Aaveet, mitä ne ovat? Sanan aave olemme varmasti kuulleet erittäin usein elokuvissa, kirjoissa ja muualla, mutta mitä se merkitsee. Onko se vain ihmisen keksimä ilmiö tai näky.
Pohdin tutkielmassani aaveita ja kummittelua. Kyseisestä asiasta puhuminen saa useimmiten ihmiset nauramaan, miksi ihmeessä! Se on asia siinä missä muutkin, mutta sen lanka kulkee tiedon rajamailla. Yleensä nauraminen on merkki siitä, että sulkee tämän tiedon pääsemisen tietoisuuteen. Aihe on ollut aina hankala, kukaan ei sinänsä voi todistaa mitään ja yleensä aave ilmiöön kytketään heti joku materiaalinen tapahtuma mikä kumoaa yliluonnollisen. Esimerkiksi jos henkilö kuulee oudon äänen kotoaan, jota ei ole ikinä kuullut. Hänen normaalit kokemuksensa muodostavat useimmiten kuvan jostain tavallisesta ilmiöstä; kattila putosi ja aiheutti äänen, kun ihminen huomaa, että mitään ei tapahtunut, ilmiö unohdetaan ja jatketaan helppoa elämää niin kuin ennenkin. Helppoa se tosiaan on kulkea kaiken mukana ja olla. Pitää välillä muistaa, että on sitä muutakin kuin tämä ja tuo! Maailman sivu on täynnä asioita, joista emme tiedä mitään ja vaikka tiedämmekin, se on kyseenalaista samoin tiedon käsite.
Minä yritän parhaani mukaan kertoa henkilöiden kokemuksia ja tarinoita, mutta tulkitseminen onkin jo hankalaa.
Muuta:
Vanhojen myyttien ja kertomusten mukaan ihmisiä ympäröi näkymätön, aineeton henkimaailma, joka ohjaa ihmisten toimintaa. Tarinoita kummituksista on kerrottu kautta aikojen, mutta ei niistä vieläkään ole irti päästy. Vaikka 1900 luvun alkava tiede jo niitä käsitteli. 1600 luvulta ovat kotoisin ensimmäiset merkinnät poltergeist - ilmiöistä, jotka ovat säilyneet. Sana aave tekee yleensä mielikuvitukseemme kuvan valkopukuisesta hahmosta/olennosta, joka on noussut haudastaan kummittelemaan ihmisten ilmoille. Monien varhaiskansojen uskomuksissa aaveet liittyivät mereen, siksi oli vallalla monia neitsyiden peseytymistapoja koskeneita rajoituksia. Nuoret naiset pelkäsivät huomattavasti enemmän kylpeä nousuveden aikana meressä kuin he pelkäsivät olla sukupuolisuhteissa. Muotopuolia pikkulapsia tai keskosia pidettiin eläinten poikasina, jotka olivat huolimattoman kylpemisen seurauksena tai pahansuopaisen henkitoiminnan johdosta päässeet naisen ruumiiseen. Villi-ihmisiä ei tietenkään millään tavoin emmityttänyt kuristaa tällaiset jälkeläiset kuoliaiksi heti niiden syntymän hetkellä. Villi-ihmisellä on hyvistä hengistä sellainen mielikuva, että nämä vain toimittelevat omia asioitaan eivätkä edellytä ihmisiltä juuri mitään. Pahat aaveet ja henget on sen sijaan pidettävä hyvällä tuulella. Niinpä primitiiviset kansanheimot kiinnittivät enemmän huomiota pahansuopiin aaveisiinsa kuin hyväntahtoisiin henkiinsä. Eli siihen aikaan uhrausta harjoitettiin paljon. Näihin aikoihin henkimaailma oli itsestään selvä asia. Se oli aina ja kaikkialla. Niin sanottu kaksihenkisyyden käsitys hyvät ja pahat henget sai aikaan myöhemmän uskon valkoiseen ja mustaan magiaan. Ja uskonnon kehittyessä magia oli sana, jota käytettiin oman kultin ulkopuolella esiintyvistä henkitoiminnoista, ja se tarkoitti myös vanhempia aaveuskomuksia.
Eräs Shakespearen henkilöistä kuittasi järkevästi ajatuksen kummittelusta pelkkänä mielikuvituksena. Charles Dickensillä Ebenezer Scooge edusti puolestaan viktoriaanisen ajan ajattelutapoja. Hän yhdisti toisiinsa haamun ja vatsavaivat nimittäen haamua sulamattomaksi pihviksi. Kuten huomaamme viimevuosisadan tutkijat ovat yrittäneet löytää muitakin selityksiä. Todetkaamme, että mikään heidän teorioistaan ei ole tyydyttänyt skeptikkoja. Vaikkakaan tarjottuja selityksiä ei ole näytetty toteen, on jollain teorioilla tietynlainen looginen olemus, joka pitää ne hengissä.
