Ana:
Siveys, sä lähet ihan liikaa sellasesta lähtökohdasta että ihmiset on vaan funktionaalisia esineitä, joiden ainoa olemassaolon oikeutus on tuottaa.
Lähden ehkä tämänsuuntaisesta lähtökohdasta: Ihminen itse ei ole itselleen vain väline. Kaikki muu ja kaikki muut on.
Ehkä se on väärä? Kenties. Mutta kaipaan jonkinlaista näyttöä siitä, että minun pitäisi tai kannattaisi muuttaa näkemystäni.. Ja mielellään myös vinkkiä siitä mihin suuntaan :)
Jos lähdet siitä että ihmisellä on pelkästään välinearvoa, niin miten sä voit elää itsesi kanssa kun tuhlaat elämääsi vouhkaamalla klubituksella? Eikös sun pitäisi olla polkemassa kuntopyörää, ettei kukaan tee järkevää (huom: sinun määritelmäsi mukaan sellaista) raktaisua ja ota sinua pois päiviltä ehtyviä luonnonvaroja tuhlaamasta.
Tavallaan mä poljen kuntopyörää tarjotessani teille vaikkapa ylemmyydentunnetta selittäessäni ilmiselvästi vääriä näkemyksiäni. Luonnollisesti selittäessäni näkemyksiäni ja yrittäessäni lukea vastauksianne saatan jossakin vaiheessa tämän prosessin päätteeksi tajuta, että olin jossain ajatellut päin vittua ja korjattuani ajatusmaailmaani jatkan elämääni vielä entistäkin arvokkaampana välineenä muille ihmisille.
Kaikenkaikkiaan katson henksilökohtaisesti olevani yhteiskunnalle hyödyllinen yksilö ja nään minussa vielä paljon potentiaalia, joten en pelkää, että mikään kollektiivinen taho tulisi ja sanoisi, että Olemme todenneet, että sinä olet yhteiskunnalle välittömäksi vaaraksi ja poistamme sinut.
Minä olen ihan tyytyväinen siihen, että minulla on välinearvoa läheisilleni ja tuttavilleni tuodessani heille hyvää mieltä tai jonkinlaista rahallista tai henkistä apua.
Hei eivät ehkä halua nimetä minua välineeksi, mutta oman näkemykseni mukaan minä sitä heille olen - ja he ovat sitä minulle, vaikken sitä aktiivisesti jokapäiväisessä elämässäni ajattelekaan.
Ei ihminen ole mikään leivänpaahdin, mikä kierrätetään osiksi mikäli sillä ei enää voi paahtaa leipää.
Ihminen on paljon monimutkaisempi olento, joten siitä on vaikeampi muiden olla yksimielisesti sitä mieltä, että se varmasti on kyvytön paahtamaan.
Oletetaan vaikkapa taas ääriesimerkki - ihminen on halvaantunut niin, että ei pysty liikuttamaan mitään osaa kehostaan ja lääkärit ovat varmoja, että tämä ei koskaan tästä muutu, mutta ihminen kuitenkin voidaan pitää elossa ulkoisilla laitteilla.
Emme tällaisessa tilanteessa voi vieläkään voi olla varmoja, että tämä ihminen ei paahda ennenkuin olemme kysyneet hänen läheisiltään onko tämän henkilön elämän ylläpitö tärkeä heidän henkiselle hyvinvoinnilleen.
Mutta jos omaiset ovat sitä mieltä, että on parempi ottaa johdot irti ja antaa halvaantuneen nukkua pois rauhassa niin silloin näin pitäisikin tehdä sen sijaan, että kulutettaisiin lisää ihmisten verovaroja, joilla voitaisiin palkata kouluun uusi tuntiavustaja ja lääkäreiden aikaa, joka voitaisin käyttää muiden ihmisten hoitamiseen.
Tai näin ainakin minun mielestäni pitäisi tehdä.
