutko vai oletko avannut vain väärän ikkunan?
Niin paljon kysymyksiä.. eikö kyselyikä ole mennyt jo?
Tarvitseeko vesipisarat erottaa toisistaan, maailma kauniimpi yhdessä. Tuskin taivaalta vain yhtä pisaraa sataa. Raja jokaisen pisaran välillä. Luonnon fysiikkakin sen jo sanelee, ettei ole kahta samanlaista.
Hehe, niidenkin pisaroiden pienimmät osaset ovat täysin
identtisiä
Bilehile (m):
Niin paljon kysymyksiä.. eikö kyselyikä ole mennyt jo?
Tarvitseeko vesipisarat erottaa toisistaan, maailma kauniimpi yhdessä. Tuskin taivaalta vain yhtä pisaraa sataa. Raja jokaisen pisaran välillä. Luonnon fysiikkakin sen jo sanelee, ettei ole kahta samanlaista.
Hehe, niidenkin pisaroiden pienimmät osaset ovat täysin
identtisiä
hyvä pointti, en ajatellut asiaa noin atomitasolla.. mieleen tuli vain tämä "muotoseikka" q se tuolta taivaalta tänne tipahtaa..
hmm... en ihan jokaiseen postiin tässä jaksanut kauheasti keskittyä, mutta jotenkin jäi päällimmäiseksi (täältäkin) sellainen tunne, että yksilöllisyys pitäisi jollain tavalla esittää ulkomaailmalle että se voisi olla olemassa. Esimerkiksi nyt käyttäytymisen, pukeutumisen, musiikinkuuntelemisen, ajatusmaailman tai minkä tahansa kautta. Sen lisäksi sillä onko yksilö vai ei vielä pitäisi olla jotain merkitystä.
Asenteista: Todennäköisesti ei ole kovin montaa ihmistä, joka ei olisi ottanut mitään vaikutteita ulkomaailmasta ja muilta ihmisiltä tms. Luultavasti kuitenkin jokainen kasaa niistä vaikutteista edes jossain määrin omannäköisensä sopan, ainakin loppujen lopuksi.
Yksilöllisyyteen kasvaminen? Ehkä vanhempana uskaltaa tuoda omia ajatuksia ja tyyliä enemmän esille, mutta väittäisin silti, että esim. sen massapukeutumisenkin (tai minkä tahansa) alla ihmisillä on kuitenkin eri ajatuksia, eri tapa hahmottaa maailmaa jne. Toisaalta taas kaveripiiri vaikuttaa siihenkin. Mutta nyt tämä menee taas siihen yksilöllisyyden esittämiseen, joten jatkan sitä ajatusta.
En tiedä saanko tätä mihinkään järkevään muotoon, mutta yritetään.. ;) (varoitus, kärjistyksiä tulossa)
Nykyisessä (länsimaisessa?) kulttuurissa yksilöllisyys koetaan tärkeäksi. Samalla koko kulttuuri pyörii esittämisen ympärillä, vrt. vaikka kosmetiikka- tai viihdeteollisuus. Koko ajan täytyy näyttää muille olevansa yksilö, joten se täytyy tuoda jollain tavalla esille.
No, ollaanko me sitten yksilöitä vai ei?
Jos oletetaan, että osa porukasta (eli ne, jotka asian kokevat tärkeäksi) esittää olevansa yksilöitä, niin ovatko ne sitä oikeasti, vai ovatko oikeasti vain (jotain) massaa? Entä jos ovat, niin entä sitten ne muut, onko joku enemmän yksilö kun joku muu (miettikö joku tätä muuten jo? ei muista) ja eikö tuossa ole jonkinlainen paradoksi, koska jos osa porukasta on yksilöitä ja osa ei, niin täytyyhän niiden jotka eivät ole erottua jollain tavalla ainakin niistä jotka ovat.
Entä jos koko homma menee toisinpäin, niin, että sillä mitä joku esittää olevansa, ei ole mitään tekemistä todellisen yksilöllisyyden kanssa. Eikö se voisi olla oikeasti jotain paljon yksinkertaisempaa, kuten että jokainen nyt vain on yksilö, koska sattuu syntymään erillisenä ja näkee/kokee maailman aina hiukan erilaisena kuin joku muu.
Entä mitä sillä yksilöllisyydellä sitten loppujen lopuksi tehdään? Onko siitä oikeasti mitään hyötyä? Ja jos on, niin mitä?
