Vielä paskempi työpäivä ku eilen ja kun vihdoin pääsen töistä ja meen kauppaan ostaan juomista vitutukseeni ni tyyppi ei suostu myymään mun papereilla ku "en mitenkään mee kasivitosesta"
Usko se sit lopulta ku näytin VR:n korttia
Epätieto, ahdistus, pelko, oksetus, kylmyys, vainoharhasuus, itku, pettymys, masennus, tärinä, ajatukset, mieli, näyt, kuulot, luulot.... Ei vittu oikeesti, mä luulin et mun ei tarvis kokea enää ikinä tällästä. Miks vitus sä tulit ja pilasit kaiken, miten vitussa pari sanaa voi satuttaa niin paljon, miten joku voi ees satuttaa näin paljon?
Miten vitussa mun pitäis tässä yrittää elää normaalisti, hymyillä mun vanhemmilleni, vaikka mun sisimmässäni on ihan hirveä sota, sitä käy mun jokainen solu ja lihas, jokainen mieli, jokainen ajatus, jokainen osa mun kropassa, mä käyn fyysistä ja psyykkistä sotaa sisimmässäni ja se on jotain niin hirveetä, se on jotain sellasta mille mä toivon loppua mahdollisimman pian..
Miten sä voit tehdä tän mulle!? Miten vitussa sä voit tehdä tän mulle?! Mitä vittua mä oon tehny niin väärin tai pahasti, että mä oisin tän ansainnut? Miks sun pitää vaan kiduttaa ja kiduttaa mua, raastaa mua pieni pala kerrallaan, saada mut tuntemaan itteni täysin nollaks, täysin mitättömäks, täysin ei-miksikään..
Saat tuntemaan mut kuolleeks, vaikka kuinka mun sieluni huutakaan ja itkeekään, vaikka kuinka mä taistelen, mä tunnen itteni häviäjäks, mä tunnen itteni kuolleeks.
Tulipas nukuttua ihan helvetin huonosti. Vähintään puolen tunnin välein herännyt, ellen jopa vartin. Nyt on väsy, hirvee olo ja kaiken lisäks oksetuskaan ei oo kadonnu mihkään.
Täällä kans nukkumavaikeuksia Iso päivä edessä ni sitä vähän jännitti, mut sen lisäks varmaan haittas A) ku on vähän rytmit huonosti, B) ku nukku ihan pikkisen pienet päikkärit, C) ku tuntu olevan vuoroin liian kuuma, vuoroin liian kylmä, D) kissa pureskeli nenää (pitänee opettaa se pois tosta).
Mut, ehkä tästä päivästä kuitenkiin selvitään kunnialla
saatanan suomen kesä! ilma on ihan kuin kesäkuun alussa vaikka nyt on 15.7 luulenpa, että löydän itseni koulun penkiltä elokuussa ilman, että ensimmäisiäkään kunnon helteitä on ollut. Tai ees yhtä päivää kun on hyvä ilma eikä oo töitä
Mä oon koittanu sulkee mielestäni sen, et kohta ois lähettävä hautausmaalle. Ei sillä, ettenkö haluis lähteä, mut aina sillon kun mä syvennyn hiljenemään ja miettimään, niin mä yleensä itken silmät päästäni.
Ei ehitty sit nähdä enää. Hirmuisen hieno ihminen se oli. Ei koskaan kattonu ihmisen kuorta, vaan sisintä, ja hirmuisen iso sydän sillä oli. Ihan liian nuorena tuli lähtö. Ois ollu koko elämä viel edessä.
Piti sitten eilen ihanan päivän päättyä liian aikasin..
Vittumaista tän mahan kans olla liikkeellä,koskaan et tiiä millon rupee sattuun, heikottaan, etc epämukavaa ja sit jää kaikki siihen..
Ilta ulkona loppuu hyvin lyhyeen