Luulen, että suurimmalla osalla ihmisistä on kyky tehdä itsensä onnelliseksi kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa. Unelmia ja tavoitteita pitää toki olla, mutta tärkeintä on kai kuitenkin kyky elää hetkessä ja nähdä sen hyvät puolet. Sopiva balanssi nykytilan hyväksymisen ja muutoksen odottamisen välillä. Itse ehkä ajattelin parhaassa biletysvaiheessa, että 'nautitaan nyt tästä, kohta voi olla täysin toinen meininki'. Mielestäni elämän arvostamista on elää täysillä kaikki, mitä sillä on tarjota.
Vuosi sitten olisin vastannut tähän: HEDONISMI. Tarkoittaen suurinpiirtein seitsemän kuolemansynnin aktiivista harjoittamista. Nyt musta tuntuu, että olen jotenkin seestynyt (
) ja tärkeimpiä juttuja ovat aidosti oma kulta, oma koti ja kaikki ihan perusasiat. Joskus ajattelin, että tämmöinen elämä olisi tylsää ja ahdistavaa, mutta nyt tuntuu, että olen onnellisempi kuin koskaan. Joskus on tunne, että se 20-vuotias Minä katsoo mua nyt ja on ihan "WTF?!"
Hauskaa huomata, miten oman onnellisuuden edellytykset muuttuvat ajan myötä.
Se, mikä on pysynyt, on tarve saada olla Minä Itse eli ajatella omalla tavalla, harrastaa hyvältä tuntuvia juttuja ja näyttää juuri siltä kuin huvittaa. Itsenäisyys ja itsensä toteuttaminen jollain tavalla on mulle kaikista tärkeintä. Tosin vieläkin etsin sitä Kaikista Ominta Tapaa Olla, mutta tärkeintä onkin mahdollisuus siihen.
Siistiä nähdä, millaista elämä on vaikka 10 vuoden päästä