Hyvältähän se kuulostaa. Pidin erityisesti tilavasta virvelistä ja pehmoisista padeista. Mitä muuta rakentavaa tähän voisinkaan sanoa... ääh.. no tällaisena loungailunahan tää menis jo ihan tällaisenaankin oikeastaan. maalailua maalailun perään..ei mitään maailmoja mullistavaa tapahtumaa mutta sellaista ohikulkumatkalla-musiikkia.. hämärtyvien iltojen sävyjä parvekkellta katsellessa, punaviinilasi kädessä ja lihapalaset hampaankolossa hammastikulla niitä pois kaivellen, sytyttäen röökiä viimeistä, miettien syntyjä syviä, sekä hyviä että pahoja..
Että semmonen fiilis tästä iski.
Snobia ja toisaalta taas mitäänsanomattoman kepeää. Vokaalit ois kivat, mutta lienee genreen ja yleisilmeeseen vallan tarpeettomat?
Sanotaan nyt sitten näin että tee ihmeessä loppuun - vaikka sitten pelkästään noiden pehmoisten padien ja ihanaisen snaren vuoksi. Kolmatta kertaa putkeen tätä kuunnellessani fiilikset aste asteelta paranee. On tässä jotain jujua. Vähän niinku tohon biisin antamaan fiilikskuvaukseen lisätäkseni, ehkä jopa toisen viinilasillisen ja kämppiksen röökivarastolta yhden ylimääräisen röökin pummimisen arvoinen juttu. Ja tästä parvekkeelta katsoessani ulkona ei sada, ei todellakaan, on vain silleen seesteistä. mmm...
[muokattu 9.8.2004 23:52]