ajatuksen "herättelyy" onnesta

Aika hevi setti, poimin tästä nyt ne joihin pystyn
kommentoimaan saman tien.

saabi:
Onnen tunteminen:
Miten pystyt tehokkaasti keskittymään hetkeen? Miten saat aistisi viritettyä
mahdollisimman herkiksi jotta kosketus maailmaan tuntuisi voimakkaimmalta?
Näetkö tämän tärkeäksi? Näetkö tämän vaaralliseksi?

Tähän on helppo vastata, sillä meditatiiviset
harjoitukset (olipa kyseessä zazen, käveleminen,
tiskaaminen tai mikä tahansa meditatiivinen suoritus)
on ollu osa mun henkilökohtaisen onnellisuuden
syntyä siitä lähtien kun oon ymmärtäny niitä soveltaa.
Ja kyllä, tämä on tärkeää. Elintoimintojen ylläpitämisen
(siis syömisen, levon ja liikunna) jälkeen tärkeintä.
Ja samalla toki vaarallista. Samalla tavalla kuin
elämä ylipäätään on vaarallista - voi joutua
kohtaamaan hankalia asioita itsestään ja ympäröivästä
todellisuudesta. Tämä vaarallisuus ei kuitenkaan
tee tästä vähemmän tärkeää, pikemminkin päin vastoin.

saabi:
Onko mielestäsi maanisdepressiivisyys sairaus vai voimakkaammat tunteet? Näkisitkö lievän maanisdepressiivisyyden parempana kuin neutraalit tunteet? Minkä nimen antaisit
”tyytyväiselle neutraaliudelle” jos se määritettäisiin sairaudeksi?

Maanisdepressiivisyys on sairaus, mutta niin on
tunnekylmyyskin, ja tällaisille on myös oma nimensä:
sosiopaatti. Noita ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen,
vähän niinkuin perinteinen 'tunti turpaan vai vartti harpilla
naamaan' -kysymys. Mutta henkilökohtaísesti pitäisin
sosiopatiaa hirvittävänä kohtalona, sillä oma kokemukseni
elämästä syntyy juuri voimakkaiden tunnekokemusten
kautta, ei minkään rationaalisen prosessin (joka on pelkkä
väline).

saabi:
Ylikuormitus:
Kuinka tärkeää on mielestäsi olla välillä ajattelematta mitään tai ainakin
ajatella
kevyitä asioita vaikka kaikki on hyvin? Tunnetko ettet voi ylikuormittua
vaikka ajattelisit kuinka paljon?

Olen ylikuormittunut lähelle hajoamispistettä
kerran, en tee samaa virhettä toiste.
Ihminen ei voi juosta koko aikaa, eikä myöskään
käyttää aivojaan täydellä teholla kaiken aikaa.
Mieli, kuten kehokin, kaipaa välillä lepoa.

saabi:
Riippuvuus:
Onko mielestäsi riippuvuus hyvä asia? Esimerkiksi jos tupakka ei tuhoaisi
elimistöäsieikä riippuvuus siitä voimistuisi olisiko polttaminen mielestäsi hyvä asia?
Sinun tarvitsisi polttaa viisi tupakkaa päivässä ja jokainen niistä tuntuisi todella hyvältä.
Etkö kaipaisi niitä samalla tavalla kuin ihmistä johon olet kiintynyt?

Riippuvuus on pahasta. Kuitenkin itse tupakoin,
mistä on kyse? Riippuvuus tupakoimattomuudesta
on riippuvuutta sekin: jos nyt tekisin päätöksen
etten enää koskaan tupakoi olisin riippuvainen
tästä päätöksestä, joten olen pitänyt käytännöllisempänä
vähentää tupakoinnin minimiinsä (en esimerkiksi polta
töissä) mutta en myöskään piiskaa itseäni polttaessani
satunnaisen tupakan silloin tällöin.

Riippuvuus ja riippumattomuus ovat saman kolikon
kääntöpuolia: tavoitellessa täydellistä riippumattomuutta
sitoutuu pyrkimykseensä täydellisestä vapaudesta,
ja samalla tulee kieltäneeksi itseltään koko joukon
elämän pieniä iloja jotka ovat sinänsä harmittomia -
kunhan niistä ei tule riippuvaiseksi.

saabi:
Onnellisuus:
Mitkä kirjat ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?

Tässä pari tiukkaa:

Ryokan: Suuri hupsu
- Munkki Ryokanin elämäntäyteisiä haikuja. Täynnä
lapsenmielistä hymyä ja kokemuksen tuomaa
viisautta. Munkkikin saa juopua.

Markus Majaluoma: Kapteeni Castello ja perämies Åberg matkaavat etelään
- Suosikkikuvittajani Markus Majaluoma onnistuu
ns. Miyazaki -mittakaavan hyväntyylisuudessa.
Lastenkirja, ok, mutta sarjakuvaformaatissa ja
sisältää runsaasti hyvää tuulta ja myötämieltä.

Jaakko Heinimäki: Pyhä nauru
- Suosikkiteologini heti Augustinuksen jälkeen
tykittää huumorin ja uskonnon välisestä suhteesta
niin että tuomiorovastin pölyyntyneen kasukan
helmat pöllyävät. Hersyvää ja elämyksellistä, mutta
myös informatiivista luettavaa

saabi:
Mitkä elokuvat ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?

Totoro

Muita ei tule heti mieleen, muutkin ghiblipätkät
ovat toki hyviä riemastuttavia, mutta Totorolla on salaisuus.

saabi:
Mitkä kappaleet ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?

Brand New Heavies: Sometimes
- sometimes you've got to do right to be happy

Bach: Cello suite no 1.
- Pyhää sydämen iloa, tämän taisin jo esitelläkin

Tulevat ensimmäisenä mieleen.

saabi:
Mitkä asiat ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?

Omien luomiskanavien löytäminen: kuten eräs henkilö
sanoi, pönttö pitää välillä tyhjentää ja tämä pitää
täysin paikkansa. Ihmisen mieli ei tässä suhteessa
lainkaan eroa ruoansulatuksesta

Kumppanuus, kommunikaatioyhteyden savuttaminen:
se, kun sanat eivät enää ole itsetarkoitus kommunikaatiossa
jonkun ihmisen välillä, vaan viestiyhteys molempiin
suuntiin toimii useammalla tasolla samaan aikaan,
vain muutama oikein asetettu sana riittää kertomaan
mistä on kyse, eikä tarvitse selittää itsestäänselvyyksiä.

Sen ymmärtäminen, että kaikki asiat ovat pohjimmiltaan
yksinkertaisia Turhan monimutkaisesti miettiminen
on johtanut suurimpaan osaan niistä ongelmista
joita minulla on koskaan itseni kanssa ollut.

saabi:
Mitkä asiat ovat tehneet sinut kaikkein surullisimmaksi?

Se, etten ole pystynyt auttamaan kaikkia
niitä ihmisiä joita olisin halunnut auttaa.
Se, että osa näistä ihmisistä on kuollut enkä
osannut, ehtinyt tai ymmärtänyt heitä auttaa
vaikka olisin halunnut.

saabi:
Mitkä pikkujutut sinua ärsyttävät?

Se, että nihilismi, josta on niin lyhyt askel
omaan maailmankatsomukseeni on nykyään
trendikästä ja että sitä pidetään yleisesti jopa
hyveenä.

saabi:
Mitkä pikkujutut ovat tehneet sinut onnelliseksi?”

Mitä tulee noihin loppuihin, nin itseasiassa en tiedä
osaanko niihin sen kummemmin edes vastata.
Ymmärrän kyllä, miksi tällaisia ajatuksia pyörii
päässä, mutta itse lähtisin siitä että asioista
ei kannata väkisin lähteä tekemään monimutkaisempia
kuin ne ovat. Jotkut asiat sujuvat parhaiten
omalla painollaan.

[muokattu 11.11.2003 12:44]

[muokattu 11.11.2003 12:45]

saabi:
Hyvät teot:
Onko sinun mielestä tarkoituksenmukaista järjestää erityinen hetki
tuntemattomalle ihmiselle niin ettei tämä tulisi koskaan tietämään että
hetki on järjestetty?

Ehdottomasti! tjeu: elokuva Amelie

Tutustuminen:

Topicissa ideaalinen chilli tulee hyvin kuvatuksi harmooninen ympäristö joissa toiseen tutustuminen tuntuisi helpolta.

Onnen tunteminen:
Miten pystyt tehokkaasti keskittymään hetkeen? Miten saat aistisi viritettyä
mahdollisimman herkiksi jotta kosketus maailmaan tuntuisi voimakkaimmalta?
Näetkö tämän tärkeäksi? Näetkö tämän vaaralliseksi? Onko mielestäsi maanis-
depressiivisyys sairaus vai voimakkaammat tunteet? Näkisitkö lievän maanis-
depressiivisyyden parempana kuin neutraalit tunteet? Minkä nimen antaisit
”tyytyväiselle neutraaliudelle” jos se määritettäisiin sairaudeksi?

Kävelemällä puhtaassa luonnossa kosteuden haihtuessa sateen jälkeen, ihmisen kanssa jota rakastat == täydellistä
Tanssimalla musiikkia josta pidät, ihmisten kanssa jotka tuntuvat toiset huomioon ottavilta, paikassa jossa et tunne oloasi selvinpäinkään tippaakaan ahdistuneeksi == täydellistä

Jokaisen ihmisen pitäisi kokea masentuneisuus jossain vaiheessa elämäänsä, selvitä siitä ja tajuta että suurin osa syistä jotka veivät alas olivatkin itse asiassa pieniä mutkia jotka ajansaatossa paisuivat pään sisällä maailman kaataviksi asioiksi..

my50c: Hetkellisen ”buustatut” onnellisuuden hetket antaa voimia ja saa hymyn huulille ja pitkään jatkunut onnellisuus ilman surua antaa tunteen että tämäkään ei riitä..

Riippuvuus:
Onko mielestäsi riippuvuus hyvä asia? Esimerkiksi jos tupakka ei tuhoaisi
elimistöäsi eikä riippuvuus siitä voimistuisi olisiko polttaminen mielestäsi hyvä asia?
Sinun tarvitsisi polttaa viisi tupakkaa päivässä ja jokainen niistä tuntuisi todella hyvältä.
Etkö kaipaisi niitä samalla tavalla kuin ihmistä johon olet kiintynyt?

Eikö tuo olisi sitten ihan sama asia minkä tahansa nautinnon kanssa?
Kyllä suklaan syönti _silloin tällöin_ on ihan sallittava nautinto ;)
Nautinto ok, riippuvuus siinä vaiheessa kun siitä on selvää haittaa itselle / muille ei.

Koulu / työ:
Tuntuuko sinusta että teet tällä hetkellä sitä mitä haluat kaikkein eniten
tehdä? Mikä olisi unelmatyö? Mitkä asiat ahdistavat sinua nykyisessä
työssä/koulussa? Mitkä asiat tuntuvat sinusta hyvältä nykyisessä työssä/koulussa?

Kyllä, olen opiskelemassa koulussa josta valmistun nopeasti, ei ole paineitä päästä töihin heti opiskelun jälkeen koska on oppinut tulemaan vähällä rahalla toimeen.
Edellisissä it suuntautuneissa opiskelupaikoissa meininki oli vähän toinen..

Onnellisuus:

Mitkä elokuvat ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?
- A. I. :)
Mitkä kappaleet ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?
- Banco de Gaia - Soufie, RMB - Spring, AGH - Yummy, Sarah McLachlan - Fear, Age of Love, LSG - Netherworld kaapelilla ;)
Mitkä asiat ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?
- Rakastuminen, yhteen muutto, tuleva lapsi.
Mitkä asiat ovat tehneet sinut kaikkein surullisimmaksi?
- Paineet yhteiskuntaa kohtaan, epävarmuus omasta ulkonäöstä..
Mitkä pikkujutut sinua ärsyttävät?
- ruokien vanhentuminen jääkaappiin.
Mitkä pikkujutut ovat tehneet sinut onnelliseksi?”
- vanhojen musiikkihelmien löytäminen vuosia niiden julkaisun jälkeen..


ding
[/quote]

Mitkä asiat ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?
---

Tuomiorovasti:

Sen ymmärtäminen, että kaikki asiat ovat pohjimmiltaan
yksinkertaisia Turhan monimutkaisesti miettiminen
on johtanut suurimpaan osaan niistä ongelmista
joita minulla on koskaan itseni kanssa ollut.

Toi pitää kyllä omallakin kohdalla niiin paikkaansa..

Paljon on tekstiä. Tartun toistaiseksi vain tähän, koska pilkkua on kiva viilata.

saabi:
Kuolema:
Uskotko että mikään tekemämme ei katoa koskaan, sillä ajasta toiseen voi fyysikkojen mukaan liikkua samoin kuin paikasta toiseen?

Paskapuhetta. Nimenomaan fyysikkojen mukaan ei voi. Joltain humanistilta taas mennyt puurot ja vellit sekaisin.

saabi:
humanistit o vähä välillä, mut ei ne takerru pilkkuihin

Itse asiassa tuokin on pötypuhetta. Välillä tuntuu, etteivät ne humanistit muuta teekään kuin etsi pilkkuja viilattavaksi asioista, jotka eivät kiinostaa ketään muita kuin viilaajaa itseään.

Ja kukaan ei nyt sitten sano mitään siitä, että keitä kaikkia minun pilkunviilaukseni kiinnosti.

Jesh. Nyt olen onnellinen.

Kaikkee muuta kun onnellinen ... mut so fucking what .. .elämä on vaan laiffiii *hahjust*

Onnellinen

saabi:
Mitä eroja näät
ystävyys ja seurustelusuhteen välillä?

oma henkilökohtainen mielipiteeni on että ystävyys ja seksi on kaksi erillään pidettävää asiaa, koska mielestäni ystäviään ei tulisi himoita esim. seksuaalisesti kuten taas seurustelusuhteessa seksi on kahden ihmisen välinen tärkeä tapa osoittaa että toinen on tärkeä ja nauttia niin intiimistä yhdessäolosta toisen kanssa.
Tietenkin moni voisi sanoa tähän että miten se poikkeaa ystävän kanssa rakastelemisesta, koska ns. vakkaripanojen harrastaminen on hyvinkin yleistä.
Mutta puhuinkin nyt vain OMASTA kannastani enkä yritä puhua kenenkään muun puolesta, koska minä haluan pitää ystäväni ja seurustelukumppanini erillään, vaikka haluan myös, että kumppanini on minun ystäväni mutta minusta ei myöskään kumppania ja ystävää ei tulisi verrata koskaan keskenään, koska he ovat ihan eria asia.
Koska välitän ystävistäni ja haluan että he ovat osa elämääni ehkä jopa läpi koko elämäni. Mutta seurustelun tarkoituksenahan on löytää elämänkumppani, sellainen joka on niin lähellä ja muutenkin tärkeä romanttisessa mielessä.
Minulla on hyvin vanhanaikainen ja romanttinen käsitys rakkaudesta ja tiedän naiviuteni herättävän ehkä jopa paheksuntaa, mutta minulle tunteet on hyvinkin tärkeä osa elämääni. Kylmyys ja vain fyysisyydestä puhuminen saamat minut tuntemaan itseni hyvinkin pelokkaaksi ja pahimmassa tapauksessa voimaan pahoin.

Olemassaolo:
Onko sielu mielestäsi olemassa?

Taas palasia omaa hassua elämänfilosofiaani
Uskon vahavasti sielun olemassaoloon, aika pitkälti se voi johtua siitä, että olen saanut hyvin kristillsen kasvatuksen (olen käynyt jopa sapattikoulua) ja haluan uskoa ihmisen ainutlaatuisuuteen ja emonationaaliseen puoleen.
Ja kovasti haluan uskoa, ettei elämän kaltainen ainutlatuinen lahja loppuisi kuolemaan (tai alkaisi syntymästä) vaan haluan uskoa että sielu on ikuinen, ruumis vaan vaihtuu.

