eipä voi muuta todeta kun että: eli eipä minuun oikein uponnu, eikä oikeen edes millään tavalla huvittanu.. ainut mitä sain irti oli pieni muotoinen päänsärky, mutta sekin saattaa johtua liiasta kahvittelusta.
Kiitos palautteesta*hihu* *kiitoskiitos*
Ehkäpä päänsärkysi johtui inhosta saundiani kohtaan, jos ei diggaa, ni varmasti tuntuu pahalta..
Lissänpä vielä tähän että biisini varmaan ansaitsee "Punaisen kolmion" varoitukseksi heikkohermoisille.
Itse en kyllä missään vaiheessa ole joutunut kärsimään tämän biisin väännössä, tai jälkeenkään.
Täytyy sanoa että tykkäsin. Täs on sellanen hyvin ontto fiilis, jengat kiristyy ja löystyy vuoronperään. Etenkin djamberytmi kolahtaa. Arpeggion ratella saa hauskoja asioita ajatuksiin (siis soundiin) ja muutenkin koko alkuintro toimii. Hihittelin tälle vielä 4h ekan kuuntelukerran jälkeen...
Ainoa mikä ei mun kuvaan sopinut oli se ihme vesiurku, joka onneksi esiintyi vain kolme kertaa ja hyvin lyhyesti. Ja koko biisin tunnelma kiteytyy käsittääkseni introon, loppupaukutukset oli suht kaurapuuroa...
Tää hihityttää vieläkin. En normaalisti tykkää suomispugesta ollenkaan, mutta tää menee niin pitkälle että ei voi kun nauraa. Soitan tätä kiusallani kavereille aina toisinaan, kun tuntuu et ne on vastaanottavassa tilassa *muhaha*
Ei kun ihan oikeesti, aivot narikkaan ja taivuttelemaan