huoh.. masentavaa luettavaa...
Tuli tosi vahvasti omat kokemukset ja olo peijaksen p-3:sella ja p-1:sellä p-3:lla en päässy ees parvekkeelle ja ulkona käytiin yhellä parvekkeella kerran päivässä mut silloinkin oltiin vain 5-10min ulkona. ja koska mä olin niin hajalla niin ensimmäiseen 3,5 viikkoon en päässy ees tonne parvekkeelle käymään kerran päivässä... Se tunne kun oot 24h sisällä hajottaa. toi poika? saa olla _tosi_ iloinen että sillä on toi läppäri ees.. Mulla ja muilla jotka oli silloin tuolla sairaalassa ei ollu mitään läppärii tai mitään yhteyttä ulkomaailmaan.
Vierailijoita ei saanu p-3:lle tulla ollenkaan äitikin piti hankkii luvat et sai tulla kattomaan.. P-1:nen oli vähän löysempi mut silloinkin sen ihmisen piti olla mun sukulainen tai jotain et kukaan ystävä ei voinu käydä kattomassa mua (paitsi henna & tomppa en tiiä miten se juonitteli ittensä sinne antoi enemmän voimaa silloin kun mikään muu.)
Kun mut siirettiin p-1:selle niin se tunne kun vaihoin ostastoo oli jotain ihan uskomatonta.. mä kävelin käytävää pitkin ja tunsin _raittiin_ ulkoilman.. kyyneleet vaan valu silmistä ja kävelin isolle parvekkeelle.. se on katossa ja siinä on korkeet "kaiteet" mut se oli ainakin joku 60neliöö iso...ja näin kirkkaan taivaan ja hengitin ilmaa.. tsiisus sitä tunnetta jos sitä ei ole itte kokenu sitä on mahoton selittää.
Sama kun p-3:lla ei voinu kuunella mitään musiikkia ja p-1:sellä alkuun en saanu lupia niin sitten kun olin ollu 2,5kk kuuntelematta mitään ja sain ekan levyni käsiini ja menin musiikki huoneeseen ja laitoin levyn pyörii ja alkoi Orkidea -Unity biisi soimaan niin itkin varmaan 3h putkeen.
Lääkärit peijaksessa ainakin se Bitar oli ihan kauhee.. Se tunki mulle kokoajan lisää lääkkeitä ja rauhottavia.. jos hymyilin tai jotain niin rauhottavaa, iltaisin nukahtamis lääkkeitä.. aamuisin heräämislääkkeitä... myös tota samaista zyprexaa tuli syötyy mitä toi poika ja zyprexasta on jääny se mun lääke.. Pahimillaan kun oli just toi osastojen vaihto niin söin 9 tabuu aamuisin, 3 päivällä ja 5 iltaisin eli 17 tabuu päivässä. Vierotus niistä ei ollu mikään maailman helpoin juttu. tärisin 3 viikkoo ja luulin kuolevani...
mut joo meni jo tarpeeksi of topikiksi.. tuli liian paha olo vaikka tapahtuneesta on jo muutama vuos.. jotkut asiat ei vaan unohu.. toi olo tuolla oli jotain mitä silloin tarvitsin ut myös sellainen joka jätti ikuiset arvet muhun.
Kuinkakohan moni on tuntenu ittensä tänää ylimasentuneeks?? Radiost tuli just et tää ois vuoden masentavin päivä!! (sano siihen viel et jonku ihme kaavan mukaan laskettuna) Ittellä on kyl ollu koko päiväin ihan saakelin ummehtunu olo*poks*
mä ajoin perjantaina kolarin!!! oli paska keli, stanan liukasta, paha mutka. auto lähti käsistä niin maan perkleesti, osu jakajaan ja bongahti siitä lujaa pois tieltä jonkun näköseen ojaan.
mun kultsi rakas nöpönenä ihanuus speedylleni tuli pipi, enkä pääse ajelee nyt muutamaan viikkoon...
oli viel niin ironista ku JUST ennen äksöniä sanoin kaverille, että vittu tääl on liukasta..