40e pikavoitto parkkipirkolta.
Duunikengät on kuluneet ja jalkoihin sattuu.
Jalka lipesi tos himaportaita ylös noustessa ja nyt sattuu polveen (siis ulkoportaat joihin on tippunut katolta sulanutta lunta joka on ehtinyt jäätyä.).
Helvetin helvetti kun ihmisten pitää väkisin tulla baarissa viereen polttamaan. Savunsekaisen baari-illan jälkeen olo on poikkeuksetta huomattavan heikko aamulla, vaikka ei edes olisi juonut paljoakaan. Vaatteetkin haisevat metrien päähän. Mutta minkäs teen, omapahan oli valintani
Tämä talo, jossa asun, on nyt sitten myyty. Kyllähän sen muuttaessa tiesi, ettei tässä saa vuosikausia asua, mutta en mä ihan vielä ollut varautunut tähän kuitenkaan. "Parhaimmassa" tapauksessa lähtö on parin kuukauden päästä.
Jos ei jo käynyt ilmi niin vituttaa aivan suunnattomasti. Ja ehkä sitäkin enemmän itkettää.
Remotion, 17.3.2006 19:49:
Viime lauantaina mulle tehtiin oharit.. :(
Tänään tuntuis va... jäi lause kesken, onneksi se nainen nyt soitti! perkule et harmittaa, rupes jo tuntuu et tulee toiset oharit viikon sisään.
mut siltikin, mikä teis naisi on että voi käyttäytyy ku eläimet, eikö vois sit olla selkärankaa joko pitää lupauset tai olla tekemättä niitä ensinkään? että HV vaan kaikille itsekkäille lortoille!
tälläsiä tuntoja tänään...
edit: no vittu ohareiksihan nekin vielä sitten piti mennä... saakelin helvetti.
TRUST NO BITCH... jatkossa en oo mukava millekkään enkä kellekkään, ja käytän jokaista eteen sattuvaa lorttoa vain ja ainoastaan hyväkseni.
parhaansa yrittää mutta paska jää käteen. kiitti!
Särkee ja sattuu. Ihan liian paljon. Yöunetkin ovat taas vaihteeksi kadonneet.
Kuinkahan monta kertaa viimeyönäkin kävin uudelleen nukkumaan..
Tulevaa yötä ja pahempaa huomista peläten
Kaikkeni annoin ja rakastin, mutta eipä se yksin riittänyt. Olin tukena ja annoin anteeksi ja pistin toisen hyvinvoinnin aika ajoin omani edelle. Ravasin ties missä lekureissa toisen tukena, annoin ja annoin ja annoin sydämestäni. Nyt mietin, että miksi vitussa. Tai kyllähän mä tiedän, ei hyvästä sydämestään eroon pääse, enkä haluakaan. Se vie mut vielä ihan hiton pitkälle elämässäni, onhan vienyt jo nyt. Tuntuu vaan niin vitun pahalta ja väärältä, vaikka tiedänkin, että ansaitsen ihmisen joka osaa arvostaa minua ja kaikkea sitä mitä olen. Eipä suhdetta voi pitää yksin kasassa, vaikka rakastaisi kuinka paljon. Siltikin tämä jotenkin vaan viiltää niin lujasti. Etenkin, kun tyyppi ei edes ole ollut valmis selvittämään asioita. Okei, sairas ihminen on sairas, mutta mun on vaan pakko ajatella, että vittu mikä lussu, oli sit kuinka pipi päästään tahansa. Ja siltikin vaan sattuu niin lujaa. Tiedän, ettei ikuisesti. Pettymys vaan on niin vaikea asia välillä - kuinka juuri tuo ihminen voi tehdä tämmöistä, en olisi ikinä uskonut, voi miksi en tajunnut aiemmin?
Jääkaappirunouteni helmi, ihan ensimmäisiä jääkaappirunojani:
Tämä talo, jossa asun, on nyt sitten myyty. Kyllähän sen muuttaessa tiesi, ettei tässä saa vuosikausia asua, mutta en mä ihan vielä ollut varautunut tähän kuitenkaan. "Parhaimmassa" tapauksessa lähtö on parin kuukauden päästä.
Jos ei jo käynyt ilmi niin vituttaa aivan suunnattomasti. Ja ehkä sitäkin enemmän itkettää.
Väsyttää.
Tyhmä ihminen kun olen niin päästin Aten aiemmin töistä lähteen et se pääsi dokaan.
Voihan pimppi.
Huomenna olis koulua ja töitä. Jaksaahan sen sit taas kai.
Silmiä särkee/kutittaa.
"Joo, autoon on nyt tehty kasikympin huolto ja se maksaa 260 euroa, mutta sen koneessa olevan ongelman fiksaaminen maksaa noin 1400 euroa lisää. Pistetäänkö tehden niin saadaan perjantaiksi valmiiksi."
Joku vois nyt laittaa mun aivot off-asentoon, koska mä olen niin hiton väsynyt. Ja koska mä oon väsynyt mä kiukkuan kaikille ja sitten mua kiukuttaa lisää kun tajuan, että kaikkea ei tarvii sanoa mitä ajattelee. Ja koska mua kiukuttaa ja olen yliväsynyt, niin en saa nukutuksi. Ehkä pitäis vaan oottaa sitä hetkeä kun on niin väsynyt, että vaan kuukahtaa