Eli siis onko sun perustelu sun erilaisuuteen puhtaasti psykofyysissosiaaliskokonaisuudessa*täh* myönnän että sillä o laaja vaikutus yksilöllisyyteen ja sillä pystyy perustelemaan aika pitkälle.. ja se o yksi hyvä vaihtoehto perustella yksillöllisyys.. mut riittäkö se sinulle? se että kaikki(julma yleistys geneettistä tekijöistä,mut y know what I mean) o peräisin muilta?
Rbn o pelottava paikka..
Identtinen.. Ajattelet erilailla? mistä olet varma? mitä jos hänellä o täysin samat arvot? Mitä jos hän vain sinun omassa mielessä kuvastaa sinua itseäsi? ja toimii mielessäsi tavoin miten sinä et toimisi? Haluaisitko että sinä et olisi sinä vaan hän? hän jota ei ole, sinä hänen hänen mielessään?*voiei**voiei*
[/quote]
Ekakskin täytyy sanoo et se paikka ei oo Rbn....ja se juttu ei oo ihan noin koska siihen asiaan liittyy vähän muutaki... mut sen mä voin kertoa sulle myöhemmin...en näin julkisesti...
Mut ehkä mä en laita tänne enempää kommentti ainakaa tällä erää, koska mulla menee pää vaa sekasin koko jutust...
Ja nyt ei vaan kerkee miettii... Toivottavasti ymmärrät
Oletko kirjan ainoa sana? Sana joka riittää täyttämään kaikki sivut? Sana joka kertoo tarinan, totuuden jotain jonka toinen haluaa lukea, lukea uudestaan, saada joka kerta jotain uutta kirjasta, sanasta, sinusta*ding* Ja miten tietää valita se kirja kirjastosta, kaikkien kirjojen joukosta? jos ei ole sanoja käytettäväksi siitä kirjasta, sanasta, sinusta*täh* oisko tää vertaus parempi?
Joskus kaaauan aikaa sitten kehittelin jotain sellaista teoriaa, että jokaisella ihmisellä on oma kuplansa, joka on osittain vain ihmisen itsensä käytössä, ja muista kohdista sekoittuu muiden kuplien kanssa. Eli käytännössä jotain sellaista, että ihmiset pystyvät yksin tekemään jotain, ajattelemaan jotain jne, ja joihinkin asioihin tarvii muita tai joistain asioista tulee parempaa muiden kanssa. Tai jokaisella on se oma kuplansa, joka on kuitenkin koko ajan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kuplien kanssa ja saa niistä vaikutteita jne. ehkä siihen tarttuu kaikilta jotain?
Joka tapauksessa, joskus kun useampi kupla yhdistetään, syntyy joitain uusia juttuja, uusia yhdistelmiä, jotka mahdollisesti johtavat sellaiseen lopputulokseen mihin kukaan ei olisi yksin päässyt.
Hmm ja jatkuu... Eikäkun.. toinen juttu.
Vaikuttamisesta. Kuplat voi vaikka unohtaa tässä vaiheessa, en tiedä tarvinko niitä enää (ja jotenkin musta tuntuu että alan käydä sekavaksi... ;D ) No mut jokatapauksessa...
Jos oletetaan, että jokainen ihminen ajattelee edes jotenkin eri tavalla. Sitten periaatteessa aina kun on tekemisissä jonkin muun ihmisen kanssa, joko suoraan keskustelemalla tms., tai sitten välillisesti esim. taiteen kautta (saa käsittää niin laajasti kun vain haluaa.. :)), niin jos ei välttämättä halua väkisin pitää omasta näkemyksestään kiinni, niin se luultavasti jos ei muutu, niin saa uusia osia ja laajenee.
Pari kertaa olen kokenut sellaista, että olen joltain ihmiseltä saanut joitain uusia ajatuksia. Sitten kun olen ajatellut niitä läpi ja yhdistänyt omaan näkemykseeni ja "palautan" ne sille jolta ne alunperin sain, ne saattavat olla sille toiselle täysin uusia asioita joita se toinen ei ole koskaan tullut ajatelleeksi. :)
Ekakskin täytyy sanoo et se paikka ei oo Rbn....ja se juttu ei oo ihan noin koska siihen asiaan liittyy vähän muutaki... mut sen mä voin kertoa sulle myöhemmin...en näin julkisesti...
Mut ehkä mä en laita tänne enempää kommentti ainakaa tällä erää, koska mulla menee pää vaa sekasin koko jutust...
Ja nyt ei vaan kerkee miettii... Toivottavasti ymmärrät
Mitä? käyx sä jossaa muuallakin baarissa ?
