Mikä on ärsyttävintä vanhemien luona / solussa asumisessa??!?

Lienen varsin onnekas, kun juuri mikään ei vanhempien luona asumisessa ärsytä Välillä (okei, usein) sitä toki kyllästyy vanhempien juttuihin tai siihen, että jos pitäisi mennä aikaisin nukkumaan aamuvuoron takia, niin muu perhe ei osaa olla hiljaa, vaan tulee mesoamaan juuri huoneeni oven ulkopuolelle. Plussat kuitenkin kumoavat miinukset. Asuminen ja syöminen ilmaista, autoetu, raha-avustukset, broidin ja siskon kanssa oma kerros kämpässä jne. Lisäksi kun itse ei vietä kotona liikaa aikaa, osaa kohtuullisen hyvin ignorata vanhemmat ja kun sisaruksetkin ovat enimmän aikaa mukavia, niin eipä tässä ole mikään kiire pois.

On sitä omaa kämppää kuitenkin jo harkittu, mutta koska ensi syksynä saattaa olla edessä lähtö Ruotsiin, ei muutossa olisi tällä hetkellä mitään järkeä. Taloudellinen tilannekaan ei vielä salli ihan sellaista elintasoa, minkä haluaisin.

Eipä kyllä minuakaan mikään ärsyttänyt vanhempien luona asuessa. Ei oikeastaan yhtään riitelyä tai muita erimielisyyksiä. Ehkä pientä nalkutusta läksyistä mutta eipä tuo juuri haitannut. Ilmaset safkat, autoetu, omasauna ym. omakotitalon edut jäi sinne. Musiikkiakin sai oikeastaan paremmin kuunneltua öisin.

Mua vähän ihmetyttää, kun monet kotona asuvat kirjoittaa kuinka kotona on auto, ruoka ja asuminen ilmaista, äiti pesee pyykit ja silittää vaatteet, tiskaa astiat ja kantaa valmiin aterian pöytään. En toki väitä, että kaikilla olisi asiat näin, mutta monien kirjoituksista välittyy sellainen kuva, että melkoista aikamiespoika/-tyttö elämää vietetään. Ja ei, en ole katkera, saisin itse varmaan samanlaista kohtelua jos vielä kotona asuisin. Tuntuu vain hullulta, jos täysi-ikäiset ja töissä käyvät (ts. rahaa tienaavat) ihmiset elelevät vanhempiensa piikkiin, kun voisivat jollakin lailla itsekin osallistua perheen kuluihin esim. antamalla jonkin, vaikka nimellisenkin, summan kuussa vanhemmilleen ”elatustaan” vastaan. Ja jos ei rahasta haluta puhua niin sitten esim. säännöllisesti auttaisivat pyykin pesussa, siivouksessa, silityksessä, ruohon leikkuussa tms. Ehkäpä osa tekeekin näin. Jos ei, niin tuntuu etten ainakaan itse kehtaisi olla vanhempien passattavana, varsinkaan jos kävisin töissä.

No täällä ei varmaan kaikki ihan täysikäisiä ole, ja kyllä mä ymmärrän em. kotona asumisen alle parikymppsillä. Tietysti on aika outoa, jos esim. 25-vuotias ja työssäkäyvä elää vanhempien laskuun kotona...

edit: mua muuten peloteltin, että jos jään kotiin asumaan, joudun maksamaan vuokraa huoneestani. Siinä oli yks hyvä syy lähteä

[muokattu 13.3.2004 11:23]

Oon asunut jo kolme vuotta Hoasin solussa ja kaikkee oon nähnyt. Kun muutin tänne täällä asui rekkakuski-juoppo tyttö joka ihan normaalisti safkan yhteydessä veti 6-packin bissee ja pakettiin kuului kans poikaystävä joka tiivisti asui täällä. Mutta ne oli ihan ok ja ei oo mitään pahaa sanomista. Sitten hippejä pari kappaletta jotka ei oikeen siivoamisesta välittänyt, mutta rentoja oli nekin. Paras tapaus on Hemmasatan, goottityttö joka kuunteli hevii (tai jotain) liian lujaa ja oli aina ihan törkeessä kännissä kun se himassa oli. Ja kerran se lähentelikin Täytyi lähtee karkuun!! Ja nyt on pari tyttöö joita ei edes ikinä näy..aina mä ajattelen ettei oo ketään himassa mutta sit joku menee suihkuun tai vessaan eli aika hiljaista ja huomaamatonta porukkaa!!

