Kyllästyminen

ville:

---

Jatkuvan kuherruskuukauden näkeminen:

Jee-jee-doussii-doussii-ei-tää-mitään-haitaa-doussii-doussii-jee-jee. Ja sit jonkin ajan kuluttua homma loppuu kun seinään koska: vittu-pää-hajoo-ei-voi-kestää-vittu-en-mä-selvänä-voi-olla-bileissä. Tota kun näkee vuodesta toiseen ja joka kerta henkilö toteaa: "mut en mä oo samanlainen kuin noi muut, koska mä tiedän mun rajani", niin alkaa kyl suoraan sanottuna hatuttaa.

Kyllästyin tuon seuraamiseen jo Irlannissa ja muutin takas Suomeen, sen jälkeen ei olekaan tarvinnut seurata kenenkään säätöjä.

Omia kyllästymisiä:

Valokuvaaminen: Ensin loppui innostus editoida kuvia, sitten innostus kuvata kokonaan.
Bileissä käyminen: Väheni, väheni ja nyt en jaksa käydä enää missään.
Levyjen pyörittäminen:Tteknarit on maannu ostamisesta asti lähes käyttämättöminä pöydällä, ei vaan jaksa.

"Mikään ei tunnu enää miltään" (tm)

Roolipelaaminen / larppaus: Roolipelaamista tuli harrastettua jostain ala-asteen viidenneltä lukion alkuun asti ja se oli silloin ihan hemmetin hauskaa hommaa. En kuitenkaan usko, että nykyisin siitä saisi läheskään samanlaisia kiksejä, kun jo lukiossa se alkoi tuntua hiukan samantekevältä hommalta. Larppaus itsessään taas ei missään vaiheessa ollut minun juttuni. Sitä oli hemmetin hauska harrastaa sen sosiaalisen puolen takia, mutta peleistä en koskaan suuremmin nauttinut, koska en koskaan ollut tyytyväinen "roolisuoritukseeni". Parissa vuodessa se sosiaalinen puolikin alkoi tökkiä, kun lajista tuli aavistuksen mediaseksikkäämpi ja kaiken maailman pikkuangstaajia alkoi kavuta joka kiven alta. Toisaalta samoihin aikoihin kaveripiirissäni tapahtui muitakin muutoksia, jotka todennäköisesti vaikuttivat asiaan.

Tietokone- ja konsolipelit: Nuorempana näistäkin sai ihan hemmetinmoiset kiksit, mutta nykyään ei enää synny mitään pitkäkestoisia suhteita peleihin. Pelailtua tulee toki yhä silloin tällöin, mutta se on huomattavasti vähemmän jännempää kuin silloin muinoin.

Keräilykorttipelit: MTG:tä nyt lähinnä tuli pelattua hieman, mutta en koskaan jaksanut panostaa siihen hirveästi, minkä seurauksena otin aina kavereilta turpiin. Vähemmästäkin into laantuu. =P

Miniatyyripelit: Necromunda, Warhammer 40k, Bloodbowl... Panostus jäi näissäkin vähän vähäiseksi, mutta muutamat hauskat hetket sentään tuli vietettyä näidenkin parissa. Enää ei kyllä innosta yhtään. Miniatyyrien maalaustakaan en ole kokeillut vuosikausiin.

Konemusiikki: Varsinainen konemusiikkikauteni on toistaiseksi ohi. Mistään ei saa tällä hetkellä samanlaisia fiiliksiä kuin joskus viisi vuotta sitten, vaikka joitakin levyjä ja biisejä yhä kuunteleekin mielellään. Bilemusiikkina r'n'b, funk ja hip hop toimivat nykyään paremmin, kun taas kuuntelumusiikkina toimii lähinnä raskas, synkkä, metallinen ja progehtava soitanta.

Tennis: Itse asiassa tenniksestä en ole koskaan pitänyt. Äitee vain pakotti pienenä kursseille.

Edit: Miten hemmetistä kolojen alta muka kavutaan...

Urheilu: niin telinevoimistelu kuin ratsastuskin jäi jo vuosia sitten. Telinepuolella ei ollut omaa kiinnostusta edetä sen pidemmälle mitä ~6 vuodessa ehti, ja hevostelu tuli liian kalliiksi. Siinä oli tosin mukana myös se tavallinen tarina tytöstä, jonka hoitohevonen myydään mitään ilmoittamatta paikkaan x.

Piirtäminen: Hain kuvislukioonkin ihan tämän homman takia, ja kakkosella lopetin taidelinjan.