Ei se mitn.. mut lupaakkin kanssa kertoa. kiitos palautteesta*joo*
Tunnetko itsesi? Voiko joku muu tuntea sinut paremmin? Useasti viimeisenä varman asian vetoomuksena o se mitä nähdään ja voidaan kokea konkreettisesti, mutta pystytkö olemaan objektiivinen?
Ojentaisitko sinä kätesi hukkuneelle? Entä jos heitä olisi monta? miten päättäisit kenet vetäisit ylös jos et ehtisi pelastaa muita?
Seura tekee kaltaisekseen. Jos seura o samankaltaisia ja sinä tunnet itsesi hyvin niin tunnetko sinä myös silloin vieressä olevan yhtä hyvin?
Oletko sinä nyt valmis yksilö vai kasvatko vielä?
Tunteeko kukaan ketää hyvin/täydellisesti? Kukaanhan ei ajattele samalla tavalla. Joten henkiseltä puolelta löytyy yksilöitä/persoonia. Mutta todellakin joku tuossa aikasemmin mainitsi, että ajatuksiaan, ideoitaan ja tyyliään uskaltaa tuoda vanhempana enemmän esille. Tarviiko sieltä ketään pelastaa? Luulisin että vanhempa osaa uida huomattavasti paremmin ja tulee pintaan (viitaten tohon edelliseen). Kaikkihan me kasvamme ja yritämme kehittyä ihmisenä kokoajan, vai?
LostM:
Tunnetko itsesi? Voiko joku muu tuntea sinut paremmin? Useasti viimeisenä varman asian vetoomuksena o se mitä nähdään ja voidaan kokea konkreettisesti, mutta pystytkö olemaan objektiivinen?
Ojentaisitko sinä kätesi hukkuneelle? Entä jos heitä olisi monta? miten päättäisit kenet vetäisit ylös jos et ehtisi pelastaa muita?
Seura tekee kaltaisekseen. Jos seura o samankaltaisia ja sinä tunnet itsesi hyvin niin tunnetko sinä myös silloin vieressä olevan yhtä hyvin?
Oletko sinä nyt valmis yksilö vai kasvatko vielä?
Tunteeko kukaan ketää hyvin/täydellisesti? Kukaanhan ei ajattele samalla tavalla. Joten henkiseltä puolelta löytyy yksilöitä/persoonia. Mutta todellakin joku tuossa aikasemmin mainitsi, että ajatuksiaan, ideoitaan ja tyyliään uskaltaa tuoda vanhempana enemmän esille. Tarviiko sieltä ketään pelastaa? Luulisin että vanhempa osaa uida huomattavasti paremmin ja tulee pintaan (viitaten tohon edelliseen). Kaikkihan me kasvamme ja yritämme kehittyä ihmisenä kokoajan, vai?
Hyväksytkö että yhteiskunta määrittää tilanteita milloin ihmisen toimintaan pitää puuttua, vedoten sen olevan vaarallista hänelle ja yhteiskunnalle? Mikä on tälläinen tilanne vai onko yhteiskuntamme mätä kun se o asettanut normeja mitä ei saa ylittää vai onko tälläistä tilannetta laisinkaan? Sillä useimmiten yhteiskunnan juuri puuttuu nuoriin jotka, yllämainittuun yhdistäen, eivät
osaa pidättää hengitystään jään alla. Vai onko kyseessä luonnon selvitymistarina missä vahvimmat jatkaa, polkien heikot allensa?
Annatko tulitikut ihmiselle joka on valellut itsensä bensalla sinun edessäsi?
1..mutta jotenkin jäi päällimmäiseksi (täältäkin) sellainen tunne, että yksilöllisyys pitäisi jollain tavalla esittää ulkomaailmalle että se voisi olla olemassa. Sen lisäksi sillä onko yksilö vai ei vielä pitäisi olla jotain merkitystä.
2. Asenteista: Todennäköisesti ei ole kovin montaa ihmistä, joka ei olisi ottanut mitään vaikutteita ulkomaailmasta ja muilta ihmisiltä tms.
3.Yksilöllisyyteen kasvaminen? Ehkä vanhempana uskaltaa tuoda omia ajatuksia ja tyyliä enemmän esille, mutta väittäisin silti, että esim. sen massapukeutumisenkin (tai minkä tahansa) alla ihmisillä on kuitenkin eri ajatuksia, eri tapa hahmottaa maailmaa jne.