Ikinä ei oo mitään riitoja ollu kenenkään kaa, mutta kuitenkin ärsyttää jos tavarat ei oo siellä missä mä haluun niitten olevan (kotinatsi)
Ja kukaan muu ei siivoo yleisiä tiloja..

soluissa tuppaa kyllä yleiset tilat usein olemaan a) rumia muuten vaan b) sotkuisia...

on se nyt taas niin kiva kun äippä kulta on jostain saanut päähänsä että minä käyttäisin huumeita.. veri veri nice.. *kivatsulle* saakelinkukkaneula...

Nyt löytyi kämppiksestä yksi paha valituksen aihe... löysin juuri äsken kaapista leipäpaketin, joka on arviolta ollut siellä jostain syksystä asti ja on todella homeessa *kivatsulle*... Ihme ettei ole vielä mitään ötököitä näkynyt *piru*

DiamonDie:
Vanhempien luona asumisessa oli niin paljon huonoja puolia, ettei kaikkia jaksa edes listata. Mielivaltaisia rajoituksia tuntui olevan jokaiseen asiaan. Kotiintuloaika oli yleensä 19-20, myös viikonloppuisin. Jos myöhästyi minuutinkin itsestä riippumattomista syistä (tyyliin bussi jäi välistä), tuli hirveät sanktiot. Mitään ruokaa ei saanut kaapista syödä kysymättä lupaa, useimpia ei myöskään lupien kanssa. Televisiota sai katsoa muutaman kerran kuussa, lopun ajasta äiti istui sen edessä - ja oman television hankkiminen omilla rahoilla oli kielletty. Karkkia ei saanut syödä kuin karkkipäivinä (eipä tosin minua estänyt). Musiikkia ei saanut kuunnella samaan aikaan kun oli netissä. Mitäs sitä turhaan mitään sääntöjä perustella, eihän se perhe demokratia ole. Kotitöistä minun piti tietysti tehdä suurin osa, nykyään teen niitä varmaan 90% vähemmän vaikka asun yksin ja pidän kuitenkin kämpän ihan siistinä enkä osta valmisruokaa tai syö ulkona. </rant>

Huh...enpä taida sanoa enempää.

=================================================

Mitä ite asumiseen tulee, niin ihmettelen kuinka jengi valittelee kotona asumistaan, ehkä mulla sit vaan sattu olemaan mukavat vanhemmat. Hyvin tultiin toimeen eikä oikeastaan valittanu mistään, jos joku asia niitä ”häiritsi” niin sitten siitä juteltiin ja ratkaistiin asia molempia tyydyttävällä tavalla, aika harvoin näit yhteentörmäyksiä kuitenkin sattu. Toki välillä pinna palo ku ois halunnu olla ihan yksin ja rauhassa, mut ei onneks noita tapauksia mitä muutamat on täällä kertonu (eli porukat pe-la iltaisin juhlii kämpillä).

Sain tulla himaan millon huvitti, ennen lähtöään kyseli yleensä et millon tuun himaan/tuunko yöks himaan, subikin sai jauhaa huoneessa aika reippaasti (olohuoneessa taulut tärisi seinää vasten) ja faija katto rennosti telkkaria. Siivoomisesta ei ollu ongelmia ku ite tykkään puunaa paikkoja ja pitää ne _järjestyksessä_, epäsiisti ympäristö alkaa ahdistaa todella äkkiä.

Eroa nykyiseen asumiseen on varmaan se, et mitä nykyään liikuskelee au naturel himas, niin porukoilla asuen päällä oli bokserit. Toisaalta en ehkä ajatellu ihan näin positiivisesti sillon ku kotona asuin, mut aika kultaa muistot näköjään tässäkin asiassa. Toisaalta kyl yksiössä asuminen on pop (kaksio ois ehkä tällä hetkellä tarpeen).

edit: niin no oishan toi seurustelu varmaankin pikkasen hankalampaa jos porukoiden luona joutuis asumaan...

