Ei todellakaan mikään yllätys, ajattelinkin, että täällä tulee
itkua lauantai - sunnuntaiyön huonosta polkkatarjonnasta.
Itse tosin otin kaiken (mihin fyysinen kunto riitti) irti breikseistä.
Ja ensimmäiset plussat napsahti Genkille ja Wiljamille. Kiitos,
oli todella huikeat setit. Sääli todella, että kunto petti totaalisesti.
Polkka -osasto ei suinkaan pettänyt edellisenä yönä,
mutta ei liiemmin yllättänytkään.
En suinkaan aio valittaa stagen kuraisuudesta. Kenkiä
katsellessani voi vain hymyillä. Kuraisuus suorastaan loi
sitä tunnelmaa. Tahrat kertoo elämästä!
Stagevalinta oli siis mitä onnistunein kyseiselle musiikille.
Main stagella soi kaikenkarvainen musiikki, joista
eniten tuli hypetettyä Accua, Exogenic Breaksin
kultalasta. Miehet tietää kyllä mitä on lavakarisma.
Lauantaipäivän downtempo, klo 16-20, ei kyllä lämmittänyt
mieltä liiemmin, johtuiko sitten sen hetkisestä jumituksesta,
tiedä häntä. Mutta ko. downtempo toimi hyvin lämppärinä
Acculle
Milla Lehdon ja Jay Mellinin (jäi puolitiehen Desert
Stagen aloittaessa toiminnan) setit lämmitti mieltä ja korvaa suuresti.
Etenkin Jayn setin olisin halunnut kuulla kokonaisuudessaan, mutta
breiksit vei kurakuopilla voiton main stagen progehousesta.
Psyke jäi kovin vähäiseksi ko. tapahtumassa, mitä nyt Haltyaa
tuli hetken kuunneltua. Ja varsin pätevää psykeliveä sieltä tulikin.
Paljon jäi kokematta, mutta paljon tuli koettuakin, sade ei päässyt
paljoa pilaamaan fiilistä, koska nukuimme suurimman osan sateisista
hetkistä. Suurin kiitos taitaa mennä meidän kyyditsijälle, Ciranille, ilman
miestä olisi KoneMetsät jäänyt kokematta, kiitos! Sekä Ninnja ja Sinza varsin
hupaisaa matkaseuraa olitte. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan.