Posts: 3,204
Replying to Minkä levyn ostit viimeksi?:
Simply Red - Stars, popparienkelistä viiskulmalla 8€. Ihan minttu vinyyli kunnoltaan.
Poppari on vaarallinen paikka:)
Poppari on vaarallinen paikka:)
Posts: 2,882
Replying to Minkä levyn ostit viimeksi?:
Poppari on vaarallinen paikka:)
Hehe, ihan upea mesta. Tuen lähes aina kun käyn keskustassa, kun sieltä löytää kuitenkin kaikkea kivaa.. .
Posts: 3,204
Replying to Minkä levyn ostit viimeksi?:
---
Poppari on vaarallinen paikka:)
---
Hehe, ihan upea mesta. Tuen lähes aina kun käyn keskustassa, kun sieltä löytää kuitenkin kaikkea kivaa.. .
Sen takia sen ON vaarallinen mesta :D
Posts: 2,882
Replying to Minkä levyn ostit viimeksi?:
Sen takia sen ON vaarallinen mesta :D
Aa, totta back on the tracks bro o/
Posts: 3,204
Postinainen varmaan rakastaa minua...
L´Arc-En-Ciel
Real
Ray
Heart
Ayumi Hamasaki
Ayu-Mi-X II Acoustic orchestral versions
Song For XX
I Am...
LOVEppears
Memorial Address
Next Level 2cd+dvd
Mondo Grosso: Henshin cd+dvd
Roy Ayers Ubiquity Remixed promo
Thunderdome Best of 1998
Bass D & King Matthew In The Mix 2
Koda Take Back cdm
Alton Miller Souls Like Mine promo
Jamiroquai The Return Of The Space Cowboy
Gene Farris Booked 002
More Shades 2cd (Black Vinyl kokoelma)
Megarave 2003
L´Arc-En-Ciel
Real
Ray
Heart
Ayumi Hamasaki
Ayu-Mi-X II Acoustic orchestral versions
Song For XX
I Am...
LOVEppears
Memorial Address
Next Level 2cd+dvd
Mondo Grosso: Henshin cd+dvd
Roy Ayers Ubiquity Remixed promo
Thunderdome Best of 1998
Bass D & King Matthew In The Mix 2
Koda Take Back cdm
Alton Miller Souls Like Mine promo
Jamiroquai The Return Of The Space Cowboy
Gene Farris Booked 002
More Shades 2cd (Black Vinyl kokoelma)
Megarave 2003
Posts: 510
Steve Reich: WTC 9/11 | MALLET QUARTET | DANCE PATTERNS
Käväisin Digeliuksessa ja sijoitin kohtalaisen paljon kahisevaa sellaiseen musiikkiin, jota tulen luukuttamaan vielä vanhainkodissakin gubbe-minääni parempikuuloisten hoitsujen kiusaksi. Mikään siinä levysatsissa ei enempää kuin hipaise Klubituksen musiikkimaailmaa, mutta ajattelin kuitenkin mainita cd-pumaskastani tuon yllä olevan teoksen neljästäkin syystä:
Steve Reichin minimalismi ei ole täysin tuntematonta klubi- ja konemusiikkia tekeville ja diggaaville ihmisille. Miehellä on jo ikää, mutta oma tyyli on hallussa, ja tällä lyhykäisellä levyllä hän palaa sen ensimmäisen osan (WTC 9/11) myötä puheluuppien rytmiikan inspiroimiin maailmoihin melkein yhtä pysäyttävästi kuin viimeksi yli 20 vuotta sitten Different Trains -klassikossaan.
Koneet hallitsevat loppumattoman rytmin ylläpidon paremmin kuin meikäläiset kuolevaiset, mutta on hämmästyttävää seurata mihin koulutetut, suuren osan itsestään ja elämästään soittotaitonsa kehittämiselle uhranneet muusikot kykenevät, vaikkapa ksylofonia hakatessaan. Eivätkä tällaiset ihmiset edes toivo, että heidän farkkujaan repisi riekaleiksi tuhatpäinen lauma kirkuvia faneja. (No, okei! Ei sitä oikeasti halua kukaan.)
Pahvikoteloon pakatut cd:t ovat siunaus luonnolle siinä missä paperiin kietaistu aerosolikin, mutta varokaa tämän levyn kanssa: Hyvin nääs lipsahti DVD-puolen pyöriö rullaamaan lattiaa pitkin sillä sekunnilla kun repäisin suojamuovit pois levykotelon ympäriltä. Onneksi olin juuri imuroinut.
Suosikaa pieniä levypuoteja te, jotka yhä musiikkia kiinteässä muodossa ostatte. Tämä Reichin uusi cd+dvd maksoi Digeliuksessa 23 €uroa (miinus kantis- & läjäalennus, lällätilääryn). Stockalla hinta hipoi kolmea kymppiä. Miksi? "Keskustan kalliit vuokrat" ei kuittaa asiaa, koska myös Digelius sijaitsee käytännössä Helsingin keskustassa.