1. Nykyisessä (länsimaisessa?) kulttuurissa yksilöllisyys koetaan tärkeäksi. Samalla koko kulttuuri pyörii esittämisen ympärillä, vrt. vaikka kosmetiikka- tai viihdeteollisuus. Koko ajan täytyy näyttää muille olevansa yksilö, joten se täytyy tuoda jollain tavalla esille.
4.Jos oletetaan, että osa porukasta (eli ne, jotka asian kokevat tärkeäksi) esittää olevansa yksilöitä, niin ovatko ne sitä oikeasti, vai ovatko oikeasti vain (jotain) massaa? Entä jos ovat, niin entä sitten ne muut, onko joku enemmän yksilö kun joku muu (miettikö joku tätä muuten jo? ei muista) ja eikö tuossa ole jonkinlainen paradoksi, koska jos osa porukasta on yksilöitä ja osa ei, niin täytyyhän niiden jotka eivät ole erottua jollain tavalla ainakin niistä jotka ovat.
5. Entä jos koko homma menee toisinpäin, niin, että sillä mitä joku esittää olevansa, ei ole mitään tekemistä todellisen yksilöllisyyden kanssa. Eikö se voisi olla oikeasti jotain paljon yksinkertaisempaa, kuten että jokainen nyt vain on yksilö, koska sattuu syntymään erillisenä ja näkee/kokee maailman aina hiukan erilaisena kuin joku muu.
6.Entä mitä sillä yksilöllisyydellä sitten loppujen lopuksi tehdään? Onko siitä oikeasti mitään hyötyä? Ja jos on, niin mitä?
Heti alkuun kiitän ja kehun viestisi*joo* hyvää ja aiheellista, mietitäänpä vähäsen..
1. Nyky-yhteiskunta asettaa vaatimuksensa kaikkialla. Tällä hetkellä pitäisi olla vahva yksilö, jolla o oma merkityksellinen asemansa yhteisen päämääränsä saavuttamiseksi. (Vrt. jalkapallojoukkueeseen*justjoo*) Ihmistä vaaditaan osoittamaan miksi hän o ainutlaatuinen ja muut massaa. Onko tämä siis tarvittavaa? johtuuko kaikki siitä ettei ole tunnetta että tarvitsisi kuulua johonkin suurempaan? Miksi kumartaa jos voi olla itsensä oma temppeli?
2. Miten lapsi oppii puhumaan? Matkimalla. Ikuista mallioppimista (muistakaa tarinat susien laumassa kasvaneesta lapsesta)
3.Onko ihminen koskaan vapaa yhteisön vaatimuksista? vaatteet o vain pintaraapaisu, mutta kuitenki hyvin konkreettinen esimerkki nuorilla. Entä jos vain sattuu pitämään samasta paidasta mikä kaikilla jo on?
4.Olet lähellä kysymystä mitä mietin. Miksi minä olisin yksilö ja muut ei? Mutta niin moni ajattelee vain näin. Aina MINÄ ja muut. Eikö junarata katoa horisonttiin*täh* Historiassa aatelisto oli korkeampa-arvoisempaa ja muut massaan? Puhummeko vain haavesta olla osa eliittiä?
5. Onko elämä vain näytelmä, mitä esitämme lavalla ja näytännön loputtua, palaamme kotiimme, heitämme palkinnoksi saadut ruusut roskiin muitten joukkoon ja katsomme telkkaria missä esitetään jotain draamasarjaa, mille sitten nauramme, että kuinka kaukana se on tosielämästä? Kuinka moni ansaitsisi Oscarin roolistaan mitä esittää muille? Vai onko se yksilöllistä vapautta esittää jotain muuta?
6. Ihminen on ikuisesti ahne. Pitää saada muita enemmän. (eräs hieno aate ei toimi vain sen takia, koska ihminen ei ole ikinä tarpeexi viisas)
Tässä viimeaikoina tapasin itseni kopion. Hienointa on se että hän on kauniimpaa sukupuolta joten... Eikö sielun kumppanin löytäminen ole ihanaa? Voi yhdessä nauraa suomiräppääjille.
Eikö se voisi olla oikeasti jotain paljon yksinkertaisempaa, kuten että jokainen nyt vain on yksilö, koska sattuu syntymään erillisenä ja näkee/kokee maailman aina hiukan erilaisena kuin joku muu.
Tässä on oikeastaan kiteytettynä se, miten mä käsitän yksilöllisyyden. Mun oman tulkinnan mukaan ihmiset on koosteita kaikesta elämänsä aikana kokemastaan...Asioista joista pitää ja asioista joista ei pidä...Siitä mitä arvostaa ja siitä mikä on väärin itsensä mielestä.