Blackmetal etc. Ikävuodet 12-14 meni sitten tähän. Nyt tuntuu jotenkin uskomattomalta, että mitä niin hyvää siinä musiikkilajissa oli?

Baarit/Yökerhot. Joku 7 vuotta tuli käytyä silleen 6-10 kertaa kuukaudessa, käytännössä piti aina olla perjantai ja lauantai heilumassa jossain. Ei välttämättä ees humalassa, mutta kuitenkin paikanpäällä.

Nykyisin "normipaikkoihin" meno aiheuttaa puutumisen alta 30minuutin. Rahaakin on säästynyt aivan mielettömästi.

Kyllästyminen? You name it, I know it!

Urheilu & harrastukset:
- Judo.
- Karate.
- Jääkiekko.
- Futis.
- Uinti.
- Koripallo.
- Punttisali.
- Piirtäminen.

Koripallo jäi kuitenkin kaikkein rakkaimmaksi, kesäisin tulee aina eksyttyä ghettoon pelaamaan kadun tapaan. <3

Elämä:
- Duuni, mutta kun ei vaan jaksa etsiä toista.
- Opiskelu. Duuniin meno ennen lukion alkua oli todennäköisesti elämäni virhe. 3-5 vuoroa/vko otti raskaasti veronsa n. 1½ vuoden opiskelu jälkeen pahana yleisväsymyksenä, joka vei kokonaan motivaation. Kirjoitin paskat arvosanat ja toivon, että tullaan joku päivä opiskelemaan jossain.
- Kaverit - minkäs sille voi? Kaikki vanhat koulukaverit voisin kirota syvimpään helvettiin, erityisesti lukio-aikaiset. Sellaisia pintaliitorunkkuja, että teki mieli ampua aivot seinälle. Päätin sitten, että olkoot rauhassa.
Kaikkein inhottavinta oli kuitenkin huomata, että edes omien "parhaiden" kavereiden seura ei oikein ollut mieluista, johtuen suurelta osin heidän tahattomasta idiotismistaan. Muutamaa tapausta lukuunottamatta monet näistä ihmisistä ovat minulle ilmaa.
Tuli tässä ryypättyä viime perjantaina näiden hemmojen kanssa pitkästä aikaa, ja huomasi heti, miksi aikoinaan halusin päästä pois: Hirveää rähinää, tyhmää jauhamista ja aina samojen kaavojen noudattamista. Kyllä tämä oli hauskaa aikoinaan ihan vitsinkin kannalta, mutta nyt muutaman vuoden jälkeen alkaa kysyä itseltään, että olisiko jo pikkuhiljaa aika viisastua?

Musiikki:
- Rap. Tai pikemminkin pop. Ei nykypäivän rap ole räppiä nähnytkään, sitä samaa tepejen Nelly-make-me-feel-sexy-paskaa. Onneksi vanhemmat CD-levyni hyllyssä muistuttavat siitä ihanasta 90-luvun lopusta ja yläasteesta, ennen tätä 2000-luvun pissispoppivallankumousta ja vielä kun Eminemilläkin oli järkeä biiseissään.

Nyt jäi vajaaksi, lisää tulee kun päähän juolahtaa.

Ana-5000:
---
pathi:
Blackmetal etc. Ikävuodet 12-14 meni sitten tähän. Nyt tuntuu jotenkin uskomattomalta, että mitä niin hyvää siinä musiikkilajissa oli?

---


:eng101: Murrosikä!

Sepä se. Mut nyt voin päteä kaikkien myöhäisen vaiheen heviherännäisten keskuudessa koska MÄ KUUNTELIN MAYHEMII JO ALA-ASTEEL!!1

Jone:
---
ville:
Jee-jee-doussii-doussii-ei-tää-mitään-haitaa-doussii-doussii-jee-jee. Ja sit jonkin ajan kuluttua homma loppuu kun seinään koska: vittu-pää-hajoo-ei-voi-kestää-vittu-en-mä-selvänä-voi-olla-bileissä. Tota kun näkee vuodesta toiseen ja joka kerta henkilö toteaa: "mut en mä oo samanlainen kuin noi muut, koska mä tiedän mun rajani", niin alkaa kyl suoraan sanottuna hatuttaa.
---
Oh so fucking true. Jonkun aikaa jaksoin vielä tällaisten henkilöiden kanssa käydä keskusteluakin omasta näkemyksestäni asian suhteen, mutta nykyään tulee käännyttyä kantapäillään 180 astetta välittömästi kun joku "n00bio" ryhtyy selittämään "uusia ja tuoreita" lausahduksiaan ton tiimoilta. Kymmeniin ja taas kymmeniin kertoihin käydyt samaa kaavaa noudattavat keskustelut eivät juurikaan jaksa napata.