Normaali käsitys aaveista on tosiaan, että ne ovat valkoisia. Mutta niillä on tutkimusten mukaan monia ilmenemismuotoja, jotkut ovat hyviä tai paholaismaisia, ne voivat ilmentää itseään lennättämällä esineitä tai muuta materiaa, jotkut voivat olla jopa leikkisiä. Joillain tuntuu olevan suurikin päämäärä tekosissaan, toisilla taas ei. Aaveita on pyritty selittämään kolmella eri tavalla: henkimaailman ilmiöinä, mekaanisten ilmiöiden synnyttäminä tai psyykkisistä syistä johtuvina ilmiöinä, vakiintunein käsitys tästä on, että aaveet ovat henkimaailman olentoja, ja tämän käsityksen mukaan ne ovat myös älyllisiä. Jotkut ovat sitä mieltä, että aaveet ovat vainajien henkiä, jotka pyrkivät suorittamaan kesken jääneitä tapahtumia. Heillä on samanlaiset vaatteet ja ulkomuoto kuin vainajilla. He toimivat samoin kuin nämä eläessään ja kummittelevat tietyissä paikoissa mihin he sitovat syyllisyyden- tai katumuksentunteet, kaipaus tai tottumus. He voivat olla ihmiselle pahansuopia, hyväntahtoisia tai välinpitämättömiä. Tällaisen käsityksen mukaan, joka on tällä hetkellä kaikista vahvin, aaveet ovat vainajien henkiä, jotka ovat jääneet maailman ja taivaan, kiirastulen tai helvetin välimaastoon. Tässä tilanteessa pystyvät meediot auttamaan henkiä pääsemään eteenpäin. Taas erään käsityksen mukaan aaveet ovat edelleen henkimaailmasta, mutta harhakuvia, jotka luovat enkelimäiset ja paholaismaiset olennot omiin tarkoituksiinsa vahingoittaakseen tai auttaakseen aaveiden näkijöitä. Mekaanisen tulkinnan mukaan aaveet ovat aineettomia harhakuvia, jotka tavalla tai toisella ilmenevät jossain eteerisessä väliaineessa ja joita tietyntyyppiset ihmiset näkevät tietynlaisissa olosuhteissa. Tämä teoria ei kuitenkaan selitä niitä tapauksia, joissa aaveet toimivat älyllisen olennon tavoin. Sen käsityksen mukaan, että aaveet ovat psyykkisistä tekijöistä johtuvia ilmiöitä, aaveet ilmentävät sellaisia ihmismielessä piileviä mahtavia voimia, joita ei vielä tunneta. Tämän teorian mukaan, jotkut aaveet ovat telepaattisten kykyjen ilmentymiä, esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, kun joku omainen tai ystävä ilmestyy kuolemaisillaan ollessaan jollekin läheiselleen. Räyhähenget saattavat olla osoitus piilevistä ja kontrolloimattomista psykokineettisistä kyvyistä. Tieteessä esimerkiksi sanotaan, että kaikki väitteet on näytettävä toteen. Tiede toimii sanojen ja käsitteiden avulla, joten on ehkä tarkoituksenmukaista pohtia mitä aave kokemuksista voidaan sanoa tieteen edellyttämällä tavalla. Voidaanko käsitteet ylittävää kokemusta edes tarkastella tieteessä.
Erittäin useat ihmiset ovat kokeneet tai nähneet aaveen, mutta nykymaailmassa siitä puhuvat tosi harvat, se jää oikeastaan kulissien taakse. Monet, jotka ovat nähneet jotain yliluonnollista uskottelevat itselleen sen jollain tavalla normaaliksi ilmiöksi, toiset taas kiinnostuvat asiasta ja ottavat siitä selvääkin. Tämänlainen kokemus on niin voimakas, että sanalliset kuvailuyritykset eivät tavoita kokemuksen merkityksellisyyttä ja vaikuttavuutta. Noin 43 % Amerikkalaisista on kokenut jotain paranormaalia viimeisten tutkimusten mukaan. Itselläni on ystäväpiirissä useita henkilöitä, jotka ovat kokeneet yliluonnollisen ilmiön. Se vaikuttaa kieltämättä elämään tavalla ja toisella, he ottavat monet asiat avoimemmin vastaan, mutta miksi? Ehkä he ovat huomanneet, että kaikki ei olekaan niin yksinkertaista miltä näyttää. Tiedän moniakin tapauksia, että henkilö on joutunut kokemuksen jälkeen mielisairaalaan tai kuollut. Miten itse ottaisit tilanteen vastaan, jos näkisit aave olennon, juoksisitko pois saman tien huutaen kuin elokuvissa vai jäisitkö ihmettelemään mikä kumma tuo on. Se riippuisi ihmisen henkisestä vahvuudesta kohdata jotain täysin uutta ja tuntematonta. Ei sitä tiedä mikä ihmisessä ottaa lopuksi vastaan kokemuksen, se on kiinni ajatusmaailmasta ja senhetkisestä tilanteesta. Ihmisen aineetonta puolta on kutsuttu useilla eri nimillä: aave, henki, varjo, haamu, harhama ja viimeksi sielu. Sielu on alkuaikojen ihmisen unessa näkemä kaksoisolento. Se oli joka suhteessa tarkalleen kuolevaisen itsensä kaltainen, paitsi että se ei reagoinut kosketukseen. Usko unien kaksoisolentoihin johti suoraa tietä sellaiseen käsitykseen, että kaikilla olevaisilla, sekä elollisilla että elottomilla, oli sielu niin kuin ihmisilläkin. Tämä käsitys oli omiaan säilyttämään pitkään uskomukset luonnonhengistä. Eskimot kuvittelevat yhä, että jokaisella luonnonkohteella on henki.
