Posts: 2,975
mayah, 8.3.2007 17:28:
Päivän hyvä työ on tehty!
Tulin kotiin ja vastapäisen naapurin ulko-ovessa roikkui avaimet lukossa. Kun ei kukaan vastannut ovikelloon, hankin numerotiedustelusta numeron ja soitin naapurille, että tällainen on tilanne. Avaimet olivat unohtuneet oveen naapurin lähdettyä kauppaan ja sanoi tulevansa viiden minuutin päästä takaisin. Kiitteli kovasti.
Näin meillä kalliossa :D
Muutaman kerran käyny itellekin noin, että avaimet roikkunu ulkona. Aina on tultu ovi avaamaan eli sinällään ei ole ollut ongelmaa. Mä oon aina ajatellu vaan pudottaa ne avaimet postiluukusta, jos kukaan ei tuu avaan, mutta en oo ajatellu, että joku vois unohtaa ne siihen lähtiessään kotoo
Tuli mieleeni kun kerran olin ollu ihan turpa jurrissa Clubilla (siellä oli sillon jotku tesno pilleet, että en siellä lökäpöksyjen seassa sentään). En sitten silloin viitsinyt lähteä jatkoille, vaan lähdin taivaltamaan kotiin Kallioon. Sattui siinä sitten yksi mieheke nuokkumaan Kaisaniemessä jonkun rappukäytävän ulkoportailla (pääsiäinen oli). Päätin kysäistä tyypiltä, että onko sillä kaikki OK.
No ei ollut. Ei ollut lompakkoa (en tiedä miksi), eikä puhelinta. Oli ollut kavereineen Onnelassa, hukannut kaverit ja viimeinen juna Tikkurilaan oli jo mennyt, niin ei päässyt majapaikkaansa. Asuikin poika itse jossain Forssassa, että keskustassakaan ei ketään tuttuja asustellut.
Siinä kun juteltiin, niin paikalle pysähtyi jopa ambulanssi, mutta eivät olleet pojasta kiinnostuneita, eivätkä muutenkaan jääneet kuuntelemaan, kun huomasivat, että toinen on sinällään ihan OK. No minä sitten soitin numerotiedustelusta tämän pojan kaverin numeron ja sain kuin sainkin kaverin hereille. Sovittiin, että tyrkkään tyypin taksiin ja soitan, kun olen sen tehnyt, niin tietävät tulla lunastamaan kaverinsa pois.
Jäi hyvä mieli ja vielä parempi mieli tuli, kun seuraavana päivänä tuli tekstari jossa vielä kiiteltiin kundin pelastamisesta. Eipä se nyt sinällään ollut iso juttu, mutta meinasi keinot loppua, kun ensimmäiseen numeroon, jonka numerotiedustelusta sain, ei vastattu. Eikä tää kaveri oikein muistanut muiden nimiä, aikaa kului kuitenkin, mutta mitäpä sitä humalaisella muuta kuin aikaa. Ehkä oli vähän vähemmän krapula jopa seuraavana aamuna.
Itse unohdan aina välillä kiittää, kun joku tekee jonkun hyvän jutun. Ehkä hämmennyn siitä tilanteesta ja sitten nolona huutelen perään, että kiitos tuhannesti. Olen kyllä yrittänyt opetella kiittämään. Klubbarin jossakin topikissa oli keskustelua naisille oven avaamisesta. Siellä miehet sanoivat, että ei sitä viitsi ovea pitää auki, kun ei siitä saa mitään vastakaikua ja sitä pidetään itsestään selvyytenä. Varmaan aikaisemminkin olen kiittänyt, mutta sen jälkeen vielä kiinnittänyt asiaan huomiota, että varmasti muistan hymyillä, katsoa silmiin ja kiittää.
*muoks*
Ja tää on kyllä ihan äidiltä opittua, se että kaikkia autetaan. Äiti juuri sunnuntaina talutti yhden mummelin Kallion kirkkoon ja siellä ehtoolliselle. Äidin oma äiti taas oli ollut ihan samanlainen, kylällä kukaan muu ei antanut kiertelevien mustalaisten nukkua luonaan, eikä ukkikaan olisi kyllä antanut, mutta mummi aina antoi niiden käydä saunassa ja nukkua sauna kammarissa.