[muokattu 14.3.2004 13:29]

en nyt muuta pahaa löydä, kun että seurustelu ei oo ihan niin vapaata kotona kun voisi olla... ja toisekseen pitää tehä paljon musaa luurit päässä...

mut hyviä puolia löytyis paljon enemmän tässä vaiheessa elämää, tietty riippuu vanhemmistakin ja asuinpaikasta... mut mulla ainakaa oo viel hinkuu muuttaa enne inttii ku saa hyvät safkat ja muutenki plussalle menee kaikki tulot ku menoja ei oikee oo...

DiamonDie:
Vanhempien luona asumisessa oli niin paljon huonoja puolia, ettei kaikkia jaksa edes listata. Mielivaltaisia rajoituksia tuntui olevan jokaiseen asiaan. Kotiintuloaika oli yleensä 19-20, myös viikonloppuisin. Jos myöhästyi minuutinkin itsestä riippumattomista syistä (tyyliin bussi jäi välistä), tuli hirveät sanktiot. Mitään ruokaa ei saanut kaapista syödä kysymättä lupaa, useimpia ei myöskään lupien kanssa. Televisiota sai katsoa muutaman kerran kuussa, lopun ajasta äiti istui sen edessä - ja oman television hankkiminen omilla rahoilla oli kielletty. Karkkia ei saanut syödä kuin karkkipäivinä (eipä tosin minua estänyt). Musiikkia ei saanut kuunnella samaan aikaan kun oli netissä. Mitäs sitä turhaan mitään sääntöjä perustella, eihän se perhe demokratia ole. Kotitöistä minun piti tietysti tehdä suurin osa, nykyään teen niitä varmaan 90% vähemmän vaikka asun yksin ja pidän kuitenkin kämpän ihan siistinä enkä osta valmisruokaa tai syö ulkona. </rant>

Sitten moni vielä ihmettelee, miksi muutin jo 16-vuotiaana pois vanhempien luota. Soluasumisesta ei ole kokemusta enkä todellakaan aio hankkia. En pystyisi kuvittelemaan asuvani vieraiden ihmisten kanssa (vaikkeivät ne pian kenties olisikaan niin vieraita).

huh huh... vanhemmat kyl voi erota toisistaan näköjään todella isolla marginaalilla... itselläni ei oo koskaa ollu oikeestaa mitää rajotuksia, enkä koe kumminkaan olevani hulttio... en ihmettele miksi muutit vanhempien luota pois...

Itse asuin vanhempieni luona opiskelujen ajan ja valmistumisen jälkeen vielä reilu 8kk kun en ehtinyt alkuunsa etsiä kunnolla asuntoa työkiireiden takia. Nyt on melkein 3 vuotta ollut oma kämppä jota tulee pidettyä siistinä, tosin nyt en tiedä missä kunnossa se on kun laitoin sen vuokralle muutettuani vähäksi aikaa ulkomaille.
Viihdyin todella hyvin kotona vanhempieni kanssa, tultiin hyvin toimeen (jos ne teinivuodet laskee pois mutta taitaa kaikilla olla vähän samanlaista silloin ) ja opin paljon ennen muuttoani. Faija halusi aina näyttää kuinka sitä sun tätä tehdään ympäri taloa ja grillattiin paljon ja mutsi myös antoi hyviä vinkkejä ruoanlaitosta joiden ansiosta olen ainakin saanut yhden vakioruokailijan luokseni
Osallistuin jonkin verran myös kotitöihin. Pyykkiä en koskaan pessyt kun pelkäsin pilaavani pyykkini mutta kyllä sen sitten oppi kun osti oman pesukoneensa
Pihatyöt oli vastuullani ja hoidin omat oleskelutilani siistiksi, musiikkia tuli kuunneltua yleensä kun muut olivat poissa ja muutoin oli langattomat kuulokkeet
Toisaalta oli mukava muuttaa pois kotoa ja olen iloinen että sain opiskelut ensiksi loppuun koska sen jälkeen ei tarvitse tuskailla ja kiristää vyötä jos tukia ei tulekaan tarpeeksi jne. Nykyiseen yksin asumiseen ja kotona asumiseeni ei ole kauheasti eroa. Ei tarvitse tosin kertoa tuleeko kotiin yöksi vai ei ja olen ehkä vähän enemmän yksinäni kämpässäni kuin kotona (vanhemmat aloittivat erittäin aktiivisen matkustelun täytettyäni 18, osin töiden ja osin huvin vuoksi).
Kaikilla ei onnistu kotona tai solussa asuminen. Itse viihdyin hyvin mutta yksin asuminen voittaa aina

