Posts: 1,145
Posts: 4,085
Posts: 80
Posts: 4,085
Posts: 357
Posts: 6,592
En oo kokeillu, enkä aio, ellei oo AIVAN pakko. Ei musta vaan ole sellaiseen.
edit: Kai, en tiedä. En ole tosiaan kokeillut.
edit: Kai, en tiedä. En ole tosiaan kokeillut.
Posts: 411
Melkeen voisi sanoa, että mulle kaukosuhde sopii parhaiten.
Koska olen hiukan erakoituva niin pitkä välimatka on hyvä tekosyy olla olematta yhdessä 24/7
Olen muutenkin hiukan sellainen, että ahdistun ihan valtavasti jos soitellaan, viestitellään paljon ja muutenkin jos pitää olla yhdessä koko ajan ja vielä sitten nukkuakin jatkuvasti yhdessä. Tiedän ihmisiä jotka nappaavat heti kiinni kuin takiaiset mutta itse vältän sellaisia ihmisiä ja en itse todellakaan kuulu niihin. Jotenkin sellaine riippumattomuus toisesta tekee asiasta vielä hienomman. Koska toiseen koukuttuminen olisi kauheaa. Hiukan maalaisjärjelläkin näitä juttuja on ajateltava.
Olen seurustellut muutamaan otteeseenkin helsinkiläisen pojan kanssa (niin, asunhan itse Raumalla) ja osa suhteista on toiminut ja osa ei ( tai no ilmeisestikään ei ole toiminut koska olen eronnut kaikista). Yksi suhteista oli niin vakava että olimme muuttamassa yhteen mutta mulle tuli luu kurkkuun ja säikähdin ihan todella. Poika ei puhu minulle vieläkään. Veikkaan että se olisi toiminut silti, mutta vaikea sitä on mennä jossittelemaan jälkeen päin.
Joku voisi vedota tähän, että miten voisin asua yhdessä jos en jaksa katsoa toista joka päivä. Kyse on kuitenkin erillaisesta asiasta, koska omassa yhteisessäkin kodissa pitää olla se oma rauha. Tosin koska jos joku hengaaa koko ajan sinun omassa kodissasi tai hengaat itse jonkun toisen kodissa jatkuvasti olisi minusta aika ahdistavaa. Ja kuitenkin, suhteen laatukin varmasti on erillainen. Mutta nyt lähdin taas kiertämään asiaa kautta rantain.
Mutta siis:
minulle välimatka suhteessa ei ole ongelma, melkein se on etu.
Koska ikävöinti tekee jälleennäkemisestä aina hienompaa ja pakko laittaa se legendaarinen vitsi ; "eipä pääse kyllästymään"
Mutta kaukosuhteissa luottamuksella on tietenkin hyvinkin suuri osa. Jos ei ole luottamusta, ei ole kaukosuhdetta.
Koska olen hiukan erakoituva niin pitkä välimatka on hyvä tekosyy olla olematta yhdessä 24/7
Olen muutenkin hiukan sellainen, että ahdistun ihan valtavasti jos soitellaan, viestitellään paljon ja muutenkin jos pitää olla yhdessä koko ajan ja vielä sitten nukkuakin jatkuvasti yhdessä. Tiedän ihmisiä jotka nappaavat heti kiinni kuin takiaiset mutta itse vältän sellaisia ihmisiä ja en itse todellakaan kuulu niihin. Jotenkin sellaine riippumattomuus toisesta tekee asiasta vielä hienomman. Koska toiseen koukuttuminen olisi kauheaa. Hiukan maalaisjärjelläkin näitä juttuja on ajateltava.
Olen seurustellut muutamaan otteeseenkin helsinkiläisen pojan kanssa (niin, asunhan itse Raumalla) ja osa suhteista on toiminut ja osa ei ( tai no ilmeisestikään ei ole toiminut koska olen eronnut kaikista). Yksi suhteista oli niin vakava että olimme muuttamassa yhteen mutta mulle tuli luu kurkkuun ja säikähdin ihan todella. Poika ei puhu minulle vieläkään. Veikkaan että se olisi toiminut silti, mutta vaikea sitä on mennä jossittelemaan jälkeen päin.
Joku voisi vedota tähän, että miten voisin asua yhdessä jos en jaksa katsoa toista joka päivä. Kyse on kuitenkin erillaisesta asiasta, koska omassa yhteisessäkin kodissa pitää olla se oma rauha. Tosin koska jos joku hengaaa koko ajan sinun omassa kodissasi tai hengaat itse jonkun toisen kodissa jatkuvasti olisi minusta aika ahdistavaa. Ja kuitenkin, suhteen laatukin varmasti on erillainen. Mutta nyt lähdin taas kiertämään asiaa kautta rantain.
Mutta siis:
minulle välimatka suhteessa ei ole ongelma, melkein se on etu.
Koska ikävöinti tekee jälleennäkemisestä aina hienompaa ja pakko laittaa se legendaarinen vitsi ; "eipä pääse kyllästymään"
Mutta kaukosuhteissa luottamuksella on tietenkin hyvinkin suuri osa. Jos ei ole luottamusta, ei ole kaukosuhdetta.
taloudellisesti kallista ja mielenterveyden kannalta epäterveellistä. semmoinen ikävän tunne ei ole ainakaan henkilökohtaisesti mitään nautinnollsta.
Posts: 11,768
Riippuu kyllä ihan ihmisistä ja siitä minkälainen suhde heille toimii, mutta uskon kyllä että kaukosuhde voi toimia. Jos toista tapaa vain viikonloppuisin tai vaikka kerran kuussa niin tunteet voi olla sitten sitäkin vahvemmat... Itse en kyllä kestäisi pitkään kuukauden eroja, mutta nyt jo parin kuukauden ajan viikon erot on kyllä selvitty. 
Posts: 1,049
Posts: 159
Suhteet saattavat toimia tai sitten eivät.. Joidenkin ihmisten kanssa se on helponpaa, toisten kanssa se ei vaan luonnistu. Jos se tuntuu pahalle niin miksi sitä piinaamaan itseään ja toista sillä asialla. Elämän pitäisi tuntua hyvälle eikä kiduttavalta. Hyviä kokemuksiakin löytyy. Seurustelin 1v ja välimatkaa oli yli300km mutta olimme samanlaisia ihmisiä jotka kaipasivat omaa aikaa. Nyt ainakin ku muutin tänne perseen ainut vaihtoehto on elää kauko suhteessa tai sitten ilman miestä. Minä en näitä mörököllejä itselleni ota..
Posts: 1,246
Vitut toimii, ei ainakaan mun kohdalla. Eikä ainakaan tähän asti oo toiminu, vaik kaukosuhteita on ollu Sveitsis, Saksas, Oulus(kaikista pahin*iloinen*) ja Ranskassa asti. Voi varmaan johtua kyl osin siitä ettei toisesta oo digannu tarpeeks. Jos löytäis jonku semmosen ettei enää tekis mieli toisia ni mä muuttaisin samantien sen luokse, no matter what.
Posts: 671
Posts: 474
Itelläni on nyt viides kuukausi kaukosuhdetta takana (Joensuu -> 450 km). Suhde toimii edelleen hyvin ja itse asiassa syvenee aina vaan parempaan päin! Kaukosuhteen toimivuudesta saan kiittää kyllä aika paljon vuorotyötäni, joka on antanut mahdollisuuden nähdä toista joka toinen viikko ja silloinkin vieläpä viikon mittaisia putkia. Pisin ero lienee ollut kolme viikkoa tänä syksynä, joka oli kyllä jo liikaa! 
Eron hetkien aikana tuo Ikävän tunne on tietenkin ahdistavaa, mutta lopulta huikean palkitsevaa! Jo ensi vuoden puolella olisi tosin tarkoitus päästä yhteisiin maisemiin saman katon alle...
Tämä tarkoittaa tietenkin toiselta ihan jonkin verran rohkeuttakin - kyseessä on kuitenkin usein suht radikaali olosuhteiden muutos, uudet ihmiset ympärillä ja uusi työpaikkakin. Mutta jos on tavannut sellaisen rakkaan, jonka kanssa kaikki tuntuu päivä päivältä täydellisemmältä, niin miksei... 
Toimii!
Eron hetkien aikana tuo Ikävän tunne on tietenkin ahdistavaa, mutta lopulta huikean palkitsevaa! Jo ensi vuoden puolella olisi tosin tarkoitus päästä yhteisiin maisemiin saman katon alle...
Tämä tarkoittaa tietenkin toiselta ihan jonkin verran rohkeuttakin - kyseessä on kuitenkin usein suht radikaali olosuhteiden muutos, uudet ihmiset ympärillä ja uusi työpaikkakin. Mutta jos on tavannut sellaisen rakkaan, jonka kanssa kaikki tuntuu päivä päivältä täydellisemmältä, niin miksei... Toimii!
Posts: 542
Tota mä oon ruotsalaisen kaa yhdes..kyl se toimii mut helvetin raskasta..jos vaan pystyy luottaa.. se on siel ihaan pohjoisessa Tornion lähellä...huomenna tulee käymään (AT LAST !!! )
mutta paljon siit tulee tapeltua..mut voin sanoa et kyl se on aika tulista rakkautta ku kaukosuhde on.ihaan erillaista ku mulla on täälä hesassa ollu..ja ku ihminen on ihanaa ja vielä erillainen..niin enpä taida oikein päästä pois
..ja yleensä jos sen kestää niin sen jälkeen ei oo enää niin vaikeata...
sehän on sit hauskaa ku se tulee käymään ,hirveet panemistahan se on ainakin
Hän tulee asuu mun kaa,eli muuttaa tänne (voi ihanaa kulta rakas
) vasta huhtikuussa...
Parastahan on se et puhun sen kaa vaan englantia..lol
3kk yhes ja jo kihlois(ihaan älytöntä vauhtia)..heh... ja prkl meni jo varmaan 500e ..
ps.
4 viikkoa täälä..ja oot oikeassa..tuskaa..erityisesti ku se lähtee pois...ai..oikein itkettää 
noh joudun ostaa liput kokoajan ja kihla sormuksista maksoi tietenkin -> minä
mutta paljon siit tulee tapeltua..mut voin sanoa et kyl se on aika tulista rakkautta ku kaukosuhde on.ihaan erillaista ku mulla on täälä hesassa ollu..ja ku ihminen on ihanaa ja vielä erillainen..niin enpä taida oikein päästä pois
..ja yleensä jos sen kestää niin sen jälkeen ei oo enää niin vaikeata...
sehän on sit hauskaa ku se tulee käymään ,hirveet panemistahan se on ainakin
Hän tulee asuu mun kaa,eli muuttaa tänne (voi ihanaa kulta rakas
) vasta huhtikuussa...Parastahan on se et puhun sen kaa vaan englantia..lol
3kk yhes ja jo kihlois(ihaan älytöntä vauhtia)..heh... ja prkl meni jo varmaan 500e ..
ps.
Pisin ero lienee ollut kolme viikkoa tänä syksynä, joka oli kyllä jo liikaa!
4 viikkoa täälä..ja oot oikeassa..tuskaa..erityisesti ku se lähtee pois...ai..oikein itkettää
noh joudun ostaa liput kokoajan ja kihla sormuksista maksoi tietenkin -> minä
Posts: 634
Mulla tulee rakkaani kanssa näillä main puolisen vuotta täyteen ja siitä ehkä puolet tullu oltua etänä....kyl se toimii vaikka aluksi ajattelinkin ettei musta ole etäsuhteessa eläjäksi mutta kun meilläkin toimii tää luottamus niin täydellisesti ja ollaa molemmat niin in löv, ni mikäs tätä hajottais....toisaalta näin saa tehdä omia juttuja....mut tietty välil tuntuu että jää paitsi toisen elämästä....mut kyl ne yhdessä olon hetket antaa voimia jaksamaan ja odottamaan seuraavaa näkemistä.....(välimatka about 250km)
Mä en oikein usko, että tulisi toimimaan. Ise olen selainen, joka tarvitsee sitä läheisyyttä tosi paljon. En kestäis sitä, kun ei pystyis koskettaan toista.
Toisaalta taas sellaisessa suhteessa, joka on kestänyt jo pitkään ja on erittäin vakava, pitää osata välillä olla erillään..esim. erilaiset pidemmät työmatkat, opiskeluvaihdot ym. Kyllä oikean rakkauden pitäisi kestää!
Toisaalta taas sellaisessa suhteessa, joka on kestänyt jo pitkään ja on erittäin vakava, pitää osata välillä olla erillään..esim. erilaiset pidemmät työmatkat, opiskeluvaihdot ym. Kyllä oikean rakkauden pitäisi kestää!
Posts: 266
omalla kohdalla ei toimis. Vaikka koulu ja työt vie aika pitkälti mun kaiken ajan, haluan silti että tyttöystäväni asuisi sen verran lähellä, että pystyn vaikka yöllä lähteä häntä halaamaan, jos siltä vaan tuntuu.
Siitä en tiedä, toimisiko suhde jos ensin asuisi samassa kaupungissa, mutta toinen joutuisi muuttaa esim. koulun takia tietyksi ajaksi muualle.. Jaksaminen vaatisi kuitenkin aika vahvoja tunteita pohjalle.
Siitä en tiedä, toimisiko suhde jos ensin asuisi samassa kaupungissa, mutta toinen joutuisi muuttaa esim. koulun takia tietyksi ajaksi muualle.. Jaksaminen vaatisi kuitenkin aika vahvoja tunteita pohjalle.
Posts: 5,283
Posts: 80
Chatte:
---
Say-Me:
140 kilsaa. Ei toiminut.
---
No juu, kaukosuhteellakin on oma aikansa. Kaukosuhteen jaksaa paremmin, jos tietää, ettei sitä ikuisesti kestä, vaan jossain vaiheessa se muuttuu "lähisuhteeksi". Kauanko olette jaksaneet kaukosuhteessa?
Ongelma olikin lähinnä se, ettei muutosta ollut näkyvissä...
Itse asun Helsingissä ja tytsy Kouvolan lähellä, eikä kummallakaan ollut aikomusta muuttaa pysyvästi toiselle paikkakunnalle. Yleensä se olin minä, joka vieraili toisessa kapungissa.
Pari-kolme kuukautta sitä kesti, kunnes todettiin toimimattomaksi.
Mutta se on mennyttä se
Uskon kuitenkin, että etäsuhde saattaa toimia ja toivon sellaisessa oleville kaikkea hyvää.