Onnen tunteminen:
Miten pystyt tehokkaasti keskittymään hetkeen? Miten saat aistisi viritettyä
mahdollisimman herkiksi jotta kosketus maailmaan tuntuisi voimakkaimmalta?

Olen aika vahvasti tunnepohjainen ihminen ja koen monet tunteet hyvinkin vahvana, vaikka ulos ei näy kuin ne voimakkaimmat.
Sekä olen hirveän huono ilmaisemaan sanallisesti tunteitani, siksi yleensä osoitan teoillani, että välitän. Ja olen valmis näkemään paljonkin vaivaa tositen eteen, että he voisivat hyvin.

Elän hetken kerrallaam ja iloitsen pikkuasioista, toisaalta liikutun myös helposti ja saatan itke ihan pikkuasiastakin. Välillä tarkailen mitä ympärilläni tapahtuu koska olen aika utelias mutta saatan olla ihan muissa maailmoissa pitkiäkin aikoja jos minua ei häiritä.

Sureminen omista virheistä:
Mikä on mielestäsi syy omien virheiden suremiselle jos olet jo päättänyt
toimia
seuraavalla kerralla oikein? Entä jos et ole menettänyt mitään vaikka olet
tehnyt
virheen?

Kadun monia omia virheitäni mutta olen yleensä mukautunut tilanteeseen, että ne ovat kouluneet minua ihmisenä, tehneet minut tälläiseksi kun olen. Ja muutenkin kuulun niihin ihmisiin joiden on opeteltava asioita kantapään kautta ennen kuin viesti menee perille, jos välttämättä menee vielä silloinkaan.

Pelko:
Mitä pikkuasioita pekäät?

Pelkään ukkosta. Se saa mut jotenkin aivan paniikkiin.
Jotenkaan en tajua edes pelätä mitään todellisia uhkia.
Ja sitten on satunnaisia pelkotiloja, kuten joskus viihdyn pikkopimeässä, joskus se saa mut hysteeriseksi kauhusta.
En uskalla edes katsoa kauhuleffoja, minkäänlaisia, koska eläydyn niihin täysin ja säikähtelen kilpaa näyttelijoiden kanssa ja seuraavan yön nukun valot päällä nalle tiukasti kainalossa.

Ruoka:
Tutkimuksen mukaan ihmiset pitävät epäterveellisiä muroja aina parmpana kuin
terveellisiä muroja. Mitkä elementit mielestäsi tekevät ruoasta hyvää jos
ajattelet pelkkää
makua? Voitko johtaa ne kaikki epäterveellisiin aineksiin, esimerkiksi
suolaan, sokeriin ja
rasvaan? Jos nyt saisit päättää, mitä haluaisit kaikkein eniten syödä? Mitä
muita
ruokia haluaisit syödä?

Mä uskon et terve ihminen voi syödä melkein kaikki ruokia jos se liikkuu myös. Mä en rajoita syömistäni enkä vahdi mitenkään suupalojani, mutta työn ja koulun takia mulla on väkisinkin rutinoitunut ruokailurytmi. Harvemmin ravaan pikaruokaravintoloissa tai muissa vastaavissa.
Nautin ruuasta suuresti ja syön tiettyjä ruokia harvemmin siksi että ne maistuisivat seuraavallakin kerralla. Olen myös intohimoinen kokki ja ruoka laittaessani paistan kaiken surutta voissa tai oliviiöljyssä ruokalajista riippuen ja käytän myös paljon kermaa.
Pidän melkein kaikesta hyvästä ruuasta ja siitä ilosta että saan syödä niitä liikun myös jonkin verran mutta onnekseni on koitunut myös se etten ole kauhean taipuvainen lihomaan, paino kasvaa tiettyyn pisteeseen saakka ja siitä se heilahtelee kilon tai kaksi molempiin suuntiin.
Mutta puhun ruuasta, makeiset ovat satunnaisia paheitani, koska en kauheasti syö makeaa.

Koulu / työ:
Tuntuuko sinusta että teet tällä hetkellä sitä mitä haluat kaikkein eniten
tehdä?
Mikä olisi unelmatyö? Mitkä asiat ahdistavat sinua nykyisessä
työssä/koulussa?
Mitkä asiat tuntuvat sinusta hyvältä nykyisessä työssä/koulussa?

Toimin työharjoittelijana Rauman Taidemuseossa ja käyn iltaisin lukiota. Raskasta se tuntuu välillä olevan mutta minulla on selvä päämäärä minne haluan ja mitä elämältäni haluan, vuosi sitten minulle ei ollut tälläistä ja se sai minut tuntemaan itseni hyvin irtonaiseksi ja välillä jopa onnettomaksi.
Motivaationi opiskella on aivan hurja, vanha periaate ”kunhan kurssista läpi pääsee” on jäänyt unholaan ja tavoitteena on saada hyviä arvosanoja ja menestyä opinnoissani.
Työni valmentaa minua tulevaisuuteen ja viihdyn siinä. Ei mene päivääkään etten oppisi jotain uutta. Työympäristöni on inspiroiva ja kannustava. Parempaa en tällä hetkellä elämäntilanteeltani voisi toivoa.

Onnellisuus:
Mitkä kirjat ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?

Olen lukenut elämäni aikana lukuisia määriä kirjoja, ja jokainen on ollut antoinen lukukokemus, mutta en voi kutsua sitä tunnetta välttämättä onneksi. Ehkä jotkut satukirjat on saaneet mut onnelliseksi, vaikka pidänkin enemmän haikeista tarinoista.

Mitkä elokuvat ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?

Taas menee lasten tarinoiden puolella varmastikin *nolo*
Siis Disneyn piirretyt ja kaikki muut elokuvat millä on onnellinen loppu.
Ja sitten jouluna kaikki elokuvat ja piirretyt. Esim Lumiukon näkeminen saa mut tosi haikeaksi mutta onnelliseksi.

Mitkä kappaleet ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?

No siis kaikki kappaleet joihin liittyy muistoja, tietyt kasaribiisit (ne ekat hitaat, biisin muistaa mutta ei tanssittajaa) *kikakika* ja sitten sellaset kiksuvedätykset jotka saa ihokarvat nousemaan ja väristyksiä kulkemaan koko ruumiin läpi, se tunne tekee onnelliseksi hetkeksi, nortaa sellasen hassun hymyn naamalle.
Vaikka viimeisin hidas sai mut niin onnesta soikeaksi, etten muista koko biisiä, vaan sen henkilön

Mitkä asiat ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?

Pienet asiat, se että elämäni on vihdoin kohdallaan, se että perheeni tukee minua, ystäväni, kesä, talvi, joulu, monet asiat.
Ja tietysti onnellinen parisuhde joka tasapainottaa elämääni huomattavasti ja tekee minustakin levollisemman ja rutkasti onnellisemman *sydän*Kai*sydän*

Mitkä pikkujutut sinua ärsyttävät?

Rikkinäiset sukat, aamuisin ongelma etten keksi mitä laitan päälleni
Ärsyynnyn aika helposti pienistä vastoinkäymisistä ja arkipäiväisistä ongelmista mutta unohdan kanssa ne todella nopeasti.
Esim. Liikenteessä on aika herkästi nyrkkiä puimassa tai keskari pystyssä (jos olisitte olleet Rauman liikenteessä, tietäisitte mistä puhun) vaikka en edes aja itse *kikatus*

Mitkä pikkujutut ovat tehneet sinut onnelliseksi?”

Monet asiat, joita muut ei välttämättä edes huomaa, vaikea sitä on nyt sanoa koska sen huomaa sitten kun se tapahtuu, se että aamulla on viesti puhelimessa, kun tulee kotiin ja äiti on laittanut jotain hyvää ruokaa, töissä joku lausuttu kohteliaisuus, hyvin monet asiat, elämähän koostuu pikkuasioista, miten osaisin nauttia itse elämästä ellen osaisi nauttia pienistä asioista.