Nyt alkaa suorastaa vituttamaan. Kämppis joka muutenkin pistää ärsyttään koitti pölliä multa lähes täyden kossupullon ja kun kysyin tietääkö se missä tämä pullo on niin kaskas niin se löytyi hänen huoneensa kaapista. Kun kysyin mitä se siellä mahtaa tehdä niin vastaus oli ”ei mitään” Luuleeko joku tosiaan etten huomaisia jonkun kahdeksan pullon joukosta sitä ainoaa kossupulloa jossa oli vielä kaikkein eniten viinaa, että se puuttuu? Tai, että jos se sattuu olemaan keittiössä niin sen saa ottaa itselleen vaikka 100% varmasti tietää kenelle se kuuluu.

Taisin olla 16, kun muutin pois vanhempien luota... onhan tuosta aikaa , mut se nyt oli oikeestaan olosuhteiden pakosta, kun ei sillä tuppukylällä ollu mulle enää mitään antaa... Välit on nyt miljoona kertaa paremmat kyllä porukoihin kuin silloin

Sitten asuinkin melkein 2 vuotta mummon ja ukin luona... nyt ei kyllä sitä enää pää kestäis... Miten olenkaan jaksanut olla hienotunteinen ja kiltti lapsenlapsi vanhusten seurassa... Oli se kyllä aika hankalaa... Eipä siellä kyllä juhlittu tms.

Nyt sitten muutama vuos pari vuotta nuoremman siskon kans... Välillä menee HERMOT!!! Mutta se on sentään sisko, ei totally vieras. Kaverin kanssa asuminen ei varmaan toimis. Veikkaan et siinä menis välit...

Niin ja solua en ole kokeillut ja toivon kyllä ettei enää tarviiskaan...

Kokemuksia niin porukoista kuin kämppiksistä, kaikki yhtä positiivisia

Kotona viimeinen vuosi tais olla kyllä aika hulinaa.. empä ollut paikalla kovin usein :) Sitten kun muutin pois, muutin kahden tytön kanssa kimppaan.
Se toimi meillä tosi hyvin, tosin syynä saattoi olla se että asuttiin ok talossa, ja minulla käytössä koko yläkerta.. yhteisiä tiloja oli vaan sauna, alakertalaiset jakoi myös keittiön keskenään. Ainut miinus taisi olla se, että olin ainoa joka jaksoi puunata niiitä saunatiloja.. mutta muuten toimi.
Kaikki oltiin eri aikaa kotona, pileistä tms sovittiin yhteisesti jne.
Mukavaa aikaa oli, itsellä olo kuin ois oma kämppä ollut.
Nyt sitten asun poikakaverin luona, hyvin on mennyt, hän oikeastaan asui luona jo silloin ku asuin vielä toisessa kaupungissa

Anne:
Näin aamuhorroksessa muisteltuna mielenkiintosimpina kämppiksinä tulee mieleen yksi viimesimmistä &#8221;Turska”

Ei enää montaa päivää Täytyy sanoa, että elämäni menee todella huonosti, jos tulen häntä joskus kaipaamaan.

kyllä sitä nyt huomaa kuin paljon on kaivannut sitä omaa rauhaa,kun on päässyt muuttamaan pois vanhempien luota*iloinen*eikä kukaan valita omista tekemisistä