Käväisin Digeliuksessa ja sijoitin kohtalaisen paljon kahisevaa sellaiseen musiikkiin, jota tulen luukuttamaan vielä vanhainkodissakin gubbe-minääni parempikuuloisten hoitsujen kiusaksi. Mikään siinä levysatsissa ei enempää kuin hipaise Klubituksen musiikkimaailmaa, mutta ajattelin kuitenkin mainita cd-pumaskastani tuon yllä olevan teoksen neljästäkin syystä:
Steve Reichin minimalismi ei ole täysin tuntematonta klubi- ja konemusiikkia tekeville ja diggaaville ihmisille. Miehellä on jo ikää, mutta oma tyyli on hallussa, ja tällä lyhykäisellä levyllä hän palaa sen ensimmäisen osan (WTC 9/11) myötä puheluuppien rytmiikan inspiroimiin maailmoihin melkein yhtä pysäyttävästi kuin viimeksi yli 20 vuotta sitten Different Trains -klassikossaan.
Koneet hallitsevat loppumattoman rytmin ylläpidon paremmin kuin meikäläiset kuolevaiset, mutta on hämmästyttävää seurata mihin koulutetut, suuren osan itsestään ja elämästään soittotaitonsa kehittämiselle uhranneet muusikot kykenevät, vaikkapa ksylofonia hakatessaan. Eivätkä tällaiset ihmiset edes toivo, että heidän farkkujaan repisi riekaleiksi tuhatpäinen lauma kirkuvia faneja. (No, okei! Ei sitä oikeasti halua kukaan.)
Pahvikoteloon pakatut cd:t ovat siunaus luonnolle siinä missä paperiin kietaistu aerosolikin, mutta varokaa tämän levyn kanssa: Hyvin nääs lipsahti DVD-puolen pyöriö rullaamaan lattiaa pitkin sillä sekunnilla kun repäisin suojamuovit pois levykotelon ympäriltä. Onneksi olin juuri imuroinut.
Suosikaa pieniä levypuoteja te, jotka yhä musiikkia kiinteässä muodossa ostatte. Tämä Reichin uusi cd+dvd maksoi Digeliuksessa 23 €uroa (miinus kantis- & läjäalennus, lällätilääryn). Stockalla hinta hipoi kolmea kymppiä. Miksi? "Keskustan kalliit vuokrat" ei kuittaa asiaa, koska myös Digelius sijaitsee käytännössä Helsingin keskustassa.
Posts: 3,204
Posts: 510
TELEX: Ultimate Best of
Tästä makuasiasta voi jopa kiistellä, mutta omaan makuuni vain pieni osa siitä ensimmäisen aallon syntsa- & konepopista, jonka kohdeyleisö oli laajempi kuin vain toiset syntikoiden omistajat kestää kuuntelua nykyisin - Kraftwerk tietenkin on aina relevantti, samoin YMO ja Yello ovat kestäneet hyvin aikaa - kun taas valtaosa, lähinnä vokaalivetoinen brittiläinen synapoppis joutaa uppoamaan unohduksen suohon. Sitten on toki pieni joukko niitä 70/80-luvun taitteen pioneereja, jotka asettuvat vähän sille välille, eli osaa tuotannosta ei kuuntele enää Ylppökään ja jotkut biisit taas ovat helmiä ja aarteita. Devo on tällainen ilmestys, samoin belgialainen Telex.
Huonoa näissä kummassakin bändissä on, että ne valitsivat itselleen humoristisen imagon ja jäivät sen vangiksi. Devon huumori oli ärsyttävän kakaramaista, ja Telex valitsi linjakseen tehdä paljon cover-versioita hidastetulla biitillä ja esittää ne vähäeleisesti ja naama peruslukemilla. Jotkut versiot kuulostavat yhäkin aivan hupsakoilta, kuten Twist á Saint Tropez (eli meikäläisittäin Yyteri-twist), mutta monet "vitsit" jäävät pahasti tyngiksi, kuten La Bamba. Jonkinlainen telexiläisen musiikkihuumorin kohokohta koettiin vuonna 1980, kun poppoo edusti maataan Euroviisuissa kappaleella Eurovision. Oi sitä syvällisyyden huumaa ja ylenpalttista lavaliikehdintää! (Voi se episodi kertoa jotain myös koko belgialaisesta sielunmaisemastakin, jos sellaista on löytyäkseen. Aika skitsoidinen kansakunta...)
Huonon ja hyvän välillä näissä bändeissä on yllätyksettömyys ja se, että ideoita oli lopulta aika vähän ja niitä piti sitten kierrättää pitkin uraa. Mikäs siinä, jos ne ideat miellyttävät eikä yllätyksistä tykkää, ja kyllä minullakin on korvaa Telexin simppelille, mutta vänkyrälle soundimaailmalle. 22 biisin 75-minuuttisena mattona tasapaksuus alkaa kuitenkin tuntua.
Hyvää on sitten se ässäosasto. Devolla on Beautiful Worldinsä ja Telexillä Eurovisioninsa, I don't like Musicinsa ja ennen kaikkea Moskow Diskow'nsa. Harmi vain, että tällä kokoelmalla viimeksi mainitusta on englanninkielinen versio. Ranskis-edition suhteen olen siis edelleen YuupiTuupin varassa.
