KittyCleo, 5.2.2007 15:50:
tottakai viimestään siinä vaiheessa jos on joutunu olee pari kolme päivää ilman! Mut kelakkaa ny niit nössöi kekkä on jonku kuukauden sillai "no eihän seksi ollenkaan ole minun perustarpeeni joten en petä vaikka en saakkaan" Syvimmät säälini ja pahoitteluni niille naisille jotka moista kärsii ja on liian tossun alla muualta hakeakseen. Ai kän fiil joor pein.
IF post == sarcasm;
PRINT ":D";
ELSE;
PRINT "Jos seksi on perustarve, joka ei suhteessa täyty niin kuin pitäisi, niin eikö sitä kuuluisi joko a) keskustella asiasta tai b) pistää suhde poikki?";
Ronie, 5.2.2007 17:17:
--- KittyCleo, 5.2.2007 15:50:
tottakai viimestään siinä vaiheessa jos on joutunu olee pari kolme päivää ilman! Mut kelakkaa ny niit nössöi kekkä on jonku kuukauden sillai "no eihän seksi ollenkaan ole minun perustarpeeni joten en petä vaikka en saakkaan" Syvimmät säälini ja pahoitteluni niille naisille jotka moista kärsii ja on liian tossun alla muualta hakeakseen. Ai kän fiil joor pein.
---
KYL KYL *NAURU*
Kittycleo on niin fiksu että mä en pysty sanomaan mitään:(
Oltiin eilen parilla duunin jälkeen ja jotenkin meidän keskustelu mun työkaverin kanssa käänty pettämiseen. Tää työkaveri on tosi fiksu, asiallinen ja ns. kunnollinen ja rehellinen.
Ja ihan kaikesta hänen ajatusmaailmoista poiketen, hänen mielestään pettäminen on ihan okei kunhan toinen ei vaan saa tietää siitä, eikä tunteita ole mukana siinä pettämisessä. Ja ilmoitti myös, että se voi olla jopa todella piristävää suhteelle!
Ja tämä kaveri on siis naispuoleinen.
En iki maailmassa olis kuvitellu että sen suusta tollasta kuulisin! Ja siis puhu vielä niin, että käytti esimerkkinä omaa miestä eikä itseään. Jäi kyllä meikäläisellä vähän monttu auki*whaat*
Mut täytyy kyllä sanoa, että niiden suhde toimii loistavasti. Luottamus niillä on 100%. Että kai se on ihan niin miten tykkää, vaikka mä en kyllä pystyis antaa anteeksi jos mua petettäis suhteen aikana millään tasolla.
Taisi olla lööppilehti (IL tai IS) tuossa muutama päivä sitten taannoin jonka "kysy seksologilta"-palstalla kyseinen tohtori aika yksiselitteisesti sen selitti että tietyissä tilanteissa se on ymmärrettävää ja sallittua.
"mikäli näin ei käy sinulla on täysi oikeus hankkia rakastajatar"
Meikältä kyllä tippu silmät päästä sen jutun luettuani. Huhhuh..
Minun mielestä parisuhteessa olisi ihan hyvä myös keskustella siitä, mikä on pettämistä. Missä menee raja?
Tällaisess plur-kulttuurissa sitä helposti tulee halailleeksi (ja ehkä jopa pussailleeksi) tuttuja miehiä ja naisia, toisinaan jopa ei niin tuttujakin, silloin kun fiilikset sattuvat kohdilleen. Jos puolisko sitten sattuisi olemaan mustasukkaista lajia, niin äkkiäkös tuosta nyt suutahtaisi. Samoin ilta saattaa joskus venähtää, jolloin yöksi saatetaan jäädä jonnekkin muualle, kuin kotiin. Tokihan näistä parisuhteessa tulee ilmoittaa sille toiselle osapuolelle, mutta varmasti tuossakin epäileväisimmille epäilyjä syntyisi.
Itse en näe sitä pettämisenä, että vähän pusuttelee tai vaikka flirttaileekin. Ne ovat ihan hyviä oman mielen piristyksiä ja toisinaan viehätysvoimaa on hyvä testata, niin pysyy itsetunto kohdillaan. Pettäminen on mielestäni enemmän henkisiä päätöksiä, kuin fyysisiä tekoja.
Uskoisin pystyväni antamaan anteeksi jopa seksin. En ehkä helposti, mutta kaikkea sitä on tullut anteeksiannettua, joten tuskin sekään olisi muusta kuin tahdosta ja ajasta kiinni. Sitä, että toinen päättäisi vaihtaa minut parempaan, mutta pitäisi minua kuitenkin varalla, edes ajatuksen tasolla. Sitä tuskin pystyisin antamaan anteeksi.
Toivoisin toiselta ihmiseltä sen verran rehellisyyttä ja minun arvostamista, että jos suhde tuntuu kuolleelta ja haikailee muiden perään, suhteen voisi rehellisesti sitten lopettaakin.
Hyvähän näitä on pohtia, kun tuo SINKKULUUKUN poste restante on tainnut vaihtua ihan pysyvämpään oleskeluun kyseisessä osoitteessa.
