Christah, 13.7.2006 00:29:
enää en sit rupeekaa seukkaa tai tapailee vakavasti
ellen tiiä et voin olla aivan varma siit et haluun olla just tän ihmisen kaa...
Nii. Muuten voi käydä niinkuin äsköisen saamani puhelun vastakkaisella osapuolella.. Eli suhde menee kohti mäntyä ja miettii mitä sitä tekis ja että olisiko aidan toisella puolella kenties asiat paremmin. Onpas muuten surullista kuunnella sellaista puhelua. Mut that's what the friends are for..
Itsekin sen oppineena, naimisissa olleena ja eronneena, parempi tutustua tosiaan toiseen tooooodella hitaasti ja hartaasti, ennen kuin rupeaa miettimään edes mitään vakavaa.
En varmaan suostuis "seukkailuun" ennen kuin oon tapaillu tyttöä jonku puolivuotta. Mä en varmaan edes uskaltais muuttaa kenenkään kanssa enää yhteen ennen kuin oisin seukkaillu vakavasti ainaki jonku 5 vuotta että näkis ne ekat kriisit, ja sen että tuleeko sitä tarve käydä vehtaamassa muualla. Koska silloinhan asiat on kuitenkin sen verran viturallaan jo, että ei todellakaan kannata enää jatkaa sen pidemmälle.
Mut se että vakituisella voidaan tarkoittaa montaa eri asiaa, vakipanoa, vakituista suhdetta, jne.
Ja suhteita on erilaisia, vapaita ja ei niin vapaita jne. Joissain tapauksissa kai se on osittain hyväksyttävää, mutta henkkoht en kyl uskois kovin pitkälle vakihoitoonkaan, jos joutuisin käymään vielä muuallakin hoidattamassa itseäni. Eli reiluus mun mielestä niissäkin.
Kotka kuittaa ja menee kukkumaan. Öitä. (alko tulee liian deeppii juttuu näin väsyneenä)