Tästä makuasiasta voi jopa kiistellä, mutta omaan makuuni vain pieni osa siitä ensimmäisen aallon syntsa- & konepopista, jonka kohdeyleisö oli laajempi kuin vain toiset syntikoiden omistajat kestää kuuntelua nykyisin - Kraftwerk tietenkin on aina relevantti, samoin YMO ja Yello ovat kestäneet hyvin aikaa - kun taas valtaosa, lähinnä vokaalivetoinen brittiläinen synapoppis joutaa uppoamaan unohduksen suohon. Sitten on toki pieni joukko niitä 70/80-luvun taitteen pioneereja, jotka asettuvat vähän sille välille, eli osaa tuotannosta ei kuuntele enää Ylppökään ja jotkut biisit taas ovat helmiä ja aarteita. Devo on tällainen ilmestys, samoin belgialainen Telex.
Huonoa näissä kummassakin bändissä on, että ne valitsivat itselleen humoristisen imagon ja jäivät sen vangiksi. Devon huumori oli ärsyttävän kakaramaista, ja Telex valitsi linjakseen tehdä paljon cover-versioita hidastetulla biitillä ja esittää ne vähäeleisesti ja naama peruslukemilla. Jotkut versiot kuulostavat yhäkin aivan hupsakoilta, kuten Twist á Saint Tropez (eli meikäläisittäin Yyteri-twist), mutta monet "vitsit" jäävät pahasti tyngiksi, kuten La Bamba. Jonkinlainen telexiläisen musiikkihuumorin kohokohta koettiin vuonna 1980, kun poppoo edusti maataan Euroviisuissa kappaleella Eurovision. Oi sitä syvällisyyden huumaa ja ylenpalttista lavaliikehdintää! (Voi se episodi kertoa jotain myös koko belgialaisesta sielunmaisemastakin, jos sellaista on löytyäkseen. Aika skitsoidinen kansakunta...)
Huonon ja hyvän välillä näissä bändeissä on yllätyksettömyys ja se, että ideoita oli lopulta aika vähän ja niitä piti sitten kierrättää pitkin uraa. Mikäs siinä, jos ne ideat miellyttävät eikä yllätyksistä tykkää, ja kyllä minullakin on korvaa Telexin simppelille, mutta vänkyrälle soundimaailmalle. 22 biisin 75-minuuttisena mattona tasapaksuus alkaa kuitenkin tuntua.
Hyvää on sitten se ässäosasto. Devolla on Beautiful Worldinsä ja Telexillä Eurovisioninsa, I don't like Musicinsa ja ennen kaikkea Moskow Diskow'nsa. Harmi vain, että tällä kokoelmalla viimeksi mainitusta on englanninkielinen versio. Ranskis-edition suhteen olen siis edelleen YuupiTuupin varassa.
Posts: 510
Alva Noto: UNIVRS
No jopas! Tämähän jymäjää kuin Pan Sonic parhaina päivinään. Tällaista musiikkia traktorit taatusti kuuntelevat talleissaan talvisaikaan, kun isäntä ei huomaa, ja se joka tavoittaa traktorien sielunmaiseman, tavoittaa vaikka kuun taivaalta. Näin on!
Tulikohan hankittua vuoden paras levy ihan kalkkiviivoilla?
No jopas! Tämähän jymäjää kuin Pan Sonic parhaina päivinään. Tällaista musiikkia traktorit taatusti kuuntelevat talleissaan talvisaikaan, kun isäntä ei huomaa, ja se joka tavoittaa traktorien sielunmaiseman, tavoittaa vaikka kuun taivaalta. Näin on!
Tulikohan hankittua vuoden paras levy ihan kalkkiviivoilla?
Posts: 510
Fennesz + Sakamoto: FLUMINA
Tässäpä olisi tuplalevyllisen verran umpiambienttia liplatusta ja kohinaa, ja kyllähän tällainen chillaus aina puolustaa paikkaansa klubikulttuurin(kin) reunailmiönä. Instrumentteina ovat Christian Fenneszin kitara ja Ryuichi Sakamoton piano sekä molempien läppärit. Biisien nimet ovat numerosarjoja tyyliin 0318, 0319, 0320, ja kuvastanevat veden korkeuden nousua jollain tietyllä mittauspisteellä. Parhaiten tämä toimisi varmaan leppeänä kesäaamuna parvekkeella, kun takana on hurja ilta kovemman linjan klubikekkereissä, mahassa palautuspizza ja päällä puhtoinen kylpytakki, mutta tuntuu tämä toimivan myös talvisena sunnuntaiaamuna tietokoneen ääressä kun yläkerran imurifriikki soittaa omaa settiään. (Heräsin sen mekkalointiin tunti sitten ja vieläkin se kolistelee!)
