Ite odotan edelleen sitä että pää pysyis kasassa eikä joutuis koko aika miettimään et millon se seuraava päivä tulee, jona käyttäydyn kuin kakara ja loukkaan kaikkia läheisimpiäni, vaan koska itsellä on niin paha olla eikä voi muuta kuin tiuskia ettei vajoa sängyn pohjalle itkemään.. Näitä on harvemmin nykyään, mutta odotan sitä päivää kun tajuan etten ole vähään aikaan edes miettinyt moisia :)
3 kertaa erottiin ennen kun jäi pysyväksi.
3 kerta kun ois tarkotus nähä ja puhua asiat läpi.
Toivottavasti tää kolmas kerta on se, kun se myös tapahtuu. Tänään ois siis tarkotus eksän tulla juttelee asioista.
Vihdoin ehkä selvyys moniin kysymyksiin mitkä tässä on askarruttanu ja vihdoin saan itte myös selvennettyä päätäni sille.
Eilen vihdoin sain sen juttelee asioista fbssä ja jos selvens tosi paljon päätä.
Oikeestaan hyvä, että on menny tää kuukaus, että pahimmat itkut on itketty. Tiedän, että se ei oo mulle oikee.
Meillä oli jotain hyvää, mutta sellanen henkinen taso puuttu minkä tartten pitkään suhteeseen. Tää oli kuitenkin enemmän intohimoa ja fyysistä. Hormoneja, välittäjäaineita, intohimoa, läheisyyttä, seksiä ja kaikkea sitä mitä sai mut niin huumaantumaan ja addictoitumaan siitä ihmisestä, ettei mua oikeestaan kiinnostanut, ettei tässä ollut oikeestaan mitään syvempää
Lontoon reissua. Vkl tuun olee siellä.. innolla ootan osin. osin taas se perus äää mä en haluu lähtee.. Hyppy tuntemattomaan pelottaa aina vähän*blush*
Mut hauskaa siitä tulee. Jos oon selvinny 2 viikkoo ibizalla yksin hyvässä kondiksessa hoipertelemassa ni enköhän mä tästäkin selvii =DD
Jänskää kanssa vaan se, että kun oon menossa perjaatteessa myös tapaamaan tyyppiä jonka oon tavannu damissa kerran eli en sisnänsä tiedä siitä ihmisenä hirveesti. Entä jos kemiat ei kohtaa ja siellä on sika tylsää sen kaa? tai sitte jos se päätyykin olee joku ihn ahirvee tyyppi.. No onneks mul on pari muutakin tuttuu lontoossa ni voin mennä sitten niille jos ei juttu toimi, mutta kyllä se mukavalta vaikuttaa. Tarkotus ois vähän nähä sightseja ja myös shoppaa ja bilettää, et ei se voi mennä vikaan =DD
Energiatasot on vikat 2 viikkoo ollu jotenkin tosi alhaset. Huomaa, et on halunnu vaan hengaa himassa ja rakentaa kotia(joka on ollu tosi kivaa ja tasapainottavaa). Oon ollu vaan niin pirun väsyny kokoajan, ettei todellakaan oo sellanen "jee, seikkailemaan ja bilettämään uudessa kaupungissa"-fiilis vaan enemmän sellanen "haluun nukkuu koko viikonlopun"-fiilis.
Kyllä tää tästä vielä muuttuu hauskaks, kun pääsen koneeseen ja ehkä saan nukuttua vähäsen. Tänää ei oo kans tarkotus vielä bilettää kauheen rankasti, kun huomenna oisin tutustumassa nähtävyyksiin(ai juu vittu kamera jäi himaan) ja vasta huomen illalla ois isommasti biletystä, et pitää kehittää siihen energiaa jostain.
Oon tietty ollu tosi innoissani siitä, että oon taas lähössä yhelle luultavasti legendaariselle matkalle uuteen mestaan ja tekemässä jotain kreisiä ja täpinöiny sitä, mutta ois kiva, jos pysyis ees kahvilla hereillä
En uskalla odottaa enää yhtään mitään, miltään tai keltään. Tekee elämästä äärimmäisen turhauttavaa kun sekin taito tapettu. Ja tapoin vielä ihan itse.