Tällä hetkellä on kaikin puolin hyvin onnellinen, kaikki on kohdallaan, olen tasapainossa itseni kanssa.



[muokattu 12.11.2003 14:57]

saabi:
”Hyvät teot:
Onko sinun mielestä tarkoituksenmukaista järjestää erityinen hetki tuntemattomalle ihmiselle niin ettei tämä tulisi koskaan tietämään että hetki on järjestetty? Vai olisiko parempi että henkilö tietäisi jonkun järjestäneen tämän hetken pyyteettömästi ajatellen häntä? Oletko tehnyt vastaavia tekoja? Minkälaisia?

Onko tarkoituksenmukaista? Paha sanoa. Olisiko parempi? En tiedä. Moisten erityisten hetkien järjestäminen on epäilemättä ainakin joskus palkitsevaa, sillä harva meistä kuitenkaan on niin masokistinen, että lähtisi toisi ilahduttamaan, vaikka tietäisi saavansa pelkkää mielipahaa palkakseen. Jos tuo ”hetken järjestäminen” tulkitaan hyvin laveasti, niin olen todella pienimuotoisen hetken järjestänyt muutaman kerran ja molemmilla kerroilla ilmoittanut, että hetki on järjestetty. Ja kyse siis tosiaan on tekstiviestin mittaisista hetkistä. Ja kyllä, mukavalta tuntui - jopa vastaanottajan päässä.

Tutustuminen:
Keskusteluita häiritsee usein ulkoiset tekijät eikä mieli ole aina vireessä. Olisiko hyvä tapa kahden ihmisen tutustumiseen molempien itsestään kirjoittamien kirjojen vaihtaminen? Kirja sisältäisi pääasiassa tunteita, mutta voisi myös sisältää piirustuksia ja maalauksia. Edellytys kirjan kirjoittamiselle olisi pyrit olemaan mahdollisimman rehellinen itsellesi
kirjoittaessasi. Mistä kaikesta haluaisit kirjoittaa?

Mielenkiintoinen tapa tuo kyllä olisi, mutta hyvästä en tiedä. Kirjallinen ilmaisu antaa kyllä ihan uusia mahdollisuuksia, mutta antaisiko kirja sitten totuudenmukaisen kuvan siitä, minkälainen kukin henkilö on todellisuudessa? Miten käy ihmisen, kun ei olekaan loputtomasti aikaa miettiä sanomisiaan? Käyvätkö ympäristön häiriötekijät ylivoimaisiksi muuttaen kirjallisen ilmaisun virtuoosin syrjäytyneeksi ja hiljaiseksi erakoksi? Kumpi näistä mahdollisesti ristiriitaisista persoonallisuuden ilmentymistä painaisi vaakakupissa enemmän? Haluaisitko sinä tosiaan tietää, mitä kaikkea ystäväsi saisivat kirjaan kirjoitettua? Oletko varma?

Itse kirjoittaisin kysymyksiä, kritiikkiä ja puhdasta kettuilua. Tuhoaisin maailmankuvia sanoilla, maalailisin piruja seinille ja loppuksi kumoaisin tekstini. Lisäksi piirtäisin jotain turhaa, jos teksti sellaisen tauon sallisi. Kirjaa en välttämättä haluaisi luovuttaa kenellekään ja toisaalta se pitäisi mielestäni luetuttaa kaikilla. *g*

Kolmiodraama:
Ihmisellä A ja ihmisellä B on molemmilla voimakas ystävyyssuhde ihmiseen C. Sekä A että B pelkäävät että toisella on voimakkaampi ystävyyssuhde C:hen. A ja B eivät tunne toisiaan mutta ovat ahdistuneita toisistaan. Ilman C:tä he olisivat varmasti hyviä ystäviä. Onko mahdollista että he voivat ystävystyä vielä ja hyväksyä sen että toisella on voimakkaampi suhde C:hen? Voisitko kuvitella itsesi yrittämään tällaista ollen A tai B? Miltä se tuntuisi jos olisit C?

On mahdollista. PLUR.

Ihan omakohtaisen kokemukseni mukaan minkään C:n ilmaantuminen ei välttämättä vaikuta A:n ja B:n väleihin mitenkään merkittävästi. Voi olla, että A ei hetkeen mielellään vietä aikaa C:n ja B:n kanssa samoissa tiloissa, mutta se lienee normaalia ja menee nopeasti ohi.

Jos olisin C, niin tilanne määräisi sen, mitä on tehtävä tai jätettävä tekemättä. Ja sitten oma typeryyteni määräisi sen, mitä loppujen lopuksi tulisi tehtyä. Toistaiseksi olen tietääkseni onneksi välttynyt C:n roolilta, mutta ilmoitan sitten jos empiriaa kertyy.

Ihmisten väliset suhteet:
Jos unohdetaan lisääntyminen, onko seurustelusuhde sama kuin voimakas ystävyyssuhde? Ovatko molemmat mielestäsi pohjimmiltaan kahden ihmisen välisiä vuorovaikutussuhteita joissa tarkoitus on voimistaa molempien onnellisuutta? Onko sinusta hyvä pyrkiä voimistamaan suhde yhteen ihmiseen niin voimakkaaksi että onnen ja pelon tunteet ovat todella voimakkaita? Tuntuuko sinusta että olisit onnellisempi jos sinulla olisi esimerkiksi kolme tärkeää ihmistä joihin kaikkiin sinulla olisi yhtä voimakas vuorovaikutussuhde? Vai tekeekö tämä menetyksen riskin minimointi elämän liian tasapaksuksi? Jos sinulla olisi kaksi ystävää ja
seurustelukumppani, olisiko optimaalinen jakauma suhteiden voimakkuuksissa jotain
muuta kuin 33% / 33% / 33%? Voisitko kuvitella ettei sinulla olisi juurikaan suhteita muihin ihmisiin? Syytätkö ihmistä jos autat häntä paljon, eikä hän pysty auttamaan sinua kuin vähän jos ollenkaan? Mitä eroja näät ystävyys ja seurustelusuhteen välillä?

Paha sanoa. Jokainen seurustelusuhde lienee kuitenkin ainutlaatuinen, mutta mitä nyt muiden kertomuksista voi päätellä, niin ainakin niissä suhteissa, joissa ollaan siirrytty rakastumisesta rakastamiseen, on kyse lähinnä voimakkaasta ystävyyssuhteesta med sex. Mitään varsinaista tarkoitusta moisilla suhteilla ei nähdäkseni ole ja kukin toiminee ja asettaa päämääriä sen mukaan, miltä itsestään tuntuu. Omasta mielestäni on turha lähteä erikseen lietsomaan tunteita voimakkaammiksi, sillä semmoinen tuskin kestää. Jos suhteesta tulee vahva ja kestävä, niin sitten se tulee sellaiseksi ihan ajan kanssa ja olemalla oma itsensä. Erikseen yrittämällä saattaa vain ryssiä koko suhteen - vaikka toki parisuhteen eteen täytyy töitäkin tehdä.

Tärkeitä ihmisiä on hyvä olla useampikin, mutta samalle viivalle tällaisia yksilöitä on hankala asettaa - kukin on omalla tavallaan tärkeä. Samasta syystä on suhteiden voimakkuuksien lasku mahdotonta, eivätkä mitkään keinotekoiset voimakkuussuhteet ole vakioita. Jos sitten löytyy joku, joka on ylitse muiden, niin hyvä. Menetyksen riskejä on turha edes yrittää laskelmoida, kun menetyksen suuruuttakaan ei pysty etukäteen tietämään.

Voisin kuvitella, ettei minulla olisi juurikaan suhteita muihin ihmisiin. Tällöin kirjat, elokuvat, tietokonepelit ja musiikki saisivat minulta huomattavasti enemmän aikaa. Minusta tulisi oppinut, sivistynyt ja lisäksi saisin pelattua BG2:n vihdoin ja viimein läpi. Ja ei, en syytä ihmistä, jos hän ei pysty minua auttamaan yhtä paljon kuin minä autan häntä. Syyt auttamiseen ovat sen verran usein ihan muita kuin vastapalvelusten odottelu.

Mitä ystävyys- ja seurustelusuhteen välisiin eroihin tulee, niin taisin jo vastatakin tähän. Tapauskohtaista. Joskus ei merkittävää eroa ja joskus taas huisi ero. Jos omista kokemuksista pitää puhua, niin silloin minun täytyy sanoa palaavani asiaan.

Kuolema:
Uskotko että mikään tekemämme ei katoa koskaan? Vai muuttuuko kaikki tekemämme ja
jälkeenjättämämme turhaksi kun kuolemme? Meillehän sillä ei silloin ole enään mitään
väliä, emmekä tiedä siitä? Olisiko hyvien tekojen motiivi muokata maailmaa itselleen sopivaksi siksi ajaksi kun elämme? Tuntuuko sinusta oudolta että joudumme kulkemaan elämämme läpi lineaarisesti aika-akselilla etkä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu? Haluatko katsoa joskus näkemäsi elokuvan uudestaan? Olet nähnyt sen etkä enään pelkää tulevia pahoja asioita ja tiedät mitä hyviä asioita tulee tapahtumaan, silti nautit elokuvasta. Miksi? Pystytkö nauttimaan sen kauneudesta enemmän kun sinun ei tarvitse jännittää mitä seuraavaksi tapahtuu? Jos katsot elokuvaa esimerkiksi viidettä kertaa, mistä siinä nautit? Onko sinulla silloin tyhjä mutta samalla hyvä olo? Luuletko että voisit itkeä samoissa kohdissa ja pakahtua onneen samoissa kohdissa loputtomasti? Kuvitteletko ikinä että elämä on elokuva jota katsot? Lineaarisesti alusta loppuun. Tiedät jo lopun ja suunnilleen tulevat tapahtumat. Etkö vastaavassa tapauksessa keskittyisi elokuvan pieniin yksityiskohtiin? Katso vaikka suurennuslasilla miten
kauniisti nämä kirjaimet muotoutuvat ja keskity jännittämään mitä tulet seuraavaksi
lukemaan.

En usko. Mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos, niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa. Kaikki mitä olemme ja teemme ei muutu turhaksi kun kuolemme, vaan se on käytännössä turhaa jo elinaikanamme jos katsoo asioita vähän suuremmassa mittakaavassa. Toisaalta suurella mittakaavalla ei ole meille suurempaa merkitystä, sillä meille nuo hetkelliset välinearvot ovat tärkeitä - ainakin välillä. Hyvien tekojen motiivista puhuttaessa pitäisi ensin määritellä ”hyvä teko”. Itse en usko universaaliin hyvään taikka pahaan, vaan olen (entistä filosofianopettajaani lainaten) pahemmanlaatuinen relativisti tämän asian suhteen.

Minusta ei myöskään tunnu lainkaan oudotla, että en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Elokuvat ovat vähän kehno analogia elämälle, sillä elämä on huomattavasti henkilökohtaisempi kokemus. Toisaalta jos ei elokuvaakaan voi loputtomiin asti katsoa niin, että jaksaisi nauttia samoista kohdista yhä uudestaan ja uudestaan, niin ei sitä elämääkään varmaankaan jaksaisi kelata edes takaisin aikojen loppuun asti. Elokuvan luonne määrää sen, että tuleeko niihin yksityiskohtiin kiinnitettyä ylimääräistä huomiota, vai haluaako sitä sittenkin vain kelata suoraan seuraavaan tappelukohtaukseen. Elämän luonnetta ei välttämättä tule koskaan tajuamaan. Voi olla, että ne yksityiskohdat ovatkin ihan turhia.

Olemassaolo:
Onko sielu mielestäsi olemassa? Vai ovatko aivot vain monimutkainen tietokone?
Luuletko että tekoälyllä on toteutettavissa ympäristö jossa ohjelmat heräävät tietoisuuteen
ja pystyvät myös luomaan vastaavanlaisen ympäristön? Voisimmeko itse olla välissä
tällaisessa ympäristöjen ketjussa? Mitkä asiat varmentavat sinulle että sielua ei ole tai että se on?

Ei mielestäni. Tietokoneanalogia ei ole ihan aukoton, mutta kyllä minä näen koko ihmisen eräänlaisena monimutkaisena koneena. Tekoälyn suhteen taas on yksi rajoittava tekijä: Tekoäly on parhaimmillaankin tasan niin älykäs kuin miten älykkääksi se osataan ohjelmoida. Mutta minkälaiseen ympäristöön viittaat? Kysytkö, että voisiko tekoälyllä toteuttaa esim. Matrixin, jonka sisäiset ohjelmat osaisivat tehdä tekoälyn, jolla voitaisiin toteuttaa toinen Matrix? Kyllä, jos tuollainen osattaisiin ohjelmoida. Ohjelmoijien kyvyt määrittävät tekoälyn mahdollisuuksien rajat. Meidän asemaamme moisissa konstruktioissa on paha lähteä spekuloimaan. Toisaalta olemme varmasti tarpeeksi tyhmiä saattaaksemme itsemme altavastaajiksi... Mikään asia ei voi varmentaa sielun olemassaoloa tai olemassaolemattomuutta noin periaatteessa. Kyse on metafysiikasta. Sen sijaan sielun käsitteen epäloogisuuteen ja yleiseen turhuuteen nojautuen uskallan väittää sen olevan mielikuvituksen tuotosta.

Onnen tunteminen:
Miten pystyt tehokkaasti keskittymään hetkeen? Miten saat aistisi viritettyä
mahdollisimman herkiksi jotta kosketus maailmaan tuntuisi voimakkaimmalta?
Näetkö tämän tärkeäksi? Näetkö tämän vaaralliseksi? Onko mielestäsi maanis-
depressiivisyys sairaus vai voimakkaammat tunteet? Näkisitkö lievän maanis-
depressiivisyyden parempana kuin neutraalit tunteet? Minkä nimen antaisit
”tyytyväiselle neutraaliudelle” jos se määritettäisiin sairaudeksi?

En tiedä. Riittävän tehokkaasti? Riittävän tehottomasti? En viritä aistejani niin, että kosketus maailmaan tuntuisi voimakkaimmalta. Enkä välttämättä haluakaan tehdä niin. Kyse on kuitenkin tunteesta ja tunteet ovat arvaamattomia. Maanis-depressiivisyys luokiteltaneen sairaudeksi, mutta raja täytynee vetää siihen, missä vaiheessa menettää tunteidensa hallinnan totaalisesti. Voimakkaasti tunteminen ei sinällään ole vielä sairaus. Neutraalit tunteet vapauttavat järjen tunteiden kahleista ja antavat ihmisen nähdä maailman enemmän sellaisena kuin se on - toisaalta elämästä tulee tällöin myös huomattavasti tylsempää. Sairaudeksi tuollainen luokitellaan luultavasti myös, koska sellainen ei ole ”luonnollista”. Tavallaan kyse on kuitenkin muutoksesta parempaan... Jonkinlainen kultainen keskitie lienee kaikesta huolimatta opitimi. Tällöin tuntee, mutta on silti tunteidensa herra - osaa nauttia elämästä, mutta ei katsele maailmaa värillisten lasien läpi.

Velvollisuus:
Uskotko että velvollisuuden tunne ihmiskuntaa kohtaan on ohjelmoitu geeneihimme?
Voiko se mielestäsi olla samanlainen ehdollistuma kuin yhteiskunnan määräämiin
tavoitteisiin pyrkiminen? Pitääkö sitä mielestäsi kunnioittaa? Voitko kuvitella ettet
tuntisi syyllisyyttä jos teet teon joka edes etäisesti tekee ihmiskunnasta onnettomamman?
Esimerkiksi kiilaat toisen ihmisen kassajonossa? Entä jos sama ihminen olisi kiilannut sinut eilen kassajonossa ja tiedät ettei hän opi olemaan kiilaamatta vaikka kiilaisit hänet tänään? Onko kosto mielestäsi tarpeellinen jotta väärin tekevä oppisi tekemään oikein? Saatko nautintoa kostosta vaikka ihminen jolle kostat ei oppisi tekemään oikein?Minkälaisia ”pikkusanktioita” olet antanut?

