Kyllästyminen

Yks mikä tulee mieleen on baareissa käynti. Nuorempana melkein asuin baareissa ja harvoin tuli otettua punssia. Nykyään käyn harvoin baareissa ja vielä harvemmin selvinpäin.

Musiikkimaku on muuttunu kans, toi polkka ei enää kiinnosta. Nyt mulla on riita trancen ja teknon välillä, joten techtrance kuullostaa hyvältä.

RANKKA MUSIIKKI - esim. tosi rankkaa junkkaa olen ennen kuunnellut päivittäin myös teknoa ja muitakin genreja paljon älyttömämpinä ja rankempina, kuin nykyään. Nykyään teknonkin pitäisi olla jotenkin älykkäämpää.

SYÖMINEN - minusta ihan liian yliarvostettua, miksei keksitä jtn pienii tableettej joissa olisi koko pvän tai jopa vkon energiat + yms. Syöminen vie aikaa ja ruuan tehtyä keittiöön jää löyhkä mikä pitää tuulettaa pois.

NUKKUMINEN - tähän olen kyllästynyt, koska olen kyllästynyt yrittämään, kun yirtän nukahtaa 2-3h ja kun olen lopultakin vajoamassa uneen joku ääni tmv. herättää mut ja joudun taas aloittamaan kaiken alusta, muutenkin kun nukkuu näkee vain painajaisia = turhauttavaa

Kun lopultakin nukkuu, aamulla on helvetin väsynyt olo. Mieletön kooma, jonka takia en juuri nyt jaksa kirjoittaa.

Ana-5000:
Joo, tohon on ehdottomasti lisättävä toi trance. Mä kyllästyin siihen jo monta vuotta sitten, sekä melodisempaan että polkkasaundiin. Ennen tippu kybällä mut sit mä menetin sydämeni Drum'n'Bassille, jonka jälkeen kaikki muu on vaan kalpeaa varjoa harmaana syyspäivänä.

tuokin jäi välistä, kiksu on out mullakin. Trance'n'Bass on paljon jalompi genre anyway

- Telkan kattominen (yhdysvalloista takaisin muutettua ohjelmavalikoima on aika masentava, plus oon liian laiska käynnistämään videotykkiä jollei oo jotain tosi lupaavaa luvassa )

- Vesiväritys (niin mukavaa kuin se olikin niin sitä jotenkin tuli ryhdyttyä tekemään ainoastaan vesivärikursseilla... )

- Kampauksesta huolehtiminen (aiemmin niin kovin tärkeää, sitten napsahti ja ajelin pois )

- Oman arvon määrittely (nuorempana sitä kovasti yritti päteä ja löytää paikkaansa maailmassa - nyttemmin on huomannut että me ollaan kaikki arvokkaita omalla tavallamme riippumatta siitä mitä osataan tai ei osata)

- Filosofointi (tää on oikeastaan aika iso juttu - lukiossa ja vähän sen jälkeen funtsin kaiken maailman asioita tosi paljon, mut en sit tiedä loppuiko helpot kysymykset vai väsyikö aivot koska en oo nyt pitkään aikaan oiken kunnolla ajatellut mitään syvällisempiä)

Meikkaamiseen
mikä on sinällään sääli koska mun toinen työ.
Palkkaus paljon parempi kuin nykyisellä ja ennen
rakastin ihmisten miellyttämistä ja sitä kun näki
mikä loiste ihmisen kasvoille tuli kun laittoi ihmisen
entistä kauniimmaksi.
Nyt sitä on vaan tehny niin paljon ettei jaksa kuunnella
ihmisten juttujakaan enää. Ette uskokaan mitä kaikkea
ihmiset kertoo kun oot nähny ja arvioinu ihmisen
pienimmätkin mustapäät ja paukamat.
Toivottavasti taas innostus palaa koska työ kuitenkin
sinällään on mahtavaa!

Piirtäminen
/maalaaminen..vanha vahva puoleni. /stressin purku.
Miksköhän jäikään pois?
sääli.

Kirjoittaminen
Mulla on noin 5 päiväkirjaa..satoja satoja kertomuksia.
Musta piti tulla kirjailija. Kirjottanu jopa puolikkaan kirjan joka
on vielä todella hyvä. Miksi jäi kesken, en tiedä?
Sääli etten sitäkään vielä ole jatkanu.
(vielä on aikaa, jos löytyy itsevarmuutta)

Yleisurheilu
sekä pesis Musta olis vielä ainakin juoksun saralla tullut jotain.
Darn..musta ei sittenkään oo tullu vielä vuoden turhinta julkkista.
"huippujuoksija Sini ***** taas humalassa"
"Suomen juoksun tulevaisuus Sini virtsaamassa mannerheimintielle,
20 kuvan paketti" -Vain seiskassa.
heheh..

