Ala-asteella 3.-6. luokan oppilaiden diskojen soittolista valikoitui sillai, että luokan mielipidevaikuttaja-tytöt ja -pojat kokoontuivat jonkun kotiin nauhoittamaan biisejä C-kasetilta toiselle.
Nämä koostenauhat toistettiin jumppasalissa pienestä mankasta, jonka eteen rehtori viritti mikrofonin, jonka myötä rätisevä purkkaääni välittyi edelleen salin 60-luvulta peräisin olleisiin kaiutinvanhuksiin. Uu beibe. Kaikilla(?) oli niin mukavaa eikä biittimiksauksen puute haitannut ketään.
Yläasteelaisille ja sitä vanhemmille suunnatuissa diskoissa oli aluksi hieman pelottavaa kun niissä kävi myös ne kylän kovikset. Mieleen muistuu muutamat nyrkiniskut ja tappouhkaukset.
Bilepuolella kovia sanoja olivat Rednex, Taikapeili ja Dirlandaa. Scooter meni useilla jo yli ymmärryksen. Jengillä oli tapana kiertää diskon lattialla ympyrää sellaisessa 2 m leveässä letkassa. *hahjust* Elämää suuremmat "rakkaus"tarinat näyttivät saavan alkunsa ja loppunsa. Samaan aikaan vanhemmat kauhistelivat...
Teinidiskodeejiin kutsumustehtävääkin tuli kokeiltua. *iihhih* Westbam osoittautui jengille liian experimentaaliksi ja joku muisti huomauttaa deejiin huonoudesta. Onneksi kaikki oli taas hyvin kun pisti soimaan sen
"
mitä yhdestä, särkyneestä sydämestä..."
Näin meillä Itä-Suomen korvessa.
Muilla muistoja?