Vares ei oo kyllä mitään Raidiin verrattuna :) Se on kohtuu hillitön.
Uusimmista nostaisin parhaimmistoon:
- Äideistä parhain
- Melancholian kolme huonetta
- Rare exports inc. II (tää ja ykkönen on hulvattomia! *khihi*)
Aiemmilta vuosilta tulee mieleen:
- Pitkä kuuma kesä (tuli teininä opeteltua melkeen ulkoa, iski silloin ja kovaa)
- Sairaan kaunis maailma
- Nousukausi (yllättävän hauska)
+ Kukushka/Käki (vaikka meneekin tuonne itänaapurin tuotannon puolelle.. tosi sympaattinen)
Jäniksen vuosi on elokuva, joka pitäisi mitä ilmeisemmin katsoa uudestaan. Kirjoitin joskus kahdeksanvuotiaana jokaiseen ystävänkirjaan sen inhokkileffakseni koska sitä en pienenä ymmärtänyt ollenkaan ja ymmärtämättömyys sai aikaan turhautumista ja pettymystä.
Toinen voimakasta turhautumista aikaansaanut pätkä on tässä viestiketjussa useastikin mainittu Paha maa, joka oli tuskastuttavan keskinkertainen kaikessa ennalta-arvattavuudessaan ja - huonoudessaan :( Sydäntä riipi aina sen seuraavan eppuriimin putkahtaessa kankaalle - eih! - ei kai elokuva oikeasti rakennu tälle Koko Kansan Rakastamalle murheenkryynille?! (Jo vain..) Onko tämän oltava valtavirralle tuotetun suomileffan niinsanottujen kulttuuriviittausten taso? Täytyykö kaikki vääntää rautalangasta ja hakata pölkyllä päähän? Vaikka leffassa kuvataankin ankeaa ja toivotonta "suomi"mentaliteettia niin silti.. Oliks pakko? Nnnngh.
Lopuksi vielä erikoismaininta elokuvalle jota ei koskaan olisi pitänyt tehdä: Hymypoika