Ensinnäkin: Mikä ihmeen velvollisuuden tunne? Jos sellainen jollakin on, niin ei se ainakaan geeneihin ole sidottu. Ihminen on laumaeläin, mutta ei tätä ylisuurta ihmismassaa voi enää laumaksi käsittää. Kyseessä on ihan ympäröivän kulttuurin ja kotikasvatuksen tuote, jota tulee kunnioittaa silloin kun se on järkevää. En sano milloin näin on. Jos tekisin teon, jonka seurauksena ihmiskunta olisi edes etäisesti onnettomampi, niin en varmaankaan tuntisi syyllisyyttä. Ihmiskunta on niin etäinen käsite. Jos se vaikuttaisi lähipiiriini, niin silloin todennäköisesti tuntisin. Paha kuitenkaan varmasti sanoa mitä tuntisin tai mitä en. Ihmisen kiilaaminen kassajonossa ei käsittääkseni liity mitenkään velvollisuuteen ihmiskuntaa kohtaan. Vähän kuin vertaisi hiiren tappamista ja toista maailmansotaa. Ihmisen kiilaaminen kassajonossa on epäkohteliasta. En tekisi niin, ellei olisi kavereita edempänä jonossa, jolloin olisi hyväksyttävä veruke kiilaamiselle. Silmä silmästä-metodia ei tueta - molemmat silmät silmästä on sen sijaan käyttökelpoisempi vaihtoehto... Kosto on turha, jos toinen ei siitä mitään opi, eikä siitä silloin saisi suurempaa nautintoakaan ja vaikutuksettomat sanktiot lisäävät vain omaa verenpainetta. Mitään antamiani sanktioita ei nyt tule mieleeni, mutta usein on tehnyt mieli tehdä kaikenlaista ikävää - onneksi olen rauhallinen luonne.

Sureminen elämästä:
Näetkö tarpeelliseksi elämän raakuuden suremisen? Jos geenit ovat ohjelmoineet
meidät ajattelemaan lajin parasta, mikä olisi mielestäsi hyöty tuolla suremisella jos on jo päättänyt alkaa parantamaan maailmaa? Olisitko valmis tekemään jotain ihmiskuntaa parantavaa? Mitä?

En näe. Geenit eivät ole ohjelmoineet meitä ajattelemaan lajin parasta, mutta se ei vaikuta suremisen hyödyllisyyteen. Jos ei aio tehdä mitään asian hyväksi, on turha myöskään surra, ja jos taas aikoo, niin miksi kuluttaa energiaa suremiseen? Toisaalta ihminen tekee luonnostaan asioita, jotka eivät varsinaisesti ole tarpeellisia... Jos ihmiskuntaa haluaisi oikeasti auttaa, olisi sitä harvennettava rankasti, mutta kukaan ei pitäne tätä hyväksyttävänä vaihtoehtona.

Sureminen omista virheistä:
Mikä on mielestäsi syy omien virheiden suremiselle jos olet jo päättänyt toimia
seuraavalla kerralla oikein? Entä jos et ole menettänyt mitään vaikka olet tehnyt
virheen?

Jaa-a. Kun tuntisikin kaikki mielensä koukerot. Ehkä kyse on sen karun totuuden huomaamisesta, ettei olekaan niin täydellinen yksilö kuin halaisi olla.

Pelko:
Mikä on mielestäsi syy sille että pelkäät menettäväsi jotain jos olet jo päättänyt
tehdä kaikkesi olemaan menettämättä sitä? Oletko joskus menettänyt jonkin asian
osittain menetyksenpelkosi takia? Mitä asiota pelkäät eniten? Mitä pikkuasioita
pekäät?

Ei kokemusta moisista jutuista, joten en osaa sanoa. En varsinaisesti pelkää juuri mitään - ainakaan niin, että muistaisin pelkoni tällä hetkellä. Jotkin tilanteet saattavat olla pelottavia, mutta se on osaltaan luonnollisen itsesuojeluvaiston astumista peliin tilanteessa, jota ei hallitse. Ai niin. Joihinkin ötököihin on mieluusti koskematta, mutta miksikään fobiaksi ei sekään ole äitynyt.

Ylikuormitus:
Kuinka tärkeää on mielestäsi olla välillä ajattelematta mitään tai ainakin ajatella
kevyitä asioita vaikka kaikki on hyvin? Tunnetko ettet voi ylikuormittua vaikka ajattelisit kuinka paljon?

Tärkeää. Ylikuormitus on hyvinkin mahdollista, mutta sen yleensä huomaa liian myöhään. Toistaiseksi olen tainnut moiselta kohtalolta säästyä.

Riippuvuus:
Onko mielestäsi riippuvuus hyvä asia? Esimerkiksi jos tupakka ei tuhoaisi elimistöäsi
eikä riippuvuus siitä voimistuisi olisiko polttaminen mielestäsi hyvä asia? Sinun tarvitsisi
polttaa viisi tupakkaa päivässä ja jokainen niistä tuntuisi todella hyvältä. Etkö kaipaisi
niitä samalla tavalla kuin ihmistä johon olet kiintynyt?

Voipi olla näinkin. Hedonisti ei varmaan näe riippuvuuksissa sinänsä mitään pahaa, mutta joillekin ne saattavat edustaa vapauden rajoittamista. Toisaalta voihan tuon riippuvuudenkin määritellä niin löyhästi, että kukaan ei ole siltä turvassa. Eikä kukaan meistä toisaalta oikeasti ole vapaa. Kaipa tuo on sitten yhdentekevää loppupeleissä...

Ruoka:
Tutkimuksen mukaan ihmiset pitävät epäterveellisiä muroja aina parmpana kuin terveellisiä muroja. Mitkä elementit mielestäsi tekevät ruoasta hyvää jos ajattelet pelkkää makua? Voitko johtaa ne kaikki epäterveellisiin aineksiin, esimerkiksi suolaan, sokeriin ja rasvaan? Jos nyt saisit päättää, mitä haluaisit kaikkein eniten syödä? Mitä muita ruokia haluaisit syödä?

Minkä tutkimuksen? Lähdeviitteitä? Maku sinänsä on sen verran monisyinen juttu, että en lähde sitä tässä erikseen analysoimaan. Jos jotain saisin nyt eteeni valita, niin samanlaisen oskarinleikkeen, minkä söin Soup:ssa joskus vuosia sitten.

Koulu / työ:
Tuntuuko sinusta että teet tällä hetkellä sitä mitä haluat kaikkein eniten tehdä? Mikä olisi unelmatyö? Mitkä asiat ahdistavat sinua nykyisessä työssä/koulussa? Mitkä asiat tuntuvat sinusta hyvältä nykyisessä työssä/koulussa?

Ei tunnu. En tiedä vielä mitä haluan tehdä, mutta koska ei mikään kauheasti ahdistakaan, niin opiskelu jatkukoon. Aihe sinänsä on kuitenkin ihan mielenkiintoinen.

Onnellisuus:
Mitkä kirjat ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?
Mitkä elokuvat ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?
Mitkä kappaleet ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?
Mitkä asiat ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?
Mitkä asiat ovat tehneet sinut kaikkein surullisimmaksi?
Mitkä pikkujutut sinua ärsyttävät?
Mitkä pikkujutut ovat tehneet sinut onnelliseksi?”