Näitä on vielä monia..Aikaansaamaton?

älytön ulkonäöstä huolehtiminen
ennen olin aina pynttäämässä ja vaattetkin oli sävysävyyn enää ei jaksa....

puhelimeen
mua välillä ärsyttää suunnattomasti ku joku aina soittaa sillon ku en todellakaan jaksais/kerkeis puhuu tekis mieli sulkee koko liitttymä...

Futis - 9v tuli pelattu & harmi sinäänsä ku kuitenki oli 'suht' hyvä. mutta kun se vaati niin paljon sitoutumista & motivaatioo mitä ei tuntunut enää olevan.
Perus kiksu & hardi musiikki - Toki poikkeuksia on, mutta näistä musa tyyleistä ei oikeen enää saa mitään irti, varsinkaa bileissä. himas viel menee jotenki.
mutta toihan on vissiin suht tuttu kuvio aika monelle :)

Huoh, tähän vastatessahan sitä alkaa tuntemaan ittensä wanhaksi! *hahjust*

* Televisio
Ennen tuli seurattua kaikenlaisia elokuvia ja sarjoja, kuten kaiken maailman poliisisarjat, scifit sun muut. Nyt ei enää nappaa ollenkaan. Nykyään katson vain dokumenttiosastoa ja hyvin hyvin valikoidut elokuvat töllöstä.

* Baarit
Yltiöpäinen baarittelu ja kännihakuinen illanvietto niissä on myös kokenut suuren muutoksen. Ei oo enää pakko lähteä suurilla pohjilla häröilemään joka viikko yöelämään. Paikalliset baarit parilla bissellä ei ole ollenkaan hassumpaa!

* Tietokonepelit
Kyllästyminen pelaamiseen tuli jo aikoja sitten. Joskus 13-20v tuli pelattua aivan tolkuttomasti; Sensible soccer, Kick off ja Sierran seikkailupelit addiktoivat mua pitkään. Pleikkarikin tuli hankittua vielä jossain vaiheessa, mutta eipä siitäkään tuo pelaamisen kipinä enää syttynyt...

Onhan noita "Kiitti, mulle riitti"-juttuja. Jos muutaman pistäis.

Jääkiekko - Ei, en ole pelannut jääkiekkoa, mutta olen ollut
"jäkis-friikki". Mukulana tuli seurattua joka ainoa SM-liiga ja NHL-
ohjelma, keräsin jäkiskortteja (omfg!), piirsin jäkiskuvia, ostin
jäkislehtiä, jne. Lukioon mennessäni en juurikaan enää seurannut
jääkiekkoa, ja nykyään ei voisi vähempää kiinnostaa koko touhu
(MM-kisoja saattaa tulla seuratuksi "toisella silmällä").

Piirtäminen - Myös minulle, ennen niin tärkeä harrastus, piirtäminen
on jäänyt pois kuvioista. Yläasteella oli piirtämisvimma kuumimmillaan, ja
todistuksestakin tuon huomasi. Lukion "vamma-kuvis" kuitenkin lannisti
tuon innostuksen, sillä siellä annetut tehtävät olivat lähes esikoululaisille
tarkoitettuja. Olen kuitenkin harkinnut lyijykynään tarttumista uudelleen,
mutta nähtäväksi jää, saanko tuon "liekin" sytytettyä uudestaan.

Opiskelu - Opiskelumotivaatio on laskenut tasaisella vauhdilla
ala-asteen jälkeen, ja nyt olen ilmeisesti päätynyt pohjalle. Olen tällä
hetkellä totaalisen kyllästynyt opiskeluun. Tämä "aallonpohja"-ilmiö
näyttäisi esiintyvän minulla aina, kun on viettämässä viimeistä vuotta
jossain oppilaitoksessa.

idi:
Futis - 9v tuli pelattu & harmi sinäänsä ku kuitenki oli 'suht' hyvä. mutta kun se vaati niin paljon sitoutumista & motivaatioo mitä ei tuntunut enää olevan.
Perus kiksu & hardi musiikki - Toki poikkeuksia on, mutta näistä musa tyyleistä ei oikeen enää saa mitään irti, varsinkaa bileissä. himas viel menee jotenki.
mutta toihan on vissiin suht tuttu kuvio aika monelle :)

Mulla ihan sama juttu ! pelasin fudista 10v mut sit se vaan jotenki jäi ku ei tosiaan ollu motivaatioo, mut kyllä vielä tänä päivänäki tekis mieli jatkaa mut jossain hasardi jengissä mikä ei niin paljoo motivaatioo vaatis... hesa cuppeja ku käy kattomassa ni tulee ikävä fudista...