Ihmistä muovaavat kultturi, ympäröivät ihmiset ja kokemukset. Kukaan ei ole kovin erilainen kuin minä, sillä en pysty nousemaan ihmisyyden yläpuolelle, mutta ei toisaalta kukaan ole myöskään täysin samanlainen kuin minä, sillä jokainen on yksilöllinen kokoelma erilaisia puolia...
Joskus mietin esimerkiksi, että voiko kukaan koskaan ymmärtää puhettani täsmälleen niinkuin minä sen tarkoitan. Puheen ymmärtämiseksihän tarvittaisiin sama kokemusmaailma, kulttuuri ja mielentila kuin minulla on. Uskokaa tai älkää, tämä ongelma aiheutti minulle paljon pään vaivaa. Päädyin sellaiseen lopputulokseen, että kukaan ei koe sanomaani prikulleen samoin, mutta riittävästi paljon samaa on vastaanottajan kokemuksessa ja tulkinnassa, jotta viesti menee perille.
En usko, että yksilöllisyys riippuu vaatteista, tai laumoista joihin kuuluu. Yksilöllisyys on palapeli, joka rakentuu elämän varrella.
Ihmistä vaaditaan osoittamaan miksi hän o ainutlaatuinen ja muut massaa.
Ajatellaanpa hetki, kuka näitä vaatimuksia luo. Muun muassa viihdeteollisuus ja muotimaailman "trendienluojat". Yksilöllisyydestä on tehty trendi, jota myydään massoille. Ja hyvinpä se on iskostunutkin. Kuten aina, markkinamiehet tekevät oman osuutensa ja vertaispaine pitää huolen lopusta. Joskus ennen vanhaan kaikilla piti olla levikset, tänään kaikkien pitää olla "yksilöllisiä". Ja luonnollisesti viihdeteollisuus ja muotimaailma pitää huolen siitä, että tarjolla on sopiva valikoima erilaisia juttuja, joista valita ja ilmentää "yksilöllisyyttään". Samaa sontaa mutta uudessa ja ovelammassa paketissa. Rahat kuitenkin päätyvät samoille tileille kuin aina ennenkin. Herää kysymys, mitä yksilöllisyyttä on sellainen, joka annetaan ylhäältäpäin ja jota toteutetaan pakon edessä massasta erottumisen vuoksi samalla kun miljoonat muut saman ikäiset ihmiset kaikkialla länsimaissa juoksevat samassa oravanpyörässä...
LostM:
6. Ihminen on ikuisesti ahne. Pitää saada muita enemmän.
Toikin on ihan täysin omasta tahdosta kiinni. Saahan sitä tietysti elää koko elämänsä niin, että vertailee kaiken maailman mittareilla itseään jatkuvasti muihin. Tai sitten voi keskittyä itse elämiseen ja olla tyytyväinen siihen mitä on/omistaa.
Ihmistä muovaavat kultturi, ympäröivät ihmiset ja kokemukset. Kukaan ei ole kovin erilainen kuin minä, sillä en pysty nousemaan ihmisyyden yläpuolelle, mutta ei toisaalta kukaan ole myöskään täysin samanlainen kuin minä, sillä jokainen on yksilöllinen kokoelma erilaisia puolia...
Joskus mietin esimerkiksi, että voiko kukaan koskaan ymmärtää puhettani täsmälleen niinkuin minä sen tarkoitan. Puheen ymmärtämiseksihän tarvittaisiin sama kokemusmaailma, kulttuuri ja mielentila kuin minulla on. Uskokaa tai älkää, tämä ongelma aiheutti minulle paljon pään vaivaa. Päädyin sellaiseen lopputulokseen, että kukaan ei koe sanomaani prikulleen samoin, mutta riittävästi paljon samaa on vastaanottajan kokemuksessa ja tulkinnassa, jotta viesti menee perille.
Uskaltaisin kyllä väittää että ihmisten välillä on aika isojakin
eroja. Iso on tietysti suhteellinen käsitys, mutta jos tarkastellaan
vain ihmisiä niin yksilölliset erot ovat suuria. Kaiken mikä
muodostaa yksillöllisyyden, eli juuri koetut ja opitut asiat,
lisäksi mielestäni on aivan selkeästi olemassa erilaisia ihmis-
tyyppejä. Sitä en osaa sanoa onko ns. tyyppi kokemuksen
seurausta vai jokin syvemmälle ulottuva asia.