Kirjat: The Hitchhiker's Guide to the Galaxy, Taru Sormusten Herrasta
Elokuvat: Good Will Hunting, Aliens, Matrix
Kappaleet: Pitkälti koko Dream Theaterin tuotanto ja useat Stingin biisit
Asiat (onnellisimmaksi): Armin löytyminen
Asiat (surullisimmaksi): Mahdollisesti isomummon kuoleminen aaaaikoja sitten
Ärsyttävät pikkujutut: Vanhempien typerät kysymykset ja ”syvälliset” kommentit
Onnelliseksi tehneet pikkujutut: Liikaa lueteltavaksi

Tulipa tekstiä. Osa on varmasti sontaa.

Edit: Pitää vielä lisätä, että yksi suunnattoman ärsyttävä ”pikkujuttu” on amerikkalainen ääriuskovainen oikeisto, joka edustaa kaikkea sitä, mikä pienessä ihmismielessä on vikana. Ei tässä enää tiedä pitäisikö tuntea pohjatonta vihaa, sääliä vai huvittuneisuutta kun kuuntelee näiden ihmisten julistavan jumalan antaneen heille koko muun maailman valloitettavaksi.

[muokattu 12.11.2003 14:13]

saabi:
Hyvät teot:
Onko sinun mielestä tarkoituksenmukaista järjestää erityinen hetki tuntemattomalle ihmiselle niin ettei tämä tulisi koskaan tietämään että hetki on järjestetty? Vai olisiko parempi että henkilö tietäisi jonkun järjestäneen tämän hetken pyyteettömästi ajatellen häntä? Oletko tehnyt vastaavia tekoja? Minkälaisia?

Ainakin itse olisin otettu jos joku järjestäisi jotain erityistä vuokseni, ja olisi todella sääli jos en saisi koskaan tietää asiasta.. toki ensimmäinen vaihtoehtokin on hienosti ajateltu, hyvä mielihän siitä jää varmasti itse kullekin, asiasta tietämättömällekin.. molempien osapuolten elämäntilanteesta tietysti riippuu, kannattaako asiasta kertoa tälle erityiselle ihmiselle vaiko ei..

Tutustuminen:
Keskusteluita häiritsee usein ulkoiset tekijät eikä mieli ole aina vireessä. Olisiko hyvä tapa kahden ihmisen tutustumiseen molempien itsestään kirjoittamien kirjojen vaihtaminen? Kirja sisältäisi pääasiassa tunteita, mutta voisi myös sisältää piirustuksia ja maalauksia. Edellytys kirjan kirjoittamiselle olisi pyrit olemaan mahdollisimman rehellinen itsellesi kirjoittaessasi. Mistä kaikesta haluaisit kirjoittaa?

Miksei, onhan tuossa ideaa.. Hieman tuntemattomammalle ihmiselle voi tosin olla hankalaa kertoa joistain aroista aiheista.. pettyä voi myös jos itse on panostanut kirjaan todella paljon ja toinen onkin kirjoittanut vain jotain pinnallista.. mutta idea on hyvä, kunhan vain molemmat tekevät tuotoksensa tunteella ja rehellisesti. Mutta tietysti onhan niitä muitakin hyviä keinoja tutustua toiseen..

Kolmiodraama:
Ihmisellä A ja ihmisellä B on molemmilla voimakas ystävyyssuhde ihmiseen C.
Sekä A että B pelkäävät että toisella on voimakkaampi ystävyyssuhde C:hen.
A ja B eivät tunne toisiaan mutta ovat ahdistuneita toisistaan. Ilman C:tä
he olisivat varmasti hyviä ystäviä. Onko mahdollista että he voivat ystävystyä vielä ja
hyväksyä sen että toisella on voimakkaampi suhde C:hen? Voisitko kuvitella
itsesi yrittämään tällaista ollen A tai B? Miltä se tuntuisi jos olisit C?

Riippuu tapauksista.. (oletuksena voimakkaampi suhde = seurustelu?) Jos esim A:lla on voimakkaampi suhde, B voi torjua molemmat ihmiset tämän jälkeen ja yrittää jatkaa elämäänsä ilman heitä.. B voi myös ajan myötä heltyä ja haluta nähdä ainakin C:tä, A:n kanssa voi edelleen olla hieman kitkaa.. mutta jos tapailut jatkuvat niin sekä A:sta että C:stä voi kehkeytyä B:n hyviä kavereita ja toisin päin. Asiaa auttaa jos A ei ole v-mäinen vaan ymmärtää myös tilanteen ja auttaa asiaa eteenpäin omalla käytöksellään. Tilanne on vaikea itse kullekin, myös C:lle. Tosin hän voi valita kahdesta mieleisensä vaihtoehdon, ja yrittää esittää asiansa häviäjä osapuolelle loukkaamatta tätä. Joka on mahdotonta?

Syytätkö ihmistä jos autat häntä paljon, eikä hän pysty auttamaan sinua kuin vähän jos ollenkaan?

En, toisen auttaminenhan tuottaa mielihyvää (varmasti myöskin hänelle).. itselläni on useita kavereita joita olen joutunut (/päässyt?) auttamaan, eivätkä he ole kyenneet auttamaan minua (he tosin ovat korvanneet auttamiseni eri keinoin, sitä pyytämättä). eri asia on jos he eivät halua, mutta tässäkin tilanteessa avun löytää kyllä muualta jos heistä ei siihen ole.

Mitä eroja näät ystävyys ja seurustelusuhteen välillä?
--
Armin:
Oma henkilökohtainen mielipiteeni on että ystävyys ja seksi on kaksi erillään pidettävää asiaa, koska mielestäni ystäviään ei tulisi himoita esim. seksuaalisesti kuten taas seurustelusuhteessa seksi on kahden ihmisen välinen tärkeä tapa osoittaa että toinen on tärkeä ja nauttia niin intiimistä yhdessäolosta toisen kanssa.--
--Välitän Ystävistäni ja haluan että he ovat osa elämääni ehkä jopa läpi koko elämäni. Mutta seurustelun tarkoituksenahan on löytää elämänkumppani, sellainen joka on niin lähellä ja muutenkin tärkeä romanttisessa mielessä.--

Armi tuossa kertoilikin jo kaikista tärkeimmän, yhdyn täysin hänen mielipiteeseensä.

Kuolema:
Olisiko hyvien tekojen motiivi muokata maailmaa itselleen sopivaksi siksi ajaksi kun elämme?

Varmasti osin näinkin, mutta jotkut voivat haluta myös jättää perinnön tuleville sukupolville ja rakkaille / läheisille ihmisille, joiden kanssa on ollut tekemisissä, ja tätä kautta vaikuttanut heidänkin (läheisten) (loppu)elämään..

Olemassaolo:
Luuletko että tekoälyllä on toteutettavissa ympäristö jossa ohjelmat heräävät tietoisuuteen ja pystyvät myös luomaan vastaavanlaisen ympäristön?

Teknologian kehityksen ennustaminen on vaikeaa.. Leffoissa olevat hömpät usein vain sivuavat nykytekniikan kehitysaskelia. Toisaalta jokunen viisas ihminen on saanut scifi kirjoista/leffoista virikkeitä ja ideoita keksintöihinsä.. who knows..

Mitkä asiat varmentavat sinulle että sielua ei ole tai että se on?

Ei mikään.. mutta kristittynä uskon siihen, että se on.

Onnen tunteminen:
Miten pystyt tehokkaasti keskittymään hetkeen? Miten saat aistisi viritettyä
mahdollisimman herkiksi jotta kosketus maailmaan tuntuisi voimakkaimmalta?
--
Viltsu:
Kävelemällä puhtaassa luonnossa kosteuden haihtuessa sateen jälkeen, ihmisen kanssa jota rakastat == täydellistä. Tanssimalla musiikkia josta pidät, ihmisten kanssa jotka tuntuvat toiset huomioon ottavilta, paikassa jossa et tunne oloasi selvinpäinkään tippaakaan ahdistuneeksi == täydellistä

Viltsu vei sanat suustani ja muutenkin viettämällä aikaa tällaisten läheisten tai rakkaiden ihmisten parissa..