Poltergeist ilmiön tunnusmerkit
1. Se on harvinainen ilmiö
2. Mellastus alkaa ja loppuu odottamatta
3. Kummittelu on kenen tahansa paikalla olijan havaittavissa
4. Kummittelu kestää parista päivästä useisiin kuukausiin
5. Ilmiöt keskittyvät jonkun henkilön ympärille
6. Mellastus ei ole täysin sattumanvaraista: siinä on enemmän tai vähemmän älykkyyttä
7. Kaikille poltergeisteille löytyy selitys
Suomessa puhutaan vähän yli viidestäkymmenestä tapauksesta. Aaveen näkeminen on taas eri asia. Poltergeist eli räyhähenki tapaukset ovat tosiaan harvinaisia ja mellastus alkaa milloin vain esimerkiksi: yhtäkkiä kuuluu koputus keskellä ateriointia ja se loppuu myös milloin vain. Tämä esim. koputus ei voi olla yhden ihmisen psyykeen häiriö, koska sen kokevat muutkin. Poltergeist voi pitää häirinnästään taukoa jopa useita viikkoja, mutta sitten se voi taas aloittaa ja jatkaa niin kauan kunnes skandaali on valmis. Poltergeistin erottamaton piirre on henkilökeskeisyys. Aina kun ilmiöitä tutkitaan, löytyy henkilö jota ilman mellastus ei toimi. Yleensä henkilö on nuori, useammin tyttö kuin poika eli suurin osa tapauksista keskittyy murrosikäiseen tyttöön.
Poltergeisttapaukset pitkittyessään tuntuvat kääntyvän aina vain järjestyneemmiksi, mellastajan tavat opitaan ja joskus päästään jopa puheyhteyteen. Useimmiten saadaan epäsuora yhteys, eli mellastaja vastaa kysymyksiin koputtelemalla tai heittelemällä esineitä. Nämä ilmiöt levittävät laajalti huomiota vaikka ne usein unohdetaankin aika nopeasti, koska se kulkee sillä alueella josta moni ei halua kuulla. Esimerkiksi: kun Lahden kummitus vuonna 1974 mellasti, yleisradion Tänään iltapäivällä -lähetys kiirehti vakuuttamaan, ettei kansalaisilla ollut pelon aihetta: tilanne oli poliisin hallinnassa. Koska poltergeist herättää huomiota usein viranomaisia myöten, on psykologisesti mahdotonta, että se voisi jäädä selittämättömäksi, niin yliluonnollisen tuntuisista ilmiöistä kuin onkin kysymys. Kaikille suomalaisille poltergeisteille on löytynyt selitys - sekä luonnollinen että yliluonnollinen! Ellei selitystä löydy kummituspaikalla, se muovataan myöhemmin kollektiivisen pohdiskelun tuloksena. Ne jotka vakuuttuvat ilmiöiden yliluonnollisuudesta, sorvaavat tuonpuoleisen maailman lainalaisuuksiin pohjautuvan selityksen; epäilijät puolestaan löytävät pian talonväestä epäilyttävästi käyttäytyvän henkilön ja hänelle uskottavan petkutusmotiivin.
Nykymaailmassa ilmiöt otetaan vastaan suoraan sanoen nauraen Esim. Oletko katsonut liikaa X-Files sarjaa. Tosiaan muutenkin elokuvat ja muut tiedotus välineet vääristävät asiaa poltergeist ja paranormaalit ilmiöt. Näistä on tehty selvä leikin asia, mutta jokaisella on oma mieli. Oman käsitykseni mukaan ilmiöitä on ollut aina ja tulee olemaan.
Miksi ilmiöt syntyvät
Tämä on kysymys, jossa ei kovin pitkälle voi päästä, paitsi omassa ajatusmaailmassa ja senkin maailman rajat pitää joidenkin ylittää tätä pohtiessaan. Omien käsityksieni mukaan räyhähenki on ollut maanpäällä elävänä ihmisenä ja kuollut ennen aikojaan. Syynä voi olla Itsemurha, murha tai yleensä äkillinen kuolema. Tämän henkilön sielu ei ole päässyt niin sanottuun rauhaan eli etenemään, vaan se on jäänyt välitilaan toimittamaan riittejään. Mutta miksi tapaukset kohdistuvat murrosikäisiin tyttöihin, ehkä yksi syy voi olla murrosiän vaihe. Silloin ihmisen hormonit hyrräävät ja ihminen kehittyy, pienellä tytöllä voi olla heikko olo kuukautistenkin takia ja jos senhetkinen elämäntilanne ei ole mikään kehuttava silloin tyttö voi olla helppo kohde, mutta mitä pahat henget sitten haluavat ja hakevat sitä he eivät ainakaan enää voi saada. He voivat kokea sen henkensä kautta ilmiönä mutta eivät tunteena. Tässä tilanteessa voidaan räyhähenkeä yrittää possessoida eli manata, siihen voidaan ottaa meedio avuksi, joka pystyy jollain tasolla kommunikoimaan hengen kanssa ja selvittämään tälle asiat, että henki lopettaisi mellakoinnin ja jatkaisi eteenpäin.
Monet kummitteluilmiöt voidaan helposti selittää mielikuvituksen aikaansaannoksiksi eli hallusinaatioteorian mukaan, mutta poltergeistia ei. Ilmiöt näkyvät yhtä hyvin uskojan kuin epäilijänkin silmään. Sikäli kuin hallusinaatioita ja näkyjä esiintyy, ne ovat poltergeist-ilmiöiden aiheuttamia: kun esine lentää itsestään, ihmismieli liittää helposti mukaan olennon, jonka kädestä heitto on lähtenyt.
Parapsykologiset poltergeistteoriat
Siitä, miten keskushenkilö ilmiöt aiheuttaa, ei tutkimuksella ole vieläkään paljoa sanottavana. Fysiikka ei tunne psyykkistä energiaa, joka voisi muuttua liike-energiaksi ja vaikuttaa aineelliseen ympäristöön. Paremman puutteessa parapsykologit ovat joutuneet olettamaan tällaisen psi-energian olemassaolon (nimi tulee kreikan mieltä tarkoittavan sanan psyche ensimmäisestä kirjaimesta psi). William Roll olettaa, että keskushenkilön ympärille muodostuu psi-kenttä, joka aiheuttaa kummitteluilmiöt. Jos kenttä on samanlainen kuin tunnetut energiakentät, sen tulee heikentyä keskushenkilöstä kauemmas mentäessä. Tällöin olettaisi myös poltergeist-ilmiöiden vähenevän jyrkästi etäisyyden lisääntyessä.
Miamin poltergeist antoi Rollille tilaisuuden testata hypoteesiaan. Miamilaisessa lahjatavaraliikkeessä sattui kaikkiaan 32 ilmiötä, joissa etäisyys liikkuvan esineen ja keskushenkilön välillä oli tarkkaan tiedossa. Roll jakoi ilmiöt kuuteen luokkaan etäisyyden perusteella. 0-1,5 metrin etäisyydellä sattui 10 tapausta, samoin 1,5-3 metrin etäisyydellä. 3-4,5 metrin etäisyydelle osui kahdeksan tapausta, 4,5-6 metrin välille kaksi ja 6- 7,5 metrin sekä yli 7,5 metrin päähän yksi tapaus.
Myöhemmin Roll totesi, että ilmiöt vähenivät tilastollisesti merkittävästi keskushenkilöstä kauemmas mentäessä.
Koska esineiden liikuttaminen niihin koskematta ei ole joka pojan temppu, on luonnollista yrittää etsiä poltergeistin keskushenkilöstä erikoisia luonteenpiirteitä, jotka selittäisivät, miksi juuri hän aiheuttaa ilmiöt. Monia viime vuosikymmenien poltergeistien keskushenkilöitä on tutkittu psykologisin testein ja tulokset ovat olleet samansuuntaisia. Miamin poltergeistin aiheuttajan Julion, 19-vuotiaan Kuuban pakolaisen, keskeisiä luonteenpiirteitä olivat: varhaislapsuuden kasvatus korkeisiin moraalisiin periaatteisiin; arvottomuuden, syyllisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteet; yleinen passiivisuus, tyytymättömyys ja välinpitämättömyys; taipumus sanoutua irti omista tunteista, erityisesti aggressiivisuudesta. Tuloksista voitaisiin johtaa päätelmä, että Julion torjuttu aggressio muovautui tiedostamattomalla tasolla sivupersoonaksi, joka ohjasi kiukun psykokineettisiksi purkauksiksi. Koska minun ja muiden välillä ei ole olennaista eroa, oletan että omakin tietoisuuteni on vain maailman osa - vaikka maailma on tietoisuuteni konstruktio! (Schrödinger, s. 127 - 128)
Eli kannattaa katsoa mihin uskoo ja mihin ei. Esimerkiksi: ovatko aaveet vain mielessämme, jos näin on, niin onko kaikki muukin vain mielikuvituksemme tuotetta. Niin helppohan se on sanoa, että mitä tuommoisia mietit, selvähän se on, että omena on omena. Toivottavasti tämä tutkielma avartaa edes vähän käsityksiäsi johonkin suuntaan. Jos kiellät kaikki nämä asiat, et luultavasti niihin törmää, mutta jos kiinnostus on pienikin se avartaa aina maailmankatsomusta.
Kirjoitettu 2003 -> 2004
Lähteet:
Paratermejä - http://members.surfeu.fi/gamma/SuPa/Paratermit_A.htm
Don Juan Matka Ixlantiin
Voitto Viro Sielu on suunnaton ihme
Ja muita kirjoja ja kertomuksia joita olen lukenut ja kuullut yhdeksän ikäisestä lähtien.
Eiköhän tämä riitä aluksi... komentoikaa ja kertokaa omia epätavallisia kokemuksia?
(en ole mikään friikki, tuli vain ajatukseksi ottaa selvää asiasta joka ei ole selvä) *hahjust*
[muokattu 18.5.2004 20:51]
Pohdin tutkielmassani aaveita ja kummittelua. Kyseisestä asiasta puhuminen saa useimmiten ihmiset nauramaan, miksi ihmeessä! Se on asia siinä missä muutkin, mutta sen lanka kulkee tiedon rajamailla. Yleensä nauraminen on merkki siitä, että sulkee tämän tiedon pääsemisen tietoisuuteen. Aihe on ollut aina hankala, kukaan ei sinänsä voi todistaa mitään ja yleensä aave ilmiöön kytketään heti joku materiaalinen tapahtuma mikä kumoaa yliluonnollisen. Esimerkiksi jos henkilö kuulee oudon äänen kotoaan, jota ei ole ikinä kuullut. Hänen normaalit kokemuksensa muodostavat useimmiten kuvan jostain tavallisesta ilmiöstä; kattila putosi ja aiheutti äänen, kun ihminen huomaa, että mitään ei tapahtunut, ilmiö unohdetaan ja jatketaan helppoa elämää niin kuin ennenkin. Helppoa se tosiaan on kulkea kaiken mukana ja olla. Pitää välillä muistaa, että on sitä muutakin kuin tämä ja tuo! Maailman sivu on täynnä asioita, joista emme tiedä mitään ja vaikka tiedämmekin, se on kyseenalaista samoin tiedon käsite.
Minä yritän parhaani mukaan kertoa henkilöiden kokemuksia ja tarinoita, mutta tulkitseminen onkin jo hankalaa.
Muuta:
Vanhojen myyttien ja kertomusten mukaan ihmisiä ympäröi näkymätön, aineeton henkimaailma, joka ohjaa ihmisten toimintaa. Tarinoita kummituksista on kerrottu kautta aikojen, mutta ei niistä vieläkään ole irti päästy. Vaikka 1900 luvun alkava tiede jo niitä käsitteli. 1600 luvulta ovat kotoisin ensimmäiset merkinnät poltergeist - ilmiöistä, jotka ovat säilyneet. Sana aave tekee yleensä mielikuvitukseemme kuvan valkopukuisesta hahmosta/olennosta, joka on noussut haudastaan kummittelemaan ihmisten ilmoille. Monien varhaiskansojen uskomuksissa aaveet liittyivät mereen, siksi oli vallalla monia neitsyiden peseytymistapoja koskeneita rajoituksia. Nuoret naiset pelkäsivät huomattavasti enemmän kylpeä nousuveden aikana meressä kuin he pelkäsivät olla sukupuolisuhteissa. Muotopuolia pikkulapsia tai keskosia pidettiin eläinten poikasina, jotka olivat huolimattoman kylpemisen seurauksena tai pahansuopaisen henkitoiminnan johdosta päässeet naisen ruumiiseen. Villi-ihmisiä ei tietenkään millään tavoin emmityttänyt kuristaa tällaiset jälkeläiset kuoliaiksi heti niiden syntymän hetkellä. Villi-ihmisellä on hyvistä hengistä sellainen mielikuva, että nämä vain toimittelevat omia asioitaan eivätkä edellytä ihmisiltä juuri mitään. Pahat aaveet ja henget on sen sijaan pidettävä hyvällä tuulella. Niinpä primitiiviset kansanheimot kiinnittivät enemmän huomiota pahansuopiin aaveisiinsa kuin hyväntahtoisiin henkiinsä. Eli siihen aikaan uhrausta harjoitettiin paljon. Näihin aikoihin henkimaailma oli itsestään selvä asia. Se oli aina ja kaikkialla. Niin sanottu kaksihenkisyyden käsitys hyvät ja pahat henget sai aikaan myöhemmän uskon valkoiseen ja mustaan magiaan. Ja uskonnon kehittyessä magia oli sana, jota käytettiin oman kultin ulkopuolella esiintyvistä henkitoiminnoista, ja se tarkoitti myös vanhempia aaveuskomuksia.
Eräs Shakespearen henkilöistä kuittasi järkevästi ajatuksen kummittelusta pelkkänä mielikuvituksena. Charles Dickensillä Ebenezer Scooge edusti puolestaan viktoriaanisen ajan ajattelutapoja. Hän yhdisti toisiinsa haamun ja vatsavaivat nimittäen haamua sulamattomaksi pihviksi. Kuten huomaamme viimevuosisadan tutkijat ovat yrittäneet löytää muitakin selityksiä. Todetkaamme, että mikään heidän teorioistaan ei ole tyydyttänyt skeptikkoja. Vaikkakaan tarjottuja selityksiä ei ole näytetty toteen, on jollain teorioilla tietynlainen looginen olemus, joka pitää ne hengissä.
Normaali käsitys aaveista on tosiaan, että ne ovat valkoisia. Mutta niillä on tutkimusten mukaan monia ilmenemismuotoja, jotkut ovat hyviä tai paholaismaisia, ne voivat ilmentää itseään lennättämällä esineitä tai muuta materiaa, jotkut voivat olla jopa leikkisiä. Joillain tuntuu olevan suurikin päämäärä tekosissaan, toisilla taas ei. Aaveita on pyritty selittämään kolmella eri tavalla: henkimaailman ilmiöinä, mekaanisten ilmiöiden synnyttäminä tai psyykkisistä syistä johtuvina ilmiöinä, vakiintunein käsitys tästä on, että aaveet ovat henkimaailman olentoja, ja tämän käsityksen mukaan ne ovat myös älyllisiä. Jotkut ovat sitä mieltä, että aaveet ovat vainajien henkiä, jotka pyrkivät suorittamaan kesken jääneitä tapahtumia. Heillä on samanlaiset vaatteet ja ulkomuoto kuin vainajilla. He toimivat samoin kuin nämä eläessään ja kummittelevat tietyissä paikoissa mihin he sitovat syyllisyyden- tai katumuksentunteet, kaipaus tai tottumus. He voivat olla ihmiselle pahansuopia, hyväntahtoisia tai välinpitämättömiä. Tällaisen käsityksen mukaan, joka on tällä hetkellä kaikista vahvin, aaveet ovat vainajien henkiä, jotka ovat jääneet maailman ja taivaan, kiirastulen tai helvetin välimaastoon. Tässä tilanteessa pystyvät meediot auttamaan henkiä pääsemään eteenpäin. Taas erään käsityksen mukaan aaveet ovat edelleen henkimaailmasta, mutta harhakuvia, jotka luovat enkelimäiset ja paholaismaiset olennot omiin tarkoituksiinsa vahingoittaakseen tai auttaakseen aaveiden näkijöitä. Mekaanisen tulkinnan mukaan aaveet ovat aineettomia harhakuvia, jotka tavalla tai toisella ilmenevät jossain eteerisessä väliaineessa ja joita tietyntyyppiset ihmiset näkevät tietynlaisissa olosuhteissa. Tämä teoria ei kuitenkaan selitä niitä tapauksia, joissa aaveet toimivat älyllisen olennon tavoin. Sen käsityksen mukaan, että aaveet ovat psyykkisistä tekijöistä johtuvia ilmiöitä, aaveet ilmentävät sellaisia ihmismielessä piileviä mahtavia voimia, joita ei vielä tunneta. Tämän teorian mukaan, jotkut aaveet ovat telepaattisten kykyjen ilmentymiä, esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, kun joku omainen tai ystävä ilmestyy kuolemaisillaan ollessaan jollekin läheiselleen. Räyhähenget saattavat olla osoitus piilevistä ja kontrolloimattomista psykokineettisistä kyvyistä. Tieteessä esimerkiksi sanotaan, että kaikki väitteet on näytettävä toteen. Tiede toimii sanojen ja käsitteiden avulla, joten on ehkä tarkoituksenmukaista pohtia mitä aave kokemuksista voidaan sanoa tieteen edellyttämällä tavalla. Voidaanko käsitteet ylittävää kokemusta edes tarkastella tieteessä.
Erittäin useat ihmiset ovat kokeneet tai nähneet aaveen, mutta nykymaailmassa siitä puhuvat tosi harvat, se jää oikeastaan kulissien taakse. Monet, jotka ovat nähneet jotain yliluonnollista uskottelevat itselleen sen jollain tavalla normaaliksi ilmiöksi, toiset taas kiinnostuvat asiasta ja ottavat siitä selvääkin. Tämänlainen kokemus on niin voimakas, että sanalliset kuvailuyritykset eivät tavoita kokemuksen merkityksellisyyttä ja vaikuttavuutta. Noin 43 % Amerikkalaisista on kokenut jotain paranormaalia viimeisten tutkimusten mukaan. Itselläni on ystäväpiirissä useita henkilöitä, jotka ovat kokeneet yliluonnollisen ilmiön. Se vaikuttaa kieltämättä elämään tavalla ja toisella, he ottavat monet asiat avoimemmin vastaan, mutta miksi? Ehkä he ovat huomanneet, että kaikki ei olekaan niin yksinkertaista miltä näyttää. Tiedän moniakin tapauksia, että henkilö on joutunut kokemuksen jälkeen mielisairaalaan tai kuollut. Miten itse ottaisit tilanteen vastaan, jos näkisit aave olennon, juoksisitko pois saman tien huutaen kuin elokuvissa vai jäisitkö ihmettelemään mikä kumma tuo on. Se riippuisi ihmisen henkisestä vahvuudesta kohdata jotain täysin uutta ja tuntematonta. Ei sitä tiedä mikä ihmisessä ottaa lopuksi vastaan kokemuksen, se on kiinni ajatusmaailmasta ja senhetkisestä tilanteesta. Ihmisen aineetonta puolta on kutsuttu useilla eri nimillä: aave, henki, varjo, haamu, harhama ja viimeksi sielu. Sielu on alkuaikojen ihmisen unessa näkemä kaksoisolento. Se oli joka suhteessa tarkalleen kuolevaisen itsensä kaltainen, paitsi että se ei reagoinut kosketukseen. Usko unien kaksoisolentoihin johti suoraa tietä sellaiseen käsitykseen, että kaikilla olevaisilla, sekä elollisilla että elottomilla, oli sielu niin kuin ihmisilläkin. Tämä käsitys oli omiaan säilyttämään pitkään uskomukset luonnonhengistä. Eskimot kuvittelevat yhä, että jokaisella luonnonkohteella on henki.
Poltergeist ilmiön tunnusmerkit
1. Se on harvinainen ilmiö
2. Mellastus alkaa ja loppuu odottamatta
3. Kummittelu on kenen tahansa paikalla olijan havaittavissa
4. Kummittelu kestää parista päivästä useisiin kuukausiin
5. Ilmiöt keskittyvät jonkun henkilön ympärille
6. Mellastus ei ole täysin sattumanvaraista: siinä on enemmän tai vähemmän älykkyyttä
7. Kaikille poltergeisteille löytyy selitys
Suomessa puhutaan vähän yli viidestäkymmenestä tapauksesta. Aaveen näkeminen on taas eri asia. Poltergeist eli räyhähenki tapaukset ovat tosiaan harvinaisia ja mellastus alkaa milloin vain esimerkiksi: yhtäkkiä kuuluu koputus keskellä ateriointia ja se loppuu myös milloin vain. Tämä esim. koputus ei voi olla yhden ihmisen psyykeen häiriö, koska sen kokevat muutkin. Poltergeist voi pitää häirinnästään taukoa jopa useita viikkoja, mutta sitten se voi taas aloittaa ja jatkaa niin kauan kunnes skandaali on valmis. Poltergeistin erottamaton piirre on henkilökeskeisyys. Aina kun ilmiöitä tutkitaan, löytyy henkilö jota ilman mellastus ei toimi. Yleensä henkilö on nuori, useammin tyttö kuin poika eli suurin osa tapauksista keskittyy murrosikäiseen tyttöön.
Poltergeisttapaukset pitkittyessään tuntuvat kääntyvän aina vain järjestyneemmiksi, mellastajan tavat opitaan ja joskus päästään jopa puheyhteyteen. Useimmiten saadaan epäsuora yhteys, eli mellastaja vastaa kysymyksiin koputtelemalla tai heittelemällä esineitä. Nämä ilmiöt levittävät laajalti huomiota vaikka ne usein unohdetaankin aika nopeasti, koska se kulkee sillä alueella josta moni ei halua kuulla. Esimerkiksi: kun Lahden kummitus vuonna 1974 mellasti, yleisradion Tänään iltapäivällä -lähetys kiirehti vakuuttamaan, ettei kansalaisilla ollut pelon aihetta: tilanne oli poliisin hallinnassa. Koska poltergeist herättää huomiota usein viranomaisia myöten, on psykologisesti mahdotonta, että se voisi jäädä selittämättömäksi, niin yliluonnollisen tuntuisista ilmiöistä kuin onkin kysymys. Kaikille suomalaisille poltergeisteille on löytynyt selitys - sekä luonnollinen että yliluonnollinen! Ellei selitystä löydy kummituspaikalla, se muovataan myöhemmin kollektiivisen pohdiskelun tuloksena. Ne jotka vakuuttuvat ilmiöiden yliluonnollisuudesta, sorvaavat tuonpuoleisen maailman lainalaisuuksiin pohjautuvan selityksen; epäilijät puolestaan löytävät pian talonväestä epäilyttävästi käyttäytyvän henkilön ja hänelle uskottavan petkutusmotiivin.
Nykymaailmassa ilmiöt otetaan vastaan suoraan sanoen nauraen Esim. Oletko katsonut liikaa X-Files sarjaa. Tosiaan muutenkin elokuvat ja muut tiedotus välineet vääristävät asiaa poltergeist ja paranormaalit ilmiöt. Näistä on tehty selvä leikin asia, mutta jokaisella on oma mieli. Oman käsitykseni mukaan ilmiöitä on ollut aina ja tulee olemaan.
Miksi ilmiöt syntyvät
Tämä on kysymys, jossa ei kovin pitkälle voi päästä, paitsi omassa ajatusmaailmassa ja senkin maailman rajat pitää joidenkin ylittää tätä pohtiessaan. Omien käsityksieni mukaan räyhähenki on ollut maanpäällä elävänä ihmisenä ja kuollut ennen aikojaan. Syynä voi olla Itsemurha, murha tai yleensä äkillinen kuolema. Tämän henkilön sielu ei ole päässyt niin sanottuun rauhaan eli etenemään, vaan se on jäänyt välitilaan toimittamaan riittejään. Mutta miksi tapaukset kohdistuvat murrosikäisiin tyttöihin, ehkä yksi syy voi olla murrosiän vaihe. Silloin ihmisen hormonit hyrräävät ja ihminen kehittyy, pienellä tytöllä voi olla heikko olo kuukautistenkin takia ja jos senhetkinen elämäntilanne ei ole mikään kehuttava silloin tyttö voi olla helppo kohde, mutta mitä pahat henget sitten haluavat ja hakevat sitä he eivät ainakaan enää voi saada. He voivat kokea sen henkensä kautta ilmiönä mutta eivät tunteena. Tässä tilanteessa voidaan räyhähenkeä yrittää possessoida eli manata, siihen voidaan ottaa meedio avuksi, joka pystyy jollain tasolla kommunikoimaan hengen kanssa ja selvittämään tälle asiat, että henki lopettaisi mellakoinnin ja jatkaisi eteenpäin.
Monet kummitteluilmiöt voidaan helposti selittää mielikuvituksen aikaansaannoksiksi eli hallusinaatioteorian mukaan, mutta poltergeistia ei. Ilmiöt näkyvät yhtä hyvin uskojan kuin epäilijänkin silmään. Sikäli kuin hallusinaatioita ja näkyjä esiintyy, ne ovat poltergeist-ilmiöiden aiheuttamia: kun esine lentää itsestään, ihmismieli liittää helposti mukaan olennon, jonka kädestä heitto on lähtenyt.
Parapsykologiset poltergeistteoriat
Siitä, miten keskushenkilö ilmiöt aiheuttaa, ei tutkimuksella ole vieläkään paljoa sanottavana. Fysiikka ei tunne psyykkistä energiaa, joka voisi muuttua liike-energiaksi ja vaikuttaa aineelliseen ympäristöön. Paremman puutteessa parapsykologit ovat joutuneet olettamaan tällaisen psi-energian olemassaolon (nimi tulee kreikan mieltä tarkoittavan sanan psyche ensimmäisestä kirjaimesta psi). William Roll olettaa, että keskushenkilön ympärille muodostuu psi-kenttä, joka aiheuttaa kummitteluilmiöt. Jos kenttä on samanlainen kuin tunnetut energiakentät, sen tulee heikentyä keskushenkilöstä kauemmas mentäessä. Tällöin olettaisi myös poltergeist-ilmiöiden vähenevän jyrkästi etäisyyden lisääntyessä.
Miamin poltergeist antoi Rollille tilaisuuden testata hypoteesiaan. Miamilaisessa lahjatavaraliikkeessä sattui kaikkiaan 32 ilmiötä, joissa etäisyys liikkuvan esineen ja keskushenkilön välillä oli tarkkaan tiedossa. Roll jakoi ilmiöt kuuteen luokkaan etäisyyden perusteella. 0-1,5 metrin etäisyydellä sattui 10 tapausta, samoin 1,5-3 metrin etäisyydellä. 3-4,5 metrin etäisyydelle osui kahdeksan tapausta, 4,5-6 metrin välille kaksi ja 6- 7,5 metrin sekä yli 7,5 metrin päähän yksi tapaus.
Myöhemmin Roll totesi, että ilmiöt vähenivät tilastollisesti merkittävästi keskushenkilöstä kauemmas mentäessä.
Koska esineiden liikuttaminen niihin koskematta ei ole joka pojan temppu, on luonnollista yrittää etsiä poltergeistin keskushenkilöstä erikoisia luonteenpiirteitä, jotka selittäisivät, miksi juuri hän aiheuttaa ilmiöt. Monia viime vuosikymmenien poltergeistien keskushenkilöitä on tutkittu psykologisin testein ja tulokset ovat olleet samansuuntaisia. Miamin poltergeistin aiheuttajan Julion, 19-vuotiaan Kuuban pakolaisen, keskeisiä luonteenpiirteitä olivat: varhaislapsuuden kasvatus korkeisiin moraalisiin periaatteisiin; arvottomuuden, syyllisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteet; yleinen passiivisuus, tyytymättömyys ja välinpitämättömyys; taipumus sanoutua irti omista tunteista, erityisesti aggressiivisuudesta. Tuloksista voitaisiin johtaa päätelmä, että Julion torjuttu aggressio muovautui tiedostamattomalla tasolla sivupersoonaksi, joka ohjasi kiukun psykokineettisiksi purkauksiksi. Koska minun ja muiden välillä ei ole olennaista eroa, oletan että omakin tietoisuuteni on vain maailman osa - vaikka maailma on tietoisuuteni konstruktio! (Schrödinger, s. 127 - 128)
Eli kannattaa katsoa mihin uskoo ja mihin ei. Esimerkiksi: ovatko aaveet vain mielessämme, jos näin on, niin onko kaikki muukin vain mielikuvituksemme tuotetta. Niin helppohan se on sanoa, että mitä tuommoisia mietit, selvähän se on, että omena on omena. Toivottavasti tämä tutkielma avartaa edes vähän käsityksiäsi johonkin suuntaan. Jos kiellät kaikki nämä asiat, et luultavasti niihin törmää, mutta jos kiinnostus on pienikin se avartaa aina maailmankatsomusta.
Kirjoitettu 2003 -> 2004
Lähteet:
Paratermejä - http://members.surfeu.fi/gamma/SuPa/Paratermit_A.htm
Don Juan Matka Ixlantiin
Voitto Viro Sielu on suunnaton ihme
Ja muita kirjoja ja kertomuksia joita olen lukenut ja kuullut yhdeksän ikäisestä lähtien.
Eiköhän tämä riitä aluksi... komentoikaa ja kertokaa omia epätavallisia kokemuksia?
(en ole mikään friikki, tuli vain ajatukseksi ottaa selvää asiasta joka ei ole selvä) *hahjust*
[muokattu 18.5.2004 20:51]
)
ja näitä pätkiä on myös netissä... mut kaikkee voi huijata... Kaveri on tähän paremmin tutustunu ja kertos siitä mulle kanssa... ken tietää ja ken uskoo..