They don't say "hell is repetition" for nothing.

juu tää unohtu myös omasta listasta. jatkuva hehkutus jne. aargh !

Mä kyllästyn aina kausittain joihinkin asioihin, ja sitte taas välillä innostun niistä uudelleen, hyvänä esimerkkinä musiikki.

Myös joskus vuos sitten aloin muuttamaan pukeutumista aikapaljon, olin aika hipahtava ennen sitä. mut tosin välilä vieläkin tekis mieli pistää vanhat vaatteet päälle, missä ehti kulkee ehkä pari vuotta.
Psykebileissäkään ei tuu käytyä enään melkein yhtään, mut ehkä mä taas joskus innostun.

Harmiksen mä myös vuoden harrastamisen jälkeen kyllästyin joogaan.
Kaduttaa ihan pirusti, että kyllästyin ja lopetin koko touhun.

Tres:
Väittäisin, että television katsominen oli yksi niistä
passivoivista ja luovaa toimintaa turruttavaista
tekijöistä, joka välillä haukkasi salakavalasti kaiken
vapaa-ajan. Sen jättäminen, ja myöhemmin kodin
internet-yhteydestä luopuminen ovat nostattaneet
luovuuden ihan uuteen kukoistukseen. Suosittelen
kaikille

Televisio meinaa olla itelläkin enemmän koriste kuin hyötyesine (paitsi että kyseinen malli on ruma). Mutta tuo tietokone ja internet. Noista kun pääsis itekin eroon niin uskon että olis jopa suurempi motivaatio opiskella tai urheilla ja tehdä muutakin kuin istua koneen ääressä. Silti se tuntuu olevan "hieman" liian addiktoivaa. 'justjoo*

tv:stä ei tuu katottua muuta kuin jotain dokumentteja, tuntuu että joko tarjonta on huonontunut tai musta on tullut nirsompi parin vuoden sisällä, ennen kun ei ollut omaa konetta tuli katottua päivittäin tv:tä niin että piti suunnitella oikeen mitä kanavaa kattoo mihinkin aikaan :)

toinen asia johon oon kyllästynyt niin skeittaaminen, tuli joskus pienempänä harrastettua melko aktiivisesti
5-7 vuotta skeitattu sitten huomas että eihä siitä mitään tuu ja alkoi harvemmin tulla kiksejä niin se lopahti siihen sitten.

piirtäminenkin jäänyt, pari vuotta sitten tuli vielä aktiivisesti piirrettyä koulussa kaikilla tunneilla ja himassa(lyijykynällä täyteen jotain 6-12 a4-paperia teipattuna toisiinsa)

nirsoilijat, tuleehan sieltä vaikka mitä suomalaista(kin) laatuohjelmaa.. kuten salkkarit

Hetkeksi ehdin jo kyllästyä saundin vääntämiseen kunnes törmäsin samplepakkiin ja innostuin*iloinen*
Suurin syy kyllästymiseen on just se vastakaiun kuulumattomuus, itseänihän kummiskin viihdytän mut, "hyvää" tekee mieli mainostaa ja tiiän kyllä että kaikilla on erinlainen makumieltymys. Mut eks se oo vaan asenneongelma?

kyllästynyt: entisiin harrastuksiin, siks oon ne lopettanutkin.

Muuten toi kyllästyminen on aika kausittaista,ainakin tuon lentopallon suhteen välillä ei kiinnosta yhtään ja välillä ei haluis mitään muuta tehdäkkään.

Muuhun en oo oikee viel kerenny kyllästymään

olen kyllästynyt turhaan värikkyyteen. pakkoko on vetää sateenkaari niskaan ja leikkiä aarretta. (sanoo tyyppi joka värjää lettiään oranssiksi. joo.)
edellämainitut larppaus et ceterat on kanssa aika mennyttä (onneksi, eipä tosiaan tarvihe itkeä niitä pikkuvampyyreita roikkumassa käsivarressa), tosin noi lähinnä meinas mulle kunnon oldskool todellisuuspakoa kirjoihin. en ole oikein toiminnan mies.
kaikki turha hörhöily. 'vittu mä niinku näen et sun chakras on ihan vitun tasapainos. vov duud.' ja onko sen alakerrannaapurin pakko huudattaa eka koiraa, sitte naista, sitte didgeridoota. kysynpähän vaan. saatanan hipit.
intellektuelli..soimiseen? filosofointiin, meinaan. kai toi tuli aika tyhjentävästi aiemmin. joo, ja 'klubbaamiseen'. netti on parempi.
kyl näitä löytyy, mut tässä nyt varmaan päällimmäiset.

ezzy:
Levyjen pyörittäminen:Tteknarit on maannu ostamisesta asti lähes käyttämättöminä pöydällä, ei vaan jaksa.