Ai niin ja tietenkin kaiken maailman keräilykorttipelit Magic: The Gathering (niitä on tullut keräiltyä kai kolmeen otteeseen, nytkin vielä pieni pino löytyy), Babylon 5 (nyt on alkanut taas himottaa saada näitä...), Lord of the Rings (näitä on iso kokoelma vieläkin mut ei tuu enää pelattua koskaan)... Nää oli jossain vaiheessa kaikki aikanaan henki ja elämä, nyt vähän enemmän sarjassa evvk...

Muutama jotka tulivat mieleen:

Paintball
Ennen niin upea laji muuttuu jatkuvasti huonompaan suuntaan kehityksen edetessä. Ennen kisoissa ei vain istuskeltu suojien takana eikä ammuttu 1000 kuulaa menemään ennen ensimmäistä siirtymistä. Pelit ovat menneet liikaa jauhamiseen..kuulaa lentää enemmän kuin normandian maihinnousussa luoteja - tekee liikkumisen lähes mahdottomaksi. Ennen pärjäsi joukkue jolla oli hyvät etenijät ja tarkat takamiehet. Nykyään pärjää vain jos on tarkka ja helvetin nopea liipasinsormi

Jääkiekko
Ennen niin fanaattinen pelaaja, tiesin kaiken mitä SM-liigassa ja NHL:ssa tapahtui mutta loukkaantumisen jälkeen pelasin vielä yhden kauden ja kyllästyin kun menetin paikkani maalissa enkä saanut jääaikaa pakkina On tullut tämän jälkeen käytyä katsomassa tasan yksi ottelu ja sekin vain kun kaverilla oli kausikortteja ja paikat oli cheerleaderien läheisyydessä

Pienoismallit
Ennen niin rakas harras minulle..nykyään en pysty edes kokoamaan simppeliä pakettia. Olin rakentanut jo pari viikkoa yhtä panzer-tankkia, kehitellyt ympäristöä ja ostanut muutaman samaan kaavaan meneviä saksalaisia sotilaita, maalannut kaiken ja puolivälissä kokoamista kunnes oltiin lähdössä isoäitini luota kotiin ja paketti jäi auton katolle sen jälkeen ei ole ollut motivaatiota rakentaa mitään.

Videot/editointi
Rakastin tehdä videoita, erityisesti musiikkivideoita ja tuli muutama tehtyä, välineinä vain videonauhuri ja -kamera, cd-/kasettisoitin sekä piuhoja. Tuli mietittyä paljon eri ideoita ja biisejä joiden pohjalle tekisi videon ja koulussa tehtiin lopulta elokuva koulun laitteilla. Oli tarkoitus hankkia koneelle editointilaitteistoa mutta homma kaatui lopulta siihen etten saanut ketään mukaan touhuun enkä olisi yksin pystynyt mitään tekemään. Onneksi tuli ajateltua ennakkoon..muuten olisi mennyt sievä summa rahaa hukkaan.

Magic the gathering
Aloitin korttien keräämisen 11-vuotiaana ja innokkaasti keräilin, vaihtelin hyviä kortteja ja pysyin jatkuvasti aina saman kahden värin pelaajana, kunnes alkoi kyllästyttää..en ollut kovin hyvä pelaamaan eikä pelaajia löytynyt kotinurkilta enää yläasteen puolvälissä joten myin pakkani hyvään hintaan.

sapeli:
Ai niin ja tietenkin kaiken maailman keräilykorttipelit Magic: The Gathering (niitä on tullut keräiltyä kai kolmeen otteeseen, nytkin vielä pieni pino löytyy)...

Jep, itsekin pelailin "Mätkyä" jokunen vuosi sitten, mutta en pysynyt
uusien sarjojen ilmestymisvauhdissa mukana --> kyllästyminen -->
myin kortit veljelle :)

Trance Kyllästyin joskus 4 vuotta sitten

progeKyllästyin pari vuotta sitten syystä että hyvää sellaista ei vaan enää tuoteta*eiei*

Bileisiin, ei vaan jaksaa enää mennä innoissaan jokaviikonloppu reiveihin. tämän vuoksi myös halu pukeutua erikoiesti js näyttävästi on vähentynyt ja nykyään näytän jo tavikselta.

