Piratismi

Ennen tuli haettua aika urakalla musiikkia (silloin tuli kuunneltua erilaista musiikkia), nykyään haen vain pari kipaletta koneelle sillointällöin. Nykyisin tuppaan ostamaan musiikkini. Kaupallisessa merkityksessä piratismi on mielestäni aika kaksipiippuinen juttu. Monesti tuottajan maine leviää waretuksen kautta, mutta sitten syö tuottoja levyistä. Suomessa onneksi genren levyt eiväy huuda aina Free Recordin tyyliin 25e lätty, joten usein on varaa ostaa haluamansa ja toimia kaikin puolin oikein. Monet warettajat kuitenkin ostavat imutetut levyt/kappaleet orkkiksina niiden julkaisun jälkeen.

Tuleehan sitä välillä \”vähän\” jotain imaistua tuolta tietoverkosta. Ennen waretin musiikkia mitä nykyää harvemmin kun on jo niin paljon et menis puol elämää kuunnellessa
Nykyää otan vain leffoja joita ei suomessa ole julkaistu tai julkaistujen leffojen leikkaamattomia versioita. Myös bilevideota ja live settejä välillä tulee koneelle.
Pelejä joskus..
Toisin sanoen olen täysi mulkku joka ei osta mitään

Nyt saa sit alkaa moralisoimaa sitä kuinka se on väärin yms yms ..
Mut hei.. Mua ei kiinnosta onko se väärin

http://www.piracyisacrime.com/

[muokattu 17.8.2004 15:11]

Minä waretan aika lailla, mutta myös sijoitan ihan valuuttaakin musiikkiin.

Mielestäni waretus on periaatteessa aina väärin vaikka perusteluna olisikin halu kokeilla tuotetta ennen ostopäätöstä, koska tuotteet ovat kuitenkin tekijänoikeuksin suojeltuja eikä niitä saisi levittää omin luvin. Mutta warettaminen pelkästään omaan käyttöön, tai jaettavaksi pienelle piirille ovat niin merkityksettömiä syntejä, ettei niihin pitäisi puuttua. Oman kärytysimperiumin pystyttäminen on sitten asia erikseen... sellainen toiminta syö jo muusikoiden leipää.

Piratismiin ehkä parhaiten purisi hintojen laskemista kautta linjan, koska näin ihmisten ostokynnys madaltuisi ja waretukselta putoaisi pohja. Paremmat kopiointisuojaukset, kovemmat rangaistukset sekä valvonnan parantaminen eivät yksinkertaisesti auta, koska ammattiwarettajat kuitenkin keksivät uusia keinoja kiertää ja ne haittaavat vain Keijo Kuluttajaa.

Mielenkiintoinen topikki..

Itse en pidä muusikoiden, saatika levy-yhtiöiden työtä niin arvokkaana, että olisin valmis maksamaan useimmistakaan cd-levyistä sitä hintaa, jota niistä pyydetään. Sama pätee suuressa määrin myös ohjelmistojen, pelien, elokuvien ja jopa kirjojen tekijöihin.. Kaikki nykyteknologialla äärimmäisen helposti monistettavissa olevat tuotokset ovat täysin ylihinnoiteltuja.

Verrataanpa näitä hintoja esimerkiksi ruokaan: Mitä maksaa peruna? Kuinka monta perunaa saat yhden cd-levyn hinnalla? Kuinka monta cd-levyä suosittu artisti myy vuodessa? Onko artisti varmasti ansainnut tekemästän levytystyöstä niin monta perunaa? Miettikää mikä määrä perunoita..