Siitä on aikaa, kun Sakamoto on viimeksi julkaissut mitään "tavallista" musiikkia, mutta näitä ambientteja yhteistyöprojekteja putkahtelee melkein kerran kuussa vannoutuneen fanin lompakon laihduttajaksi. Mikäs siinä, kun tasossa löytyy, ja ehkäpä hän näitä työstäessään salaa suunnittelee uutta Beautya tai Futuristaa tai Chasmiä. Sellaista odotellessa.
Tässäpä olisi tuplalevyllisen verran umpiambienttia liplatusta ja kohinaa, ja kyllähän tällainen chillaus aina puolustaa paikkaansa klubikulttuurin(kin) reunailmiönä. Instrumentteina ovat Christian Fenneszin kitara ja Ryuichi Sakamoton piano sekä molempien läppärit. Biisien nimet ovat numerosarjoja tyyliin 0318, 0319, 0320, ja kuvastanevat veden korkeuden nousua jollain tietyllä mittauspisteellä. Parhaiten tämä toimisi varmaan leppeänä kesäaamuna parvekkeella, kun takana on hurja ilta kovemman linjan klubikekkereissä, mahassa palautuspizza ja päällä puhtoinen kylpytakki, mutta tuntuu tämä toimivan myös talvisena sunnuntaiaamuna tietokoneen ääressä kun yläkerran imurifriikki soittaa omaa settiään. (Heräsin sen mekkalointiin tunti sitten ja vieläkin se kolistelee!)
Siitä on aikaa, kun Sakamoto on viimeksi julkaissut mitään "tavallista" musiikkia, mutta näitä ambientteja yhteistyöprojekteja putkahtelee melkein kerran kuussa vannoutuneen fanin lompakon laihduttajaksi. Mikäs siinä, kun tasossa löytyy, ja ehkäpä hän näitä työstäessään salaa suunnittelee uutta Beautya tai Futuristaa tai Chasmiä. Sellaista odotellessa.
Posts: 510
BYETONE: SYMETA
Raster-Noton on yksi aikamme mielenkiintoisimmista ja persoonallisimmista levynjulkaisijoista, ja musiikillisesti aika lailla miun maun mukkaan. Yleistäen sanottuna yhtiö julkaisee läppärimusiikkia tai glitchiä, mutta on jännää, että vaikka sen julkaisemat levyt edustavat aika kapeaa sektoria edes hiirimusiikista*, niin katalogi kuitenkin kuulostaa erittäin monipuoliselta. R-N:n tunnetuimpia artisteja lienevät nokkamies Carsten Nicolain muusikkoalias Alva Noto sekä läkähdyttävän tuottelias Uwe Schmidt a.k.a Atom TM, joka myös Señor Coconutina tunnetaan.
Byetonen Symeta edustaa lafkan rytmillisesti nakuttavinta ja teknollisesti tanssittavinta puolta melkoisen maukkaasti. Tai oikeastaan muutamasta raidasta tulee sellainen vaikutelma, että projektin takana oleva Olaf Bender on tainnut kokeilla josko läppärin kanssa voisi heittää rokkivaihteen päälle, ja näköjään voi! (Siinä mielessä tulee mieleen, tietysti etäisesti eräs toinen messevä, etnopohjainen saksalaisperäinen levy, joka rokkaa enemmän kuin tuhat Keith Richardsia, eli Dissidentenin ja Jil Jilalan The Tangier Sessions.)
Monen hyvän levyn tapaan Symeta on ihan tarpeeksi lyhyt (eli kolme varttia), mutta silti sen viimeisen, ainoan tekstibiisin olisi voinut jättää siltä pois. Vajavaisella saksantaidollani ymmärsin, että ihan asiaa siinä honotettiin, mutta kuitenkin sellainen monotoninen lopotus "hyvien bileiden" jälkeen pisti ainakin ensikuulemalta ärsyttämään. Bileiden ja sanoman yhdistäminen on vaikea taitolaji. Se yksi biisi on kuitenkin ihan siedettävä kauneuspilkku siihen muuhun jurnuttavaan, pörisevään ja puksuttavaan diesel-moottorien rytmiikkaan nähden, jota levy muuten tarjoaa.
En haluaisi laittaa sanoja suuhun saati levyjä lautaselle Brainbasher-konseptille, mutta vähän tulee mieleen, että sen takana olevat ihmiset voisivat hyvinkin diggailla tämän sorttisesta musiikista.
*Niin, sillä hiirellä, hiiuli-hei, tarkoitan tietenkin sitä, että luovaan musiikilliseen tekemiseen tarvitaan vähimmillään vain yksi toimiva sormi.
Raster-Noton on yksi aikamme mielenkiintoisimmista ja persoonallisimmista levynjulkaisijoista, ja musiikillisesti aika lailla miun maun mukkaan. Yleistäen sanottuna yhtiö julkaisee läppärimusiikkia tai glitchiä, mutta on jännää, että vaikka sen julkaisemat levyt edustavat aika kapeaa sektoria edes hiirimusiikista*, niin katalogi kuitenkin kuulostaa erittäin monipuoliselta. R-N:n tunnetuimpia artisteja lienevät nokkamies Carsten Nicolain muusikkoalias Alva Noto sekä läkähdyttävän tuottelias Uwe Schmidt a.k.a Atom TM, joka myös Señor Coconutina tunnetaan.