Television katsominen.

Skidinä sitä jaksoi innostua, mutta jossain vaiheessa
totesin että ei perkele tuolta tu mitään mielekästä,
niitä muutamaa laatudokumenttiakaan ei jaksa varta
vasten jahdata ohjelmatiedoista. Ensin televisio oli
pari vuotta pelkässä dvd-käytössä, kunnes kaksi
vuotta sitten vaihdoin ensin tykkiin ja sittemmin
tv-virittimettömään plasmaan.

Roolipelaaminen

pelinjohtaminen oli mulle melkoinen intohimo
lukiossa, kun siinä pääsi toteuttamaan
luovia taipumuksia lähes kaikilla keskeisillä
osa-alueilla, ja käymään intensiivistä henkistä
painia pelaajien kanssa. Kuitenkin siinä vaiheessa
kun totesin, että vakiopeliporukastamme olin
ainoana jäljellä muiden kuoltua, jouduttua vankilaan
tai tultua uskoon ja uudet pelaajat eivät oikein
tuntuneet panostavan intensiivistä antaumusta
vaativaan pelinjohtotapaani, totesin että antaapa olla.

Muita juttuja ei nyt tule mieleen. Kaikille piirtämisen
lopettaneille voin sanoa jonkinlaisena lohdutuksena,
että itsekin olin pari vuotta välillä kokonaan piirtämättä,
mutta jonkin aikaa sitten tuli suorastaan pakottava
tarve kaivaa grafiittikynät naftaliinista, ja nyt piirrän
taas samaan tahtiin kuin joskus lukiossa.

Väittäisin, että television katsominen oli yksi niistä
passivoivista ja luovaa toimintaa turruttavaista
tekijöistä, joka välillä haukkasi salakavalasti kaiken
vapaa-ajan. Sen jättäminen, ja myöhemmin kodin
internet-yhteydestä luopuminen ovat nostattaneet
luovuuden ihan uuteen kukoistukseen. Suosittelen
kaikille

Tres:Roolipelaaminen

Klubbarissa on vaikka kuinka kiinnostuneita roolipelaajia mutta aika niukasti halukkaita pelinjohtajia... Meikähän on vetänyt kahdelle 4-5 hengen klubbariporukalle pelejä jo viime kesästä asti, mutta nyt alkaa sekä aika että kiinnostus vähän hiipumaan. Uudelle ja innostavalle pelinjohtajalle olisi kysyntää!

sapeli:
---
Tres:Roolipelaaminen
---


Klubbarissa on vaikka kuinka kiinnostuneita roolipelaajia mutta aika niukasti halukkaita pelinjohtajia... Meikähän on vetänyt kahdelle 4-5 hengen klubbariporukalle pelejä jo viime kesästä asti, mutta nyt alkaa sekä aika että kiinnostus vähän hiipumaan. Uudelle ja innostavalle pelinjohtajalle olisi kysyntää!

Ei kiitos, tavallaan kiinnostais edelleen helvetisti,
mutta sekä mun tapa johtaa peliä että mun
kehittämä sääntöjärjestelmä edellyttää sen
verran intensiivistä omistautumista Pelille ja
Tarinalle, että sellaiseen taipuvia pelaajia tuskin
löytyy. Ja mihinkään välimallin harrastepelailuun
mulla ei ole ollut mitään intressejä sen jälkeen
kun poltion yläasteella D&D:n sääntökirjat
Mä en esim. pidä siitä että joku sääntökirja ja
muu materiaali on pelaajien vapaasti hankittavissa
Lisäksi mun oma omistautumisen taso olis
sitä luokkaa, että hyvä jos duuniin selviytyis

Eipä silti, mä olen muutaman kerran miettiny, että
olishan se hienoa päästää joku pieni seikkailijaryhmä
tutkiin, millaisissa olosuhteissa katosivatkaan
ne kolme nuorukaista, joiden kerrotaan lähteneen
eräänä syksyisenä aamuna kuin lumottuina
Pohjoisille Nummille pienen tytön johdattamana,
jättäen jälkeensä tytön surmatut vanhemmat,
joille oli syötetty heidän omia sisäelimiään, sekä
punaiseksi värjätyn olkinuken jonka kädet osoittivat
itään.