Olen aivan varma että kukaan ei voi sanomisiamme ymmärtää
juuri niin kuin tarkoitamme heti kun on kyse vähänkin paria
sanaa pidemmästä lauseesta. Tämä korostuu selkeästi kun
on kyse sähköisestä viestinnästä kahden toisilleen tuntemattoman
ihmisen välillä. Väärinkäsityksiä syntyy todella helposti.
Tämä ilmeisesti kertoo siitä, että viestin ilmaisutapa on
tärkeä viestin tarkoituksen ymmärrätämisen kannalta.
Tässä viimeaikoina tapasin itseni kopion. Hienointa on se että hän on kauniimpaa sukupuolta joten... Eikö sielun kumppanin löytäminen ole ihanaa? Voi yhdessä nauraa suomiräppääjille.
nvd:
3.Ihmistä muovaavat kultturi, ympäröivät ihmiset ja kokemukset. Kukaan ei ole kovin erilainen kuin minä, sillä en pysty nousemaan ihmisyyden yläpuolelle, mutta ei toisaalta kukaan ole myöskään täysin samanlainen kuin minä, sillä jokainen on yksilöllinen kokoelma erilaisia puolia...
2.Joskus mietin esimerkiksi, että voiko kukaan koskaan ymmärtää puhettani täsmälleen niinkuin minä sen tarkoitan. Puheen ymmärtämiseksihän tarvittaisiin sama kokemusmaailma, kulttuuri ja mielentila kuin minulla on. Uskokaa tai älkää, tämä ongelma aiheutti minulle paljon pään vaivaa. Päädyin sellaiseen lopputulokseen, että kukaan ei koe sanomaani prikulleen samoin, mutta riittävästi paljon samaa on vastaanottajan kokemuksessa ja tulkinnassa, jotta viesti menee perille.
1.En usko, että yksilöllisyys riippuu vaatteista, tai laumoista joihin kuuluu. Yksilöllisyys on palapeli, joka rakentuu elämän varrella.
(Huom. The Truman show)
1.Leikkaatko lehdistä irti sen kohdan minkä haluat elämääsi sisällyttää? Voitko kokeilla erilaisia silmiä, kunnes hyväksyt sen tietyn? Entä jos kyllästyt pystytkö vaihtamaan vai onko liima liian voimakasta? Miten suureksi tämä sinun kuvasi saa kasvaa? Onko se rakennettu jonkin pohjalle? Rakennatko siitä jotain minkä vain sinä ymmärrät vai perustuuko se ulkoisesti nähtäviin seikkoihin?
2.Kamalin lause mitä minulle voi sanoa (ja ilmeisesti sinäkin olet miettinyt): "Kyllä minä tiedän miltä sinusta tuntuu" Mistä *sta se toinen ihminen voi sen tietää? Onko hänellä täsmälleen samat arvot, kokemukset und så vidare et hän voi sanoa noin? Olen samaa mieltä ettei koskaan voi päästä täysin samaan tulkintaa ajatuksellisesti (no tietyst jos joku haluaa miettiä klooneja..) koska pelkästään ihmisten tulkinnat ja painosävyt eri sanoissa merkitsee ihmisen mielessä ni paljon.
...Jokainen ihminen on yksilö, koska maailmasta ei löydy kahta ihan samanlaista ihmistä...No okei, voin sanoa et mä olen löytäny eräästä nimeltämainitsemattomasta baarista aivan samannäköisen tytön kuin mä...mut me ei silti olla identtiset koska me ei todellakaan ajatella samalla tavalla....ainakaa toivottavasti...Ja sekin on ehkä yksi niistä asioista jotka tekee meistä yksilöitä
...Hmmm...nyt mä oon kyl aivan sekasin...ai nii, pitää vielä lisätä et ihminenhän on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen yksilö (oli pakko laittaa toi lause ku se vaan on jääny tuolt koulust pahasti päähän)...
kokeillaanpa jotain muuta*nauru* Oletko kirjan ainoa sana? Sana joka riittää täyttämään kaikki sivut? Sana joka kertoo tarinan, totuuden jotain jonka toinen haluaa lukea, lukea uudestaan, saada joka kerta jotain uutta kirjasta, sanasta, sinusta*ding* Ja miten tietää valita se kirja kirjastosta, kaikkien kirjojen joukosta? jos ei ole sanoja käytettäväksi siitä kirjasta, sanasta, sinusta*täh* oisko tää vertaus parempi?