Myy mulle...

Joo mut mikä kyllästyttää.

- Rokki, ennen kuuntelin paljon. Nykysin en juuri ollenkaan.
- Räppi, joskus tätäkin...
- Poppi, sama juttu.
- Kitaran/Pianonsoitto. Ei oo aikaa...nii tai en jaksa. Kätevämpää soitella levyjä..
- Lautailu, etelässä en jaksa enää laskee. Max. pari kertaa talvessa. Pohjosessakaan ei oo muutamaan vuoteen tullu käytyä joten se siitä. Aikoinaan laskin joka päivä ku oli mahdollista.
- Pyöräily. Ennen ajoin fillarilla joka paikkaan. Nyt oon tyytyväinen jos vaivaudun ajamaan ees keskustaan.
- Punttis. Turhaa. Ku ei jaksa syödä oikein, miksi käydä siis salilla? Muuten varsin mainio harrastus.
- Pelaaminen. Muutama vuosi sitten palo väh. 2 tuntia päivässä pleikan ääressä. Nyt en oo pelannu vuoteen. Ehkä sitte ku GT4 tulee...

Jotain tollasta. Eipä tuu juuri muuta mieleen.

Ana-5000:
Piirtäminen Ennen tuli piirrettyä lähes päivittäin, nyt se on vaan jääny veke. En tiedä miks, ei oikeastaan vaan enää

mä oikeestaan kiinnostuin piirtelystä vasta ysillä ku satuin ottamaan sen valinnaiseksi aineeksi.
selkeesti ois kannattanu vähän aikasemmin kiinnostua kun se oli niin helppo yhdeksikkö todistukseen että hohhoi :D
välillä harmittaa kun kattelee vanhoja piirustuksia ja miettii et miksei enään piirrä.
ei sitten kuitenkaan ota kynää käteen ja ala töihin... niin sanotusti.. koska se on aika kyllästyttävää.
muutenkin mulla meni aina pari päivää kun oli saanu piirustuksen valmiiksi miettiessä sitä että onkohan se nyt ollenkaan yhtään hyvä.. HOHHOI.

mitäs muuta.
emmä oikein tiedä.
mä kyllästyn niin usein juttuihin mut sit ne kuitenkin saattaa palata takaisin kiinnostamaan niin en oikein osaa sanoa..

Meikkaaminen, joka vkloppu bileissä käyminen, POLKKA ymymymymym. on onneks taaksejäänyttä aikaa! *taputapu*

Lumilautailu
Ennen sitä vedettiin kausikortilla Talman rinteitä joka päivä viimeiseen asti. Tänä vuonna tosin olen kerran jo päässyt rinteeseen asti ja kyllähän se into sieltä tulisi, kun kävisi useammin. Mutta on se tää Etelä-Suomen keli niin kiva...

Toi laskeminen on ehkä jotenkin muuttunut tylsemmäksikin, kun ikää on tullut. En enää uskalla samalla lailla hyppiä hyndistä ja kikkailla pipessä. Silloin joskus ei haitannut vaikka naama vähän olikin ruvella, kun alastulo ei tullutkaan jaloille vaan naamalle..

Mä olen kyllästynyt vähän kaikkeen mitä oon ikin alottanu, mut sit taas toisinaan se kiinnostus saattaa tulla ajoittain takaisin. Ehkä nyt niitä mitä on tullu tässä mieleen on:

pirtäminen,
rullaluistelu,
laskettelu,
opiskelu (ajoittain, tällä hetkellä kyllä motivaatio tullu takasin),
maalaaminen,
sosialisoiminen vapaa-ajalla (esim. se ettei jaksa niitten vanhojoen kamujen kanssa enää pyöriä, en kyllä keksi tähän mitään muuta syytä ku kyllästyminen).

Eniten on jääny harmittamaan ku joskus pikkusena soitin alttotorvea ja jouduin lopettamaan sen harrastuksen sen takia ku se oli turussa ja mä asuin raisiossa. Olin silloin aika pikkunen muksukin vielä. Toi kyllä kalvaa vielä takaraivossa vuosienkin jälkeen että olis halunnu jatkaa sitä soittamista.

Kellää ehdotuksia missä vois ottaa soittotunteja?