Stam1na - Likainen parketti
Psyykeni on paloina; olen hajoamassa paloiksi lattialle. Tilanne ei ole hallinnassani, sarja rustoa ja hampaita karisee lattiaan. Valuu luunsirua, ikeniä, eritteitä, paloja päänahasta, pahoja hajuja leviää asuntoon; mutta kukaan ei kuule tai näe mitä vedetyn verhon takana tapahtuu; psyykeni on paloina lattialla.
Repeän kuin lihamuuri. Kilot, litrat roiskuu seinille, patterille, pitkin reisiä ja lakanalle; mustelmat, mustelmat... olen yksin ja maallisen lopun edessä.
Rakasta minua, kuiskaan hiljaa; sillä minulla on vain tämä likainen parketti; ei muuta; rakastan sinua, kuiskaan hiljaa; minulla on vain tämä likainen parketti, ei muuta todellisuutta.
Pidän kiinni molemmista päistä etten räjähtäisi; täytyy kerätä itseni kasaan; ne kiduttivat, minä paljastin; minä valehtelin mutta tunnustin;
anteeksi.
Irtopää on täynnä ääntä; pakko lyödä päähän nyrkkiä, nyrkki on valmiina, vastamyrkky ja äkkiä, ovatko raajani tajunnan rajani?
Psyykeni on paloina; olen hajoamassa paloiksi lattialle. Tilanne ei ole hallinnassani, sarja rustoa ja hampaita karisee lattiaan. Valuu luunsirua, ikeniä, eritteitä, paloja päänahasta, pahoja hajuja leviää asuntoon; mutta kukaan ei kuule tai näe mitä vedetyn verhon takana tapahtuu; psyykeni on paloina lattialla.
Repeän kuin lihamuuri. Kilot, litrat roiskuu seinille, patterille, pitkin reisiä ja lakanalle; mustelmat, mustelmat... olen yksin ja maallisen lopun edessä.
Rakasta minua, kuiskaan hiljaa; sillä minulla on vain tämä likainen parketti; ei muuta; rakastan sinua, kuiskaan hiljaa; minulla on vain tämä likainen parketti, ei muuta todellisuutta.
Pidän kiinni molemmista päistä etten räjähtäisi; täytyy kerätä itseni kasaan; ne kiduttivat, minä paljastin; minä valehtelin mutta tunnustin;
anteeksi.
Irtopää on täynnä ääntä; pakko lyödä päähän nyrkkiä, nyrkki on valmiina, vastamyrkky ja äkkiä, ovatko raajani tajunnan rajani?