Ruoka:
Tutkimuksen mukaan ihmiset pitävät epäterveellisiä muroja aina parmpana kuin terveellisiä muroja. Mitkä elementit mielestäsi tekevät ruoasta hyvää jos ajattelet pelkkää makua? Voitko johtaa ne kaikki epäterveellisiin aineksiin, esimerkiksi suolaan, sokeriin ja rasvaan? Jos nyt saisit päättää, mitä haluaisit kaikkein eniten syödä? Mitä muita ruokia haluaisit syödä?

Makunsa puolesta epäterveelliset (makeat?) murot ovat parempia, mutta sehän on vain tottumiskysymys.. itse syön mieluummin aina terveellisiä muroja.. ruokailutottumukset ovat noin muuten omalla kohdallani turhan epäterveellistä.. vaikka juonkin rasvatonta maitoa ja muita kevyttuotteita, saatan silti vetää pitsaa, kebabbia ym roskaa vastapainoks viimeaikoina tosin on tullut tehtyä usein riisiä, kanaa & vihanneksia. (tulista) maustetta saa ja pitää olla. vuotava nokka ilmaisee kun tulisuutta alkaa olla jo liiaksi.

Koulu / työ:
Tuntuuko sinusta että teet tällä hetkellä sitä mitä haluat kaikkein eniten tehdä?

Ei, mutta tämän hetkinen tilanne tyydyttää, koska taidot eivät riitä esim graafiselle puolelle.

Mikä olisi unelmatyö? Mitkä asiat ahdistavat sinua nykyisessä työssä/koulussa?

Mikä tahansa työ kelpaa omalta alalta, tietysti sitä toivoo sellaista työtä jossa saa paljon rahaa vähällä vaivalla Tällä hetkellä ahdistaa oikeestaan vain se että työ on palkatonta + se, että opintotukikuukaudet alkavat olemaan finito.

Mitkä asiat tuntuvat sinusta hyvältä nykyisessä työssä/koulussa?

Työssä saa olla tekemisissä päivittäin uusien ihmisten kanssa, joka päivä on hieman erilainen.. Koulussa netti & multimedia tuotanto ja tietysti kaverit

Onnellisuus:
Mitkä kirjat ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?
Mitkä elokuvat ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?
Mitkä kappaleet ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?

Vaikea määritellä mikä tekisi onnelliseksi, useat kirjat / elokuvat / biisit joista olen pitänyt kovasti, ovat tunnetiloiltaan surullisia mutta taidokkaasti & tunteella väsätty.. biiseistä aika harva ilonen lurittelu uppoo muhun, ellei kyse sit oo housesta tai funkista. (hyvissä) leffoissa on nykyään enää harvemmin onnellinen loppu, ehkä ne parhaimmat onnellisuuden tunteen aikaansaavat elokuvat löytyvät jostain viime vuosisadan toiselta neljännekseltä..(joka ei siis tarkoita etten pitäisi nykyleffoista) ..oma lukunsa on jos elokuviin / musiikkiin liittyy mukavia muistoja paikoista jossa on käynyt tai ihmisistä joiden kanssa on yhdessä fiilistellyt.. biiseistä esim. vangelis – rachels song, enya – lothlorien, nightmares on wax – les nuits, william orbit – water from a vineleaf.. leffoista joku vanha klassikko tai uudempi eurooppalainen .. proosasta ei tule juuri nyt mieleen kuin yksi varsin sekava hassuttelukirja, mielenvaihto, tekijää en muista.

Mitkä asiat ovat tehneet sinut kaikkein onnellisimmaksi?

kaverit, (entiset) tyttöystävät, perhe, ja elämykset & muistot jotka liittyvät kaikkien edellä mainittujen kanssa koettuihin hetkiin, esim bileissä, elokuvissa, luonnonhelmassa, matkoilla, kotona jne..

Mitkä asiat ovat tehneet sinut kaikkein surullisimmaksi?

Läheisten ihmisten poisnukkuminen tai kärsiminen ennen sitä + erot tyttöystävistä

Mitkä pikkujutut sinua ärsyttävät?

asiat jotka toistuvat usein, esim radiomainokset! kesän itikat, rusinat pullissa, vokaalien autotunetus, hockey nightin selostajat + talviurheilu ylipäätään.. mutta mistään pikkujutusta ei pidä ottaa hirmuisesti stressiä

Mitkä pikkujutut ovat tehneet sinut onnelliseksi?”

se kun 1) huomaa aamukiireissään et onki lauantai eikä tarvitsekaan mennä pihalle kylmään pakkaseen & kouluun vaan takaisin peiton alle.. 2) kun ihastuksen kohde hymyilee takaisin ensi kertaa.. 3) kun saa juosta lämpimässä kesäsäässä pallon perässä parhaiden ystävien kanssa, riemuita väsyneenä onnistuneista peleistä, kellahtaa tuoreelle nurtsille lepäämään hetkeksi, laahustaa hetken päästä yhdessä saunaan ja illanviettoon.

[muokattu 2.12.2003 19:09]

saabi:
Kolmiodraama:
Ihmisellä A ja ihmisellä B on molemmilla voimakas ystävyyssuhde ihmiseen C.
Sekä A että B pelkäävät että toisella on voimakkaampi ystävyyssuhde C:hen.
A ja B eivät tunne toisiaan mutta ovat ahdistuneita toisistaan. Ilman C:tä
he olisivat varmasti hyviä ystäviä. Onko mahdollista että he voivat ystävystyä vielä ja
hyväksyä sen että toisella on voimakkaampi suhde C:hen? Voisitko kuvitella
itsesi yrittämään tällaista ollen A tai B? Miltä se tuntuisi jos olisit C?

Olen nimim. ”noin 10 vuotta kyseiseisen tapauksen kehittymisen alkamisesta, jossa A ja B oppivat lopulta tuntemaan toisensa ja ovat hyviä ystäviä keskenään, sekä myös C:n kanssa”

Kolmiodraamamme jatkuu yhä, mutta nuoruusvuosien luonnolliset oman aseman tutkimiset olivat välillä melko raskaita. Kyseinen tapaus on siis kolmen pojan välillä, eikä siihen liity mitään homoerotiikkaa. Nykyisin näämme toisiamme harvemmin, mutta ystävyys ei kärsi siitä mihinkään - 10 vuotta paitana, peppuna ja vielä reppuna osoitti että kolmas pyörä ystävyyssuhteissa ei tosiaankaan ole aina liikaa, vaan päinvastoin. Tilanteet muuttuvat, mutta jotenkin tähän on jo tottunut kuin rutiiniavioliittoon. Kaverille voi aina tulla kertomaan juttuja, kysymään jos jääkaapissa on safkaa, ryyppäämään tai vaikka piipahtamaan lainaamaan rahaa... Mutta tärkeintä tuntuu olevan se, että voimme myös mennä vapaasti, puuhata omiamme, kritisoida toisten puuhia ja silti säilyttää ystävyytemme.

Ihan kuin tästä topikista olisi kadonnut se ensimmäinen viesti mistä nuo kysymykset löytyvät... Oletan kuitenkin vastausten perusteella että tässä topikissa puhutaan onnellisuudesta (eikä siis onnesta - aka. säkästä).

Noh, itse olen miettinyt taas pitkästä aikaa onnellisuuden olemusta (kun otan sen itseni kohdalla aika usein itsestään selvyytenä) ja ajattelin hiukan pistää tänne pohdittavaa ja kommentoitavaa.

"Waterman (1993) says there are two aspects to happiness. One is "personal expression" and the other is "hedonic enjoyment." Personal expression is self-actualization, i.e. using your talents, taking on meaningful and challenging projects, working hard and guided by your values, and feeling confident and satisfied. Hedonic enjoyment is having fun, i.e. satisfying your needs, feeling relaxed, excited, happy, content, etc., and being able to forget your personal problems. What is very surprising and perhaps quite important was Waterman's finding that the two types of happiness are highly correlated, i.e. happy people tend to achieve and have fun while unhappy people get neither. Vigorous, productive self-actualizing doesn't eliminate fun, it seems to enhance it."

Eli suomennos: elämästään nauttivat ihmiset tuppaavat