Vuosittain 1,5 prosenttia väestöstä sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön, ja joku häiriö on joka viidennellä suomalaisella.
Mielenterveyden häiriöt ilmenevät yleensä varhain: noin kolmannes nuoruuden häiriöistä on jatkoa lapsuudessa alkaneelle, ja moni mielen sairaus puhkeaa nuoruusiässä.
Koska moni sairastaa parhaassa työiässä, ei ole ihme, että nämä häiriöt ovat nousseet suurimmaksi eläköitymistä ja pitkäaikaista työkyvyttömyyttä aiheuttavaksi sairausryhmäksi. Myös uusista sairausvakuutuksen päivärahakausista ne aiheuttavat yli 60 prosenttia.
Mielenterveyden häiriöihin liittyy usein päihdeongelmia ja itsetuhoisuutta. Mielenterveyspotilaiden fyysiseen kuntoon ei kiinnitetä riittävästi huomiota.
Vaikeat häiriöt lisäävät myös ennenaikaisen kuoleman riskiä, ja eliniän odote on huomattavasti lyhyempi kuin muulla väestöllä. Ylikuolleisuus esimerkiksi skitsofreniaa sairastavilla on noin kaksinkertainen koko väestöön verrattuna.
Nyt ihmisiä vaivaavat eniten masennus ja eroihin ja menetyksiin liittyvät ahdistukset. Masennus rajoittaa toimintakykyä. Ahdistuneisuushäiriöt invalidisoivat usein eri tavoin vuorovaikutustilanteissa ja saavat jopa nuoret, hyvin koulutetut miehet hakemaan apua sosiaaliseen fobiaan, koska siitä on heille haittaa uralla.
Meiltä edellytetään yksilöllistymistä ja tietoista elämän suunnittelua ja hallintaa, mutta elämä ei anna kenellekään takuutodistuksia. Kuka tahansa voi sairastua.
Tärkeää on jatkuvasti toimia mielen sairauksiin yhä liittyvän epäluuloisuuden ja mystifioinnin vähentämiseksi.
Ne ovat vaikeita, mutta yhä paremmin hoidettavissa olevia monitekijäisiä tauteja, joiden taustalla on perinnöllisiä tekijöitä, lapsuuden vuorovaikutuksen myöhäisiä vaikutuksia ja jonkun verran persoonallisuustekijöitä.
lähde: www.mielenterveysseura.fi
Mielenterveyslehti
Pääkirjoitus 2 / 2004
Kristina Salonen