Byetonen Symeta edustaa lafkan rytmillisesti nakuttavinta ja teknollisesti tanssittavinta puolta melkoisen maukkaasti. Tai oikeastaan muutamasta raidasta tulee sellainen vaikutelma, että projektin takana oleva Olaf Bender on tainnut kokeilla josko läppärin kanssa voisi heittää rokkivaihteen päälle, ja näköjään voi! (Siinä mielessä tulee mieleen, tietysti etäisesti eräs toinen messevä, etnopohjainen saksalaisperäinen levy, joka rokkaa enemmän kuin tuhat Keith Richardsia, eli Dissidentenin ja Jil Jilalan The Tangier Sessions.)
Monen hyvän levyn tapaan Symeta on ihan tarpeeksi lyhyt (eli kolme varttia), mutta silti sen viimeisen, ainoan tekstibiisin olisi voinut jättää siltä pois. Vajavaisella saksantaidollani ymmärsin, että ihan asiaa siinä honotettiin, mutta kuitenkin sellainen monotoninen lopotus "hyvien bileiden" jälkeen pisti ainakin ensikuulemalta ärsyttämään. Bileiden ja sanoman yhdistäminen on vaikea taitolaji. Se yksi biisi on kuitenkin ihan siedettävä kauneuspilkku siihen muuhun jurnuttavaan, pörisevään ja puksuttavaan diesel-moottorien rytmiikkaan nähden, jota levy muuten tarjoaa.
En haluaisi laittaa sanoja suuhun saati levyjä lautaselle Brainbasher-konseptille, mutta vähän tulee mieleen, että sen takana olevat ihmiset voisivat hyvinkin diggailla tämän sorttisesta musiikista.
*Niin, sillä hiirellä, hiiuli-hei, tarkoitan tietenkin sitä, että luovaan musiikilliseen tekemiseen tarvitaan vähimmillään vain yksi toimiva sormi.
Posts: 3,204
Kun se rahankäyttö näemmä taas lähtee lapasesta, tein sitten kunnolla tuhoja. Halvalla sai, no ainakin suht...
Neophyte vs The Stunned Guys - The Soul Collector
The Beholder & Max Enforcer - Be Amazed
Digital Punk & Profyler - Loose Control
Various - Hardstyle Attack 2009 (2CD Full Tracks)
The Stunned Guys - Always Hardcore Vol 2
Neophyte - Hardcore (2CD)
Max Enforcer - Loudness
The Beholder & Balistic - Hardbass Extreme
The Beholder & Blastic - Decibel Anthem
MASTERS OF HARDCORE - DISORDER IN ITALY
Var Artists - The Best of X-Trax
Evil Activities - Dedicated
Evil Activities - X-Tinction
Evil Activities - 6 Months to X-Tinction
Evil Activities - No Place To Hide
Evil Activities & DJ Panic - Invincible
Evil Activities And Endymion - Broken
DJ FORZE TEAM/A NEW BEGININ
DJ PAUL & TEENAGE WAR./BROH
FORZE DJ TEAM/NO MORE BULLS
CHOSEN FEW ft DA MENACE/I R
VAR. ARTISTS/ SAMPLER 1 PD
NEOPHYTE & EVIL ACTIVITIES/INVASION
KASPAROV/PART OF THE PROJECT
EVIL ACTIVITIES/HYPER
HEANDBANGER/HEADBANGER'S THEME THE 2008 REMIXES
SMCCD02 HARDBASS VOL.2
SMCCD03 HARDBASS EXTREME
SMCCD04 DECIBEL 2003
SMCCD08 HARDBASS VOL.5
SMCCD10 HARDBASS VOL.6
SMCCD13 HARDBASS VOL.8
SMCCD14 DECIBEL 2008
SMCCD15 HARDSTYLE VOL.2
SMCCD16 HARDBASS VOL.9
SMCCD17 DECIBEL 2009
ROT102 - EVIL ACTIVITIES & NOSFERATU FROM CRADLE TO GRAVE
ROT110 - OPHIDIAN LOST IN THE FOREST
ROT113 - NA GOYAH & SAPHIRA CREATE THE FUTURE
ROT116 - WEAPON X HELL AWAITS
ROT123 - DJ RUFFNECK THE GLOBAL HARDCORE GATHERING
Tämän siitä saa kun elämässä ei ole muuta kuin postin työllistäminen
Neophyte vs The Stunned Guys - The Soul Collector
The Beholder & Max Enforcer - Be Amazed
Digital Punk & Profyler - Loose Control
Various - Hardstyle Attack 2009 (2CD Full Tracks)
The Stunned Guys - Always Hardcore Vol 2
Neophyte - Hardcore (2CD)
Max Enforcer - Loudness
The Beholder & Balistic - Hardbass Extreme
The Beholder & Blastic - Decibel Anthem
MASTERS OF HARDCORE - DISORDER IN ITALY
Var Artists - The Best of X-Trax
Evil Activities - Dedicated
Evil Activities - X-Tinction
Evil Activities - 6 Months to X-Tinction
Evil Activities - No Place To Hide
Evil Activities & DJ Panic - Invincible
Evil Activities And Endymion - Broken
DJ FORZE TEAM/A NEW BEGININ
DJ PAUL & TEENAGE WAR./BROH
FORZE DJ TEAM/NO MORE BULLS
CHOSEN FEW ft DA MENACE/I R
VAR. ARTISTS/ SAMPLER 1 PD
NEOPHYTE & EVIL ACTIVITIES/INVASION
KASPAROV/PART OF THE PROJECT
EVIL ACTIVITIES/HYPER
HEANDBANGER/HEADBANGER'S THEME THE 2008 REMIXES
SMCCD02 HARDBASS VOL.2
SMCCD03 HARDBASS EXTREME
SMCCD04 DECIBEL 2003
SMCCD08 HARDBASS VOL.5
SMCCD10 HARDBASS VOL.6
SMCCD13 HARDBASS VOL.8
SMCCD14 DECIBEL 2008
SMCCD15 HARDSTYLE VOL.2
SMCCD16 HARDBASS VOL.9
SMCCD17 DECIBEL 2009
ROT102 - EVIL ACTIVITIES & NOSFERATU FROM CRADLE TO GRAVE
ROT110 - OPHIDIAN LOST IN THE FOREST
ROT113 - NA GOYAH & SAPHIRA CREATE THE FUTURE
ROT116 - WEAPON X HELL AWAITS
ROT123 - DJ RUFFNECK THE GLOBAL HARDCORE GATHERING
Tämän siitä saa kun elämässä ei ole muuta kuin postin työllistäminen
Posts: 3,891
John Digweed - Live in Cordoba
Pitkästä aikaan sellanen todella mainitsemisen arvoinen täydelliden paketti. Tosin tota dj-ystävällistä kolmos cd:tä en ole kuunnellut vielä lainkaan. Viime aikoina on tullut vastaan vähän kakenlaisia mixaus-cd:tä, osa vähän turhan juustosia, osa taas ehkä paikka paikoin vähän liian sielukkaita, mutta tässä tämä live dj setti on kyllä alusta loppuun juuri sopivan jumittavaa*sydän*
Pitkästä aikaan sellanen todella mainitsemisen arvoinen täydelliden paketti. Tosin tota dj-ystävällistä kolmos cd:tä en ole kuunnellut vielä lainkaan. Viime aikoina on tullut vastaan vähän kakenlaisia mixaus-cd:tä, osa vähän turhan juustosia, osa taas ehkä paikka paikoin vähän liian sielukkaita, mutta tässä tämä live dj setti on kyllä alusta loppuun juuri sopivan jumittavaa*sydän*
Posts: 510
Laurel Halo: QUARANTINE
No, hmm... En osaa vielä kahden kuuntelun jälkeenkään sanoa tästä mitään kovin selkeää, vaikka eipä kyseessä olekaan se maailman selkein levy. Tämä on vähän tämmöistä hämmentävää "kummamusiikkia", joka jotenkin muistuttaa Laurie Andersonia, vaikkei muistuta, tai Björkiä vaikka ei sittenkään häntäkään, tai ehkä jotain Four Tetin hepskukkuu-sessioita vokaaleilla, jos sellaisia joskus on tehty. On tämä ainakin kiinnostavaa, ja onhan sekin aina jotakin.
Suomessa tämä artisti voisi käyttää taiteilijanimeä Laura Härö.
No, hmm... En osaa vielä kahden kuuntelun jälkeenkään sanoa tästä mitään kovin selkeää, vaikka eipä kyseessä olekaan se maailman selkein levy. Tämä on vähän tämmöistä hämmentävää "kummamusiikkia", joka jotenkin muistuttaa Laurie Andersonia, vaikkei muistuta, tai Björkiä vaikka ei sittenkään häntäkään, tai ehkä jotain Four Tetin hepskukkuu-sessioita vokaaleilla, jos sellaisia joskus on tehty. On tämä ainakin kiinnostavaa, ja onhan sekin aina jotakin.
Suomessa tämä artisti voisi käyttää taiteilijanimeä Laura Härö.
Posts: 3,204
Ja taas vauhdissa ja pahoilla teillä.... Hyi minua. Parin viikon aikana:
Armadasta
Evil Activities Extreme Audio
Nitrogenetics Train Of Thought
Mad Dog Night Of Madness
Second Spin paketti 3 (Paketti 1 menossa väärään osoitteeseen prkl)
Club 69 ~ Adults Only
Various Artists ~ NRG Files, Vol. 3
Various Artists ~ NRG Files
Various Artists ~ Perfection: Perfecto Compilation
Ja tietty Discogs
Various - Exit Trance Presents ウマウマできるトランスをつくってみた
Utada Hikaru - Addicted To You
Ayumi Hamasaki - Voyage
Ayumi Hamasaki - Surreal
Ayumi Hamasaki - Free & Easy
Ayumi Hamasaki - Seasons
Ayumi Hamasaki - &
Ayumi Hamasaki - Dearest
Ayumi Hamasaki - Endless Sorrow
Ayumi Hamasaki - H
Ayumi Hamasaki - Poker Face
Ayumi Hamasaki - Fly High
Ayumi Hamasaki - Forgiveness
B-Zet With Darlesia* - Everlasting Pictures - Right Through Infinity
Various - Moving On
DJ Paul Elstak* - Life Is Like A Dance
Earth Nation - Thoughts In Past Future
Ja nyt ihmetellään tuttuun tapaan millä eletään kuukausi
Armadasta
Evil Activities Extreme Audio
Nitrogenetics Train Of Thought
Mad Dog Night Of Madness
Second Spin paketti 3 (Paketti 1 menossa väärään osoitteeseen prkl)
Club 69 ~ Adults Only
Various Artists ~ NRG Files, Vol. 3
Various Artists ~ NRG Files
Various Artists ~ Perfection: Perfecto Compilation
Ja tietty Discogs
Various - Exit Trance Presents ウマウマできるトランスをつくってみた
Utada Hikaru - Addicted To You
Ayumi Hamasaki - Voyage
Ayumi Hamasaki - Surreal
Ayumi Hamasaki - Free & Easy
Ayumi Hamasaki - Seasons
Ayumi Hamasaki - &
Ayumi Hamasaki - Dearest
Ayumi Hamasaki - Endless Sorrow
Ayumi Hamasaki - H
Ayumi Hamasaki - Poker Face
Ayumi Hamasaki - Fly High
Ayumi Hamasaki - Forgiveness
B-Zet With Darlesia* - Everlasting Pictures - Right Through Infinity
Various - Moving On
DJ Paul Elstak* - Life Is Like A Dance
Earth Nation - Thoughts In Past Future
Ja nyt ihmetellään tuttuun tapaan millä eletään kuukausi
Posts: 510
Nicolas Jaar: SPACE IS ONLY NOISE
Vasta ostettu, eikä vielä kääreistään vapautettu, joten mahdollinen syvämietteinen analyysi jää tuonnemmaksi. Kaupassa kuultujen parin biisin perusteella muistuttaa kovasti alkuaikojen Four Tetiä, eli olisi sellaista hieman särmikkäämpää läppärimusiikkia - glitchiä ja scratchiä.
Four Tetistä kirjoittamisen ollen, Nuorgam-sivustolla oli tämän Hebden-hepun uusi biisi levynjulkaisua ennakoiden, ja vaikka Kieran-kaverin tyyli on menossa aina vain suoraviivaisempaan ja jumpsuttavampaan suuntaan, niin ei se ainakaan minua häiritse, koskapa hänen tyylitajunsa tuntuu olevan tallella. Ja onhan se ihan hyvä, että artisti kehittyy johonkin suuntaan, ettei fanittajan tarvitse aina ostaa samaa sisältöä eri paketoinnilla.
Vasta ostettu, eikä vielä kääreistään vapautettu, joten mahdollinen syvämietteinen analyysi jää tuonnemmaksi. Kaupassa kuultujen parin biisin perusteella muistuttaa kovasti alkuaikojen Four Tetiä, eli olisi sellaista hieman särmikkäämpää läppärimusiikkia - glitchiä ja scratchiä.
Four Tetistä kirjoittamisen ollen, Nuorgam-sivustolla oli tämän Hebden-hepun uusi biisi levynjulkaisua ennakoiden, ja vaikka Kieran-kaverin tyyli on menossa aina vain suoraviivaisempaan ja jumpsuttavampaan suuntaan, niin ei se ainakaan minua häiritse, koskapa hänen tyylitajunsa tuntuu olevan tallella. Ja onhan se ihan hyvä, että artisti kehittyy johonkin suuntaan, ettei fanittajan tarvitse aina ostaa samaa sisältöä eri paketoinnilla.
Posts: 510
Posts: 3,891
http://www.streetbeat.ac/store/product_info.php?cPath=22_36&products_id=11157
Jossain mielenhäiriössä menin tilamaan tuon ja täytyy kyllä todeta että pitkiin aikohin paskin levy jonka olen hankkinut. Kuuntelin sen kerran läpi pika pikaa, noin alle minuutti per biisi ja se riitti. Juustoisuus näyttää olevan se päivän sana, tai sitte tossa nuoleskeltaan vain perus yökerhokävijöitä. Katotaan nyt onko viimenen Ministry of sound julkaisu mikä hankin. Ei olut meinaan ensinmäinen laatuaan tämä flobbi kyseiseltä lafkalta. On sieltä tullut ihan asiallisiakin miksaus cd:tä väillä, mutta sitte tätä kuraa myös riittää...
Jossain mielenhäiriössä menin tilamaan tuon ja täytyy kyllä todeta että pitkiin aikohin paskin levy jonka olen hankkinut. Kuuntelin sen kerran läpi pika pikaa, noin alle minuutti per biisi ja se riitti. Juustoisuus näyttää olevan se päivän sana, tai sitte tossa nuoleskeltaan vain perus yökerhokävijöitä. Katotaan nyt onko viimenen Ministry of sound julkaisu mikä hankin. Ei olut meinaan ensinmäinen laatuaan tämä flobbi kyseiseltä lafkalta. On sieltä tullut ihan asiallisiakin miksaus cd:tä väillä, mutta sitte tätä kuraa myös riittää...
Posts: 510
ATOM TM: Son of a Glitch
Minulta löytyy levykomerosta tämän tuotteliaan herra Uwe Schmidtin aivoituksia Atom TM -salanimen lisäksi ainakin sellaisilla aliaksilla kuin Atom Heart, Lisa Carbon, HAT (josta hän on 1/3) sekä tietenkin Señor Coconut. Aikaisemmin ostamani Atom TM -nimellä tehty levy on ikään kuin luotaus acid-musiikin kehitykseen vuodesta 1988 vuoteen 2003, ja vitsihän on tietysti siinä, ettei mitään kehitystä ikään kuin ole tapahtunutkaan.
Musiikillisen panoksen ja myös kansi"taiteen" perusteella päättelen, että taas ollaan menossa huumorilinjoilla, ja tällä kertaa kohteena on acidiakin marginaalisempi konemusiikin genre glitch. Se on tietysti lähtökohtaisestikin altis irvailulle, mutta olen itse löytänyt siitä aika paljonkin mielenkiintoista ja kuuntelua kestävää musiikkia, kuten vaikkapa Ryoji Ikedan ja Alva Noton tuotokset.
Ilmeisesti on löytänyt myös Herr Atom, sillä levyn huumori ei ole ollenkaan ylenkatsovaa eikä limboa, vaan selvästi kohteensa sisäistänyttä. Tai taitaa tämä kaveri olla inessä tässäkin skenessä, niin kuin monessa muussakin, eikä hänen siksi tarvitse sortua hienovaraisessa, ja kenties harvoille aukeavassa musiikillisessa huumorissaan halpoihin nauruihin. Pari tekstipuolen kikkaa saattaa kuitenkin irrottaa hörähdyksiä laajemmissakin piireissä.
Ei tämä kuitenkaan hirveästi svengaa. Tuskin tulee kuunneltua paljon täytekakkua rakennellessa (ettei lässähdä) tai kirjallisuusklassikoita lukiessa (jos haluaa saada luetuksi lauseen, jossa on yli 12 sanaa). On kuitenkin hyvä omistaa tämmöisiä levyjä niitä iltoja varten jolloin ei meinaa saada epätoivottuja vieraitaan häipymään sitten millään. "Hei, nyt me voitais kuunnella taas tää Atom TM / Diamanda Galas / Sepi Kumpulainen / Paavo Lipposen vaalimainos."
[PS. Hauska - hitaampi hauska - saksalainen hauska.]
Minulta löytyy levykomerosta tämän tuotteliaan herra Uwe Schmidtin aivoituksia Atom TM -salanimen lisäksi ainakin sellaisilla aliaksilla kuin Atom Heart, Lisa Carbon, HAT (josta hän on 1/3) sekä tietenkin Señor Coconut. Aikaisemmin ostamani Atom TM -nimellä tehty levy on ikään kuin luotaus acid-musiikin kehitykseen vuodesta 1988 vuoteen 2003, ja vitsihän on tietysti siinä, ettei mitään kehitystä ikään kuin ole tapahtunutkaan.
Musiikillisen panoksen ja myös kansi"taiteen" perusteella päättelen, että taas ollaan menossa huumorilinjoilla, ja tällä kertaa kohteena on acidiakin marginaalisempi konemusiikin genre glitch. Se on tietysti lähtökohtaisestikin altis irvailulle, mutta olen itse löytänyt siitä aika paljonkin mielenkiintoista ja kuuntelua kestävää musiikkia, kuten vaikkapa Ryoji Ikedan ja Alva Noton tuotokset.
Ilmeisesti on löytänyt myös Herr Atom, sillä levyn huumori ei ole ollenkaan ylenkatsovaa eikä limboa, vaan selvästi kohteensa sisäistänyttä. Tai taitaa tämä kaveri olla inessä tässäkin skenessä, niin kuin monessa muussakin, eikä hänen siksi tarvitse sortua hienovaraisessa, ja kenties harvoille aukeavassa musiikillisessa huumorissaan halpoihin nauruihin. Pari tekstipuolen kikkaa saattaa kuitenkin irrottaa hörähdyksiä laajemmissakin piireissä.
Ei tämä kuitenkaan hirveästi svengaa. Tuskin tulee kuunneltua paljon täytekakkua rakennellessa (ettei lässähdä) tai kirjallisuusklassikoita lukiessa (jos haluaa saada luetuksi lauseen, jossa on yli 12 sanaa). On kuitenkin hyvä omistaa tämmöisiä levyjä niitä iltoja varten jolloin ei meinaa saada epätoivottuja vieraitaan häipymään sitten millään. "Hei, nyt me voitais kuunnella taas tää Atom TM / Diamanda Galas / Sepi Kumpulainen / Paavo Lipposen vaalimainos."
[PS. Hauska - hitaampi hauska - saksalainen hauska.]
Posts: 3,204