ärsyttävintä on se että olen kirjoilla vanhempieni luona mutta en täydellisesti asu siellä.olen siellä noin kaksi päivää/yötä viikossa. en tällä hetkellä saa yhtään mistään mitään rahaa koska jäin viime keskiviikkona työttömäksi.eli suomen valtio odottaa että vanhenpani (joilla kyllä on ihan hyvät tulot) jaksaisivat elättää nuoren jolla on nyt hieman vapaaluonne.en voi muuttaa omaan asuntoon koska ei ole mitään tuloja tai koulutusta, niin minulle ei anneta asuntoa.ja vaikka opiskelisisinkin en silti saisi yhtään edes opintotukea, kiitos siitä vanhempieni hyvien tulojen. ja muuttaminen jonkun toisen ihmisen kanssa samaan kämppään on myös ollut harkinnassa mutta satun omistamaan nelijalkaisen eläimen joka on asunut samassa kämpässä jo 8 vuotta niin en todellakaan ajattele edes erottavani sitä.Itse en pysty jättämään koiraani vanhemmilleni ja en halua myöskään että koirani joutuu luopumaan vanhemmistani. jeah tiedetään että olen vaikea ihminen mutta tässä asiassa pistän koirani onnen omani edelle.Ja tiedetään että mun pitäisi etsiä uusi duuni paikka mutta sitäkään ei niin helposti tehdä ilman koulutusta.jee jee kiitos maailma.

*kusipäätä ärsyttää*

Mä erehdyin lukee tänä topicin...ja ja ja.. ..just ku ajattelin et muuttaisin (tai yrittäsin muuttaa täältä ns.helvetistä = lue koti) soluu asuu...mut mut...nooh..se kuka mut sais kämppikses..ni vois olla tyytyväine.. ..eli paikkoja otetaa mielellää vastaa jos ehdotuksia..niin täältä päin plus pk-seutu..

En tiedä kuinka hyvin asioita itse kokemattomat ymmärtää eron Soluasuntojen ja kommuunien välillä.

Oman kokemukseni ja kuulemani perusteella voisin yleistää, että solut harvemmin on kovin antavia paikkoja, kolkkoja, porukka vaihtuu miten sattuu ja valinta kämppisten suhteen on aika rajallista. Tosin tuosta valinnanvaran puutteesta voi myös koitua paljon uusia ja opettavaisia tilanteita ihmissuhteiden alueella.

Kommuunit taas perustetaan yleensä esim. kun lähdetään lukion jälkeen opiskelemaan, 2-4 kaverii samaan syssyyn, jotku tutumpii, jotku vähemmän. Kommuuneista taas olen kuullut erittäin paljon hyvää ja omat kokemuksenikin ovat monessa suhteessa positiivisia. On kuitenkin todettava, että kämppiksen siirtyessä parisuhteeseen ja toisen osapuolen muuttaessa kommuuniin alkaa kommuunin sisäinen dynamiikka muuttumaan aika lailla (ehkä poikkeuksiakin löytyy, esim jos toinen osapuoli on ennestään jo tuttu / ystävä).

Itse olen nyt kolmen vaiheilla:
1) uusi kommuuni pystyyn (vaikea löytää oikeita ihmisiä ja kaikille sopivaa paikkaa / asuntoa)
2) jäädä nykyiseen paikkaan (välil ahistaa, välil ei, mut ainakin on tutut kuviot ja kohtuu varma jatkuvuus)
3) omaan kämppään (sukulaisilta ois yks tarjolla, mutta paikka ei oo oikein hyvä suhteessa muihin elämän alueisiin, raha jos muuttais muualle, aika tiukal =/)

Itse muutin kotoa lähes heti 18v täytettyäni. Välillä on miettinyt, että rahaa olisi säästynyt rutkasti jne. jos olisi jäänyt. Pidän kuitenkin suuremmassa arvossa äitini ja itseni välistä suhdetta, joka parani huomattavasti muuton jälkeen. Tarvitsin muutenkin enemmän oppia kantapään kautta ja se on kasvattanut aika paljon.