Nykypäivänä meillä on internet, jonka välityksellä kaikkien näiden tuotosten levittäminen on käytännössä ilmaista - suurimmatki osaksi myös niiden mainonta ja tunnetuksi tekeminen voitaisiin hoitaa internetin välityksellä erilaisten portaalien kautta. Promootiokulut lähes ei mitään, levityskulut ei lähes mitään.. Laskutuskaan ei nykypäivänä maksa juuri mitään kun se hoidetaan täysin koneellisesti.. Loppujen lopuksi myös tuotantokustannukset ovat hyvin hyvin vähäiset - Ei artistilta kauaa mene levyn tekoon.. Jos 5 hengen artistiporukka työstää vuoden yhtä levyä kokopäiväisesti niin 2000 euron kuukausipalkalla lopulliseksi hinnaksi tulee 120 000 euroa. Oletetaan nyt vielä, että heidän kanssaan työskentelee täysipäiväisesti yksi äänittäjä/miksaaja, yksi grafinen suunnittelija ja yksi tekninen tuki, joten vuosipalkoista tulee hieman alle 200 000 euroa. Lisätään siihen hieman kaistamaksuja ja laitemaksut, vaikkapa 100 000 euroa (jolla saa jo ihan hyvin kaistaa ja laitteita vuodeksi) niin ollaan siinä 300 000 eurossa. Nyt jos mietitään, että tuote saadaan tällä tavalla levitykseen koko maailmassa - maailmassa on 6 miljardia ihmistä ja leikitään vaikka nyt että kaikki on suurperheitä ja maailmassa on miljardi perhettä. näistä voi puolet tiputtaa pois siksi, että heillä ei ole internettiä vielä toistaiseksi ja sen jälkeen 80% pois siksi, että heidän perheessä kukaan ei pidä kyseisestä musiikkigenrestä. Paljonko jää siis maksavia asiakkaita, joiden pitäisi pystyä tuottamaan tämä isolta tuntuva 300 000 euroa, että työstä maksettaisiin kunnollinen palkka? miljardi jaettuna kahdella saatiin internet perheet, ja se jaettuna viidellä niin saatiin kohderyhmä.. Jäljelle jäi siis vain sata miljoonaa perhettä.. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun minun perheeni lataa netistä yhden albumin niin perhehinnaksi muodostuisi keskimäärin 100 000 000 / 300 000 euroa eli 0,33 SENTTIÄ per digitaalisesti ladattu albumi.

Niin ja jos palataan siihen peruna esimerkkiin niin kun yksi keskikokoinen peruna maksaa kaupassa 5 senttiä niin jokainen artisteista saisi palkallaan siis ostaa joka kuukausi 40 000 perunaa.. se tekee yli 1000 perunaa päivässä. Ei voi ainakaan väittää, että tulisi nälkä..

Nyt kun sitten mietitään, että CD-levy maksaa kaupassa sen 11,90, josta voidaan vähentää pari euroa materiaalikustannuksia, niin kuluttaja maksaa tuotteestaan noin 3000-kertaisesti sen mitä albumin tuotantokulut _voisivat_ olla..

Kuinka pahana ihmisenä sitä oikeasti voi pitää ihmistä, joka haluaa kuunnella musiikkia, mutta ei halua maksaa siitä 3000-kertaista hintaa vain siksi, että joku jossain on päättänyt olla inefektiivinen keräten samalla muutamien biljoonien vuosittaiset voitot?

Niin.. Mutta omakohtainen lähtökohtani on se, että käytän mahdollisimman paljon ohjelmistoja, jotka ovat vapaan lisenssin alla, eli ilmaisia. Jos joskus tarvitsen jotakin mitä en löydä vapaana niin lataan sen laittomasti ja hyvitän tekoni lahjoittamalla sen 0,33 senttiä esim vaikkapa nälkälapsikeräykseen - sinne niiden oikeasti tuotteen ostaneidenkin rahallisesta uhrauksesta suurin osa olisi pitänyt mennä.

siveys:
Onko artisti varmasti ansainnut tekemästän levytystyöstä niin monta perunaa? Miettikää mikä määrä perunoita..

Valitettavasti suurin osa levyjen tuotosta menee muualle kuin artistin taskuun. Osoittele mieluummin levy-yhtiöiden suuntaan, sinne ne perunakasat kerääntyvät.

Loppujen lopuksi myös tuotantokustannukset ovat hyvin hyvin vähäiset
<nips>
... ollaan siinä 300 000 eurossa.

Aika hyvin arvioitu budjetti, tosin Suomessa aika harvalla artistilla tuotantokustannukset pääsevät noin korkeiksi.

Tuon jälkeen menee mielestäni kuitenkin metsään:

Nyt jos mietitään, että tuote saadaan tällä tavalla levitykseen koko maailmassa - maailmassa on 6 miljardia ihmistä ...
<nips>
Jäljelle jäi siis vain sata miljoonaa perhettä.. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun minun perheeni lataa netistä yhden albumin niin perhehinnaksi muodostuisi keskimäärin 100 000 000 / 300 000 euroa eli 0,33 SENTTIÄ per digitaalisesti ladattu albumi.
<naps>
niin kuluttaja maksaa tuotteestaan noin 3000-kertaisesti sen mitä albumin tuotantokulut _voisivat_ olla..

Tuo laskukaavan muodostus muistuttaa pelottavasti BSA:n ja RIAA:n käyttämiä piratismin aiheuttamien kulujen arviointikaavoja. Otetaan joku iso lähtöjoukko josta mielivaltaisesti valitaan jokin alijoukko joka suhteutetaan johonkin rahasummaan siten että lopputulos miellyttää kaavanmuodostojaa.

Siitä olen samaa mieltä että nykyinen systeemi on aivan liian tehoton ja kaipaisi parantamista. Olisi hienoa jos ylläolevan ajatusleikin kaltaiseen tilanteeseen päästäisiin joskus, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää melko utopistiselta.

Kuinka pahana ihmisenä sitä oikeasti voi pitää ihmistä, joka haluaa kuunnella musiikkia, mutta ei halua maksaa siitä 3000-kertaista hintaa vain siksi, että joku jossain on päättänyt olla inefektiivinen keräten samalla muutamien biljoonien vuosittaiset voitot?

Karrikoiden muokkaan tuota toiseen muotoon:
Kuinka pahana ihmisenä sitä oikeasti voi pitää ihmistä, joka haluaa rahaa, mutta ei halua tehdä siitä 3000-kertaista työtä vain siksi, että joku jossain on päättänyt että pitää olla inefektiivinen ja että ryöstäminen on laitonta?

Mielestäni moraalisesti epäilyttäviä tekoja ei voi perustella sillä että ”no kun ton voisi tehdä paremminkin niin en viitti maksaa tästä”. Jos nykyinen järjestelmä kusee niin oikea tapa hyökätä sitä vastaan on perustaa parempi järjestelmä tekee nykyisestä järjestelmästä vanhanaikaisen. Vahvimman selviämistä ja käytännön evoluutiota kapitalismissa.

Oma suhtautuminen piratismiin lähtee siitä että tuen mielelläni niitä tuotteita (musiikkia, leffoja, softaa, ruokaa jne) joita haluan nähdä tulevaisuudessakin. Tuki voi olla sekä rahallista että myös muunlaista, olen mm. pyörittänyt ilmaissoftalle sivustoa, auttanut sen dokumentoinnissa ja koodannut myös lisäosia siihen. Pointti kuitenkin siinä että ilman tukea on suurempi todennäköisyys että tuotetta ei tule enää lisää tai se ei kehity.

Meikäläinen kuuluu ehdottomaan waretus joukkoon.....musiikkia tosin saatan ihan ostaakkin, mutta kaikki atk kama kyllä tulee waretettua, pelit, ohjelmat, ym.....
Elokuvatkin tulee imuroitua aina ennen ensi-iltoja.....kun ei jaksa odottaa.....
Itsekeskeisenä poikkeuksena waretuksessani on lähinnä, että jos esim joku peli on aivan helkutin hyvä, marssin kauppaan tukemis mielellä ja ostan kyseisen tuotteen.

Waretan musaa enemmän kuin ostan. Imutan enemmän laillista tavaraa (mixtapeja forumeilta jne), mutta laitontakin tulee haettua. Vannon että ostan enemmän levyjä sitten kun on tuloja, mutta saas nähdä :/

Pelejä en juuri hae, tällä hetkellä koneella olevat riittää (niistäkin vähän alle puolet laittomasti waretettuja), ja leffat katson teatterissa.

Juhgu:
Waretan musaa enemmän kuin ostan. Imutan enemmän laillista tavaraa (mixtapeja forumeilta jne)

Mixtapet eivät muuten ole millään tavalla laillisempia kuin normaalitkaan äänitteet.

[edit: vahingossa vittumainen sävy muutettu neutraalimmaksi.]

[muokattu 17.8.2004 17:38]

siveys:
Verrataanpa näitä hintoja esimerkiksi ruokaan: Mitä maksaa peruna? Kuinka monta perunaa saat yhden cd-levyn hinnalla? Kuinka monta cd-levyä suosittu artisti myy vuodessa? Onko artisti varmasti ansainnut tekemästän levytystyöstä niin monta perunaa? Miettikää mikä määrä perunoita..

Tää on ehkä absurdein verranto IKINÄ :D

Maksaisin ihan mielelläni muutaman euron per albumi jonka imutan netistä. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole vielä käytettävyyden kannalta mielekästä. Eli ei löydy etsimääni musiikkia, tai jos löytyy on maksamisesta tehty liian hankalaa. Mikä olisi sopiva korvaus vanhentuvalla tekniikalla enkoodatusta musiikista, jonka mukana ei seuraa mitään painotuotteita tai muutenkaan mitään fyysistä. Voisiko albumin kenties ladata myöhemmin uudestaan, kun se julkaistaan häviöttömämmällä tekniikalla?

Elämme muutoksen aikaa.. Profetoin, että vuosien päästä kaikki kirjat ja taideteokset joko poltetaan roviolla, tai sitten niistä maksetaan helposti nettirahalla ja kaikki ovat onnellisia..

Apo:
Valitettavasti suurin osa levyjen tuotosta menee muualle kuin artistin taskuun. Osoittele mieluummin levy-yhtiöiden suuntaan, sinne ne perunakasat kerääntyvät.

Keoltämättä levy-yhtiöt tekee enemmän rahaa, mutta ei se silti tee siitä tiettyjen artistien saamasta suhteettoman suuresta rahamäärästä yhtään pienempää.

Tuo laskukaavan muodostus muistuttaa pelottavasti BSA:n ja RIAA:n käyttämiä piratismin aiheuttamien kulujen arviointikaavoja. Otetaan joku iso lähtöjoukko josta mielivaltaisesti valitaan jokin alijoukko joka suhteutetaan johonkin rahasummaan siten että lopputulos miellyttää kaavanmuodostojaa.

Kieltämättä kuulostaa samalta - tosin sillä poikkeuksella, että minun laskutavassani ei oleteta, että halu kuunnella musiikkia on suora indikaatio siitä, että kuluttaja haluaa maksaa tuotteesta sen markkinahinnan ellei saa hankittua musiikkia toisella tavalla.

Minun laskujani voi puolustella esimerkiksi sillä, että mikäli albumin hinta laskisi 0,33 senttiin niin albumeita todennäköisesti ostettaisiin merkittävästi enemmän ja piratismin osuus laskisi, sillä ihmisten olisi taloudellisesti merkittävästi helpompi tehdä se minkä he tietävät oikeaksi.

Mutta luonnollisestihan tämä ei tule koskaan toteutumaan, sillä ottaaahan artistikin mielummin työstään enemmän rahaa kuin vähemmän rahaa - ja kuluttajat jostain ihmeen syystä ovat valmiita maksamaan tämän rahan..

Karrikoiden muokkaan tuota toiseen muotoon:
Kuinka pahana ihmisenä sitä oikeasti voi pitää ihmistä, joka haluaa rahaa, mutta ei halua tehdä siitä 3000-kertaista työtä vain siksi, että joku jossain on päättänyt että pitää olla inefektiivinen ja että ryöstäminen on laitonta?

No en minä pitäisi pahana ihmistä, joka kieltäytyy tekemästä 10 vuotta työtä yhden päivän palkan eteen jos hänellä on mahdollisuus tehdä yhden päivän työ ja saada siitä yhden päivän palkka.

Joku muu on jo minun imuroimistani musiikeista maksanut artisteille minunkin osuuteni, joten minä voin puolestani laittaa heidän puolestaan vähän rahaa nälkälapsikeräykseen.

Mielestäni moraalisesti epäilyttäviä tekoja ei voi perustella sillä että ”no kun ton voisi tehdä paremminkin niin en viitti maksaa tästä”

Kyllähän minä siitä tavallani maksan sen verran kuin mikä sen työn todellinen arvo on :)

. Jos nykyinen järjestelmä kusee niin oikea tapa hyökätä sitä vastaan on perustaa parempi järjestelmä tekee nykyisestä järjestelmästä vanhanaikaisen. Vahvimman selviämistä ja käytännön evoluutiota kapitalismissa.

No kuten jo aikaisemmin mainitsin ei tällainen ole kovin helposti onnistumassa kun artistit ottavat mielummin paljon rahaa kuin vähän rahaa, eivätkä kansalaiset osaa vaatia parempaa. Sitten kun kaikki maailman ihmiset ovat niin valveutuneita, että boikotoivat hyvääkin musiikkia, jota myydään ylihinnalla niin, että voitot menevät ylikansallisten levy-yhtiöiden kassaan ja ostavat musiikkinsa vain paikoista, joissa pääosa tuotoista menee artisteille niin minä syön hattuni x) Siihen saakka minä ja tuhannet kaltaiseni voivat jatkaa hyvällä omallatunnolla musiikin warettamista tiputtamalla välillä muutaman pennosen hyvän tarkoituksen keräyslippaaseen :)

Oma suhtautuminen piratismiin lähtee siitä että tuen mielelläni niitä tuotteita (musiikkia, leffoja, softaa, ruokaa jne) joita haluan nähdä tulevaisuudessakin.

Itse noudattaisin samanlaista periaatetta jos a) raha oikeasti menisi tarkoitettuun paikkaan ja b) löytäisin tarpeeksi tuotteita, joita haluan nähdä lisää.. varsinkaan mediatuotannossa harvemmin enää löytää kategoriaan b tipahtavia tuotteita ja a nyt ei oikein nykymarkkinoilla taida päteä enää minkään tuotteen kohdalla x)

Itsekin olen osallistunut sellaisten tuotteiden kehitykseen, joissa tiedän, että tukeni ja apuni menee oikeaan osoitteeseen ja hyvään tarkoitukseen.

siveys:
Keoltämättä levy-yhtiöt tekee enemmän rahaa, mutta ei se silti tee siitä tiettyjen artistien saamasta suhteettoman suuresta rahamäärästä yhtään pienempää.

Tuota en käsitä. Mikä tekee artistien saamasta rahamäärästä suhteettoman suuren? Suhteettoman suuren verrattuna mihin? Kuka sen suhteettoman suuruuden päättää? Miksi on paha asia että joku saa rahaa enemmän kuin joku toinen, varsinkin jos se perustuu lahjakkuuteen tai ahkeruuteen?

Mutta luonnollisestihan tämä ei tule koskaan toteutumaan, sillä ottaaahan artistikin mielummin työstään enemmän rahaa kuin vähemmän rahaa - ja kuluttajat jostain ihmeen syystä ovat valmiita maksamaan tämän rahan..

Itse en näkisi tilannetta noin huonona. Levy-yhtiöt ottavat oikeasti sen verran ison osan tuotosta, että jos sen väliportaan tiputtaa pois niin sekä kuluttajat että artisti olisivat tyytyväisiä, vain väliportaan väki kärsisi.

Joku muu on jo minun imuroimistani musiikeista maksanut artisteille minunkin osuuteni, joten minä voin puolestani laittaa heidän puolestaan vähän rahaa nälkälapsikeräykseen.

Kyllähän minä siitä tavallani maksan sen verran kuin mikä sen työn todellinen arvo on :)

Onko tässä vastaus ylläoleviin kysymyksiini? Päätätkö sinä oikean hinnan ja sen milloin toinen on saanut oikean määrän rahaa, tietämättä/miettimättä mahdollisesti _kaikkia_ hintaan vaikuttavia tekijöitä. Yhteiskunta menisi aika nopeasti ruvelle jos kaikki alkaisivat soveltaa tuollaista oman käden oikeutta ja anarkiaa.

Sitten kun kaikki maailman ihmiset ovat niin valveutuneita, että boikotoivat hyvääkin musiikkia, jota myydään ylihinnalla niin, että voitot menevät ylikansallisten levy-yhtiöiden kassaan ja ostavat musiikkinsa vain paikoista, joissa pääosa tuotoista menee artisteille niin minä syön hattuni x)

Boikotointi ei ole todellakaan sama asia kuin varastaminen. Ja sanoisin että aika harva elektronisen musiikin artisti on ylikansallisen levy-yhtiön palkkalistoilla. Onko oikein että näitäkin artisteja waretetaan? Missä menee raja että on oikein warettaa?

Siihen saakka minä ja tuhannet kaltaiseni voivat jatkaa hyvällä omallatunnolla musiikin warettamista tiputtamalla välillä muutaman pennosen hyvän tarkoituksen keräyslippaaseen :)

Itse noudattaisin samanlaista periaatetta jos a) raha oikeasti menisi tarkoitettuun paikkaan

Tekosyitä on hyvä keksiä.

b) löytäisin tarpeeksi tuotteita, joita haluan nähdä lisää..

Tämä on kieltämättä ongelma ja koskee aika lailla kaikkea mitä nykyisin tuotetaan.

Itsekin olen osallistunut sellaisten tuotteiden kehitykseen, joissa tiedän, että tukeni ja apuni menee oikeaan osoitteeseen ja hyvään tarkoitukseen.

Mitä mieltä olisit tälläisessä tilanteessa; avoimesta softasta jonka kehitykseen olet osallistunut tehdään ilman mitään lupia paranneltu kaupallinen versio, jossa alkuperäistä lähdettä ei mainita, koska joku katsoo että:
a) eihän siitä kukaan saa nytkään rahaa joten kukaan ei häviä mitään
b) ne jotka ostavat tuotteen hyötyvät kaupallisesta versiosta enemmän
c) kaupallisen version tekijä voi tiputtaa pari pennosta keräyslippaaseen

Apo:
Tuota en käsitä. Mikä tekee artistien saamasta rahamäärästä suhteettoman suuren? Suhteettoman suuren verrattuna mihin? Kuka sen suhteettoman suuruuden päättää? Miksi on paha asia että joku saa rahaa enemmän kuin joku toinen, varsinkin jos se perustuu lahjakkuuteen tai ahkeruuteen?

Ikävä tuottaa pettymys, mutta maailma on täynnä ahkeria ja äärimmäisen lahjakkaita ihmisiä, joista ei koskaan tule miljoonia ansaitsevia supertähtiä siksi, että isojen levy-yhtiöiden mielestä musiikki tai esiintyjät eivät ole tarpeeksi seksikkäitä juuri tämänhetkisille trendeille, jotta niiden mainostamiseen ja promotoimiseen jaksaisi panostaa miljoonia miljoonien perään. Rahalla tehdään lisää rahaa - jotenkin ainutlaatuisella taidolla tai ahkeruudella on siinä tuskin osaa tai arpaa.

Itse en näkisi tilannetta noin huonona. Levy-yhtiöt ottavat oikeasti sen verran ison osan tuotosta, että jos sen väliportaan tiputtaa pois niin sekä kuluttajat että artisti olisivat tyytyväisiä, vain väliportaan väki kärsisi.

Me ollaan sellaisessa sudenkuopassa, että media ohjaa kuluttajia ja mediaa ohjaa raha. Siksi kuluttaja osaa ostaa vain isolla rahalla mediassa promotoituja tuotoksia, jotka yllättäen ovat niitä artisteja, jtoka eivät ole valmiita tiputtamaan tätä väliporrasta pois, sillä se väliporras median avulla tuo heille lopulta enemmän rahaa, vaikka nappaakin välistä paljon isomman siivun.

En näe miksi tämä muuttuisi lähiaikoina. Kuluttaja on tyhmä eläin.

Onko tässä vastaus ylläoleviin kysymyksiini? Päätätkö sinä oikean hinnan ja sen milloin toinen on saanut oikean määrän rahaa, tietämättä/miettimättä mahdollisesti _kaikkia_ hintaan vaikuttavia tekijöitä. Yhteiskunta menisi aika nopeasti ruvelle jos kaikki alkaisivat soveltaa tuollaista oman käden oikeutta ja anarkiaa.

Minä päätän sen hinnan, jonka olen valmis maksamaan jostakin tuotteesta. Mikäli en sillä hinnalla saa tuotteita laillisin keinoin ja näen, että tähän on syynä nimenomaan tuotetta tarjoava tahon epäoikeudenmukainen toiminta katson oikeudekseni vastata epäoikeudenmukaisilla toimilla mikäli katson lopputuloksen olevan jokseenkin neutraali. Henkilökohtaisessa arvomaailmassani euro nälkälapsikeräykseen on isompi juttu kuin 1000 euroa levy-yhtiön kassaan.

Boikotointi ei ole todellakaan sama asia kuin varastaminen. Ja sanoisin että aika harva elektronisen musiikin artisti on ylikansallisen levy-yhtiön palkkalistoilla. Onko oikein että näitäkin artisteja waretetaan? Missä menee raja että on oikein warettaa?

Boikotti ei tosiaan ole sama asia kuin varastaminen, mutta miksei voisi boikotoida musiikin ostamista ja samalla kuunnella sitä? Se, että minä kuuntelen elektronisesti hankitun levyn jota en boikottini takia ostaisi ei aiheuta levy-yhtiöille ja artisteille yhtään sen enempää kuluja kuin se, että olisin jättänyt levyn hankkimatta. Ainoa asia mitä silloin varastan on artistin tekijänoikeuden alaista virtuaalista materiaalia, jonka valmistuskustannukset on varmasti jo artistille säädyllisesti korvattu, ja josta oman osuuteni voin täten lahjoittaa niille, jotka sitä enemmän tarvitsevat, ja johon suurin osa jo aiemmin maksetuista varoistakin olisi mielestäni pitänyt päätyä.

Mitä taas tulee pienempiin artisteihin, joiden levyjä myydään vähemmällä volyymilla ja myynnistä suurempi osuus pääsee artistille saakka, heitä voin ihan hyvin tukea toistaiseksi ostamalla levyjä, vaikka huomattavasti mielummin maksaisin jonkun webbiportaalin kautta itse tekijöille. Tällaisessa toiminnassa kulut ja tuotot ovat huomattavasti älykkäämmin jakautuneita, eikä kukaan pääse lopulta vaurastumaan kohtuuttomasti työmäärään ja riskiin nähden. Jos tällaisen tuotoksen warettaa niin minun mielestäni saa jo kyllä aika ison kolikon tiputtaa punaisen ristin laatikkoon.

En tiedä onko warettaminen koskaan ”oikein” mutta on selkeasti tilanteita, jolloin se paha, jota warettamalla aiheutat on vähemmän kuin se hyvä, mitä saat aikaan kun tiputat kolikon hyväntekeväisyyslaatikkoon levy-yhtiön kirstun sijaan.

Tekosyitä on hyvä keksiä.

Kyllä ne on ihan oikeita syitä meille joillekin, vaikkei niiden logiikka sinun kalloosi kajahtaisikaan :)

Mitä mieltä olisit tälläisessä tilanteessa; avoimesta softasta jonka kehitykseen olet osallistunut tehdään ilman mitään lupia paranneltu kaupallinen versio, jossa alkuperäistä lähdettä ei mainita, koska joku katsoo että:
a) eihän siitä kukaan saa nytkään rahaa joten kukaan ei häviä mitään
b) ne jotka ostavat tuotteen hyötyvät kaupallisesta versiosta enemmän
c) kaupallisen version tekijä voi tiputtaa pari pennosta keräyslippaaseen

Itse tiputtaisin ehkä ne pari pennosta vapaan ohjelmiston kehittäjien taskuun, mikäli he ovat tehneet kehitystä vapaa-ajallaan. Mutta muutoin tuossa ei sinänsä ole mitään vikaa mikäli tuotteen hinnoittelu pysyy kohtuullisena suhteessa käytettyyn lisäkontribuutioon. Siinä tapauksessa, että tästä tuotteesta alettaisiin tahkoamaan miljoonavoittoja olettaisin kyllä jo merkittäviä tiputuksia keräyslippaaseen heti kun alkuperäisen ohjelmiston kehittäjät ovat saaneet työstään kohtuullisen korvauksen.

Sitten tietysti olisi eri asia mikäli alkuperäisen version tekijät pyörittäisivät vapaan ohjelmiston ympärillä esim. räätälöintiliiketoimintaa, jonka asiakkaat tämä suljettu ”uusi” softa veisi ilman, että uuden softan parannuksia julkaistaisiin vapaiksi.. Mutta silloin tuo kohta a) ei kai enää pitäisi paikkaansa.

edit: kädetin tagit..

[muokattu 17.8.2004 22:45]

Stresspill:
Maksaisin ihan mielelläni muutaman euron per albumi jonka imutan netistä. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole vielä käytettävyyden kannalta mielekästä. Eli ei löydy etsimääni musiikkia, tai jos löytyy on maksamisesta tehty liian hankalaa. Mikä olisi sopiva korvaus vanhentuvalla tekniikalla enkoodatusta musiikista, jonka mukana ei seuraa mitään painotuotteita tai muutenkaan mitään fyysistä. Voisiko albumin kenties ladata myöhemmin uudestaan, kun se julkaistaan häviöttömämmällä tekniikalla?

Itse ennustan taas että kun visa electron alkaa toimimaan netissä niin kuin pitääkin ja ostettava musiikki on paremmalla samalla laadulla kuin mitä keskivertoteini löytää kazaasta. Niin johan myynti lisääntyy ja roimasti..

Jos ei kiinnosta niin voi jättää ottamatta.

Perunat saa kasvaan kun kylvää rahalla ostettuja siemeniä, mutta mistä ostat siemenet musiikin lahjaan? Tietysti opit käyttään rahalla hankittuja laitteita, viimeistään kun otat manuskan käteen mutta musiikkia et opi säveltään vaikka miten paljon pätäkkää löisit tiskiin.

Jotkut eivät käsitä että taide on työtä. Sitä ei tehdä kk-palkalla eikä arjalaisen työmoraalin sanelemana. Suurin osa artisteista kumminkin joutuu käymään ihan muissa töissä, jotta saavat rahoitettua \”ala-arvoisen\” hengentyönsä ja perheensä päivittäiset perunat.

Tietääkö siveys, millaisen työn muusikko todellisuudessa joutuu tekemään ennenkuin voi aloittaa sen kuukauden-pari kestävän maagisen levytystyön?

Luminescent:
Suurin osa artisteista kumminkin joutuu käymään ihan muissa töissä, jotta saavat rahoitettua ”ala-arvoisen” hengentyönsä ja perheensä päivittäiset perunat.

No niin mun mielestäni taiteilijoiden pitäisikin.. :) Harvan taiteilijan olen havainnut siinä määrin hengen hedelmiä synnyttävän, että siitä koko elämän ajan voisi päiväpalkkaa maksaa. Tämä on tietysti vain arvostuskysymys, josta on hankala väitellä niiden ihmisten kanssa, joiden käsityksen mukaan taide on jotenkin äärimmäisen arvokasta ja syvällistä, jonka tuottaminen vaatii jotain yli-inhimillisiä synnynnäisiä ominaisuuksia.

Tietääkö siveys, millaisen työn muusikko todellisuudessa joutuu tekemään ennenkuin voi aloittaa sen kuukauden-pari kestävän maagisen levytystyön?

Well.. En tiedä millä vuosisadalla sinä elät, mutta ainakin täällä 2000-luvun puolella levytystasoisetkin äänitykset voi hoitaa ihan kotivehkeillä. Tietotekniikka on ihmeellinen asia. Joten jos oikeasti omaat hyviä ideoita kappaleiden tekoon niin innokkaalta ja omistautuneelta muusikolta tuohon tuskin erityisen pitkään kuluu.

Luonnollisesti soittimien ja tekniikan opetteleminen vie oman aikansa, mutta aika moneen muuhunkin rahaa tuottavaan puuhaan kyetäkseen pitää istua koulun penkillä varsin pitkään.. Tämä tääs on one time investment, jonka kuuluisikin maksaa itsensä takaisin käytäväsiivoajan liksaa paremmalla palkkauksella (btw nekin joutuu opettelemaan kaikkea kemiallisista puhdistusaineista yms..).

Ja voisinpa väittää, että harva oikeasti hyvä musiikki on kovin hampaat irvessä, hiellä ja tuskalla väännettyä.. Että jos sinun mielestäsi musiikin tuottaminen on ankaraa ja rankkaa työtä, niin suosittelen ammatinvalinnan uudelleenharkintaa. Jos kerran harrastelijatkin kykenevät tekemään hyvää musiikkia samalla luomisprosessista äärimmäisesti iloiten niin mihin ihmeeseen me niitä hampaidenkiristelijöitä tarvitaan?

siveys:
---
Minä päätän sen hinnan, jonka olen valmis maksamaan jostakin tuotteesta. Mikäli en sillä hinnalla saa tuotteita laillisin keinoin ja näen, että tähän on syynä nimenomaan tuotetta tarjoava tahon epäoikeudenmukainen toiminta katson oikeudekseni vastata epäoikeudenmukaisilla toimilla mikäli katson lopputuloksen olevan jokseenkin neutraali. Henkilökohtaisessa arvomaailmassani euro nälkälapsikeräykseen on isompi juttu kuin 1000 euroa levy-yhtiön kassaan.

Olen valmis maksamaan maastopyörästä 15 euroa. Mikäli en saa sillä hinnalla tuotetta laillisin keinoin ja näen, että tähän on syynä nimenomaan tuotetta tarjoavan tahon epäoikeudenmukainen toiminta (pyörän suunnittelija, kokoaja ja myyjä haluavat _jokainen_ tienata leipänsä minun polkupyöräostoksestani) katson oikeudekseni vastata epäoikeudenmukaisilla toimilla mikäli katson lopputuloksen olevan jokseenkin neutraali. Henkilökohtaisessa arvomaailmassani euro nälkälapsikeräykseen on isompi juttu kuin 500 euroa fillariyhtiön kassaan.

Tosin antamalla rahaa nälkäisille lapsille varmistetaan liiallinen väestömäärä resurssiköyhillä alueilla tulevaisuudessakin. Mieluummin antaisin euron koulun rakentamiseen, jotta ihmiset oppisivat itse auttamaan itseään ja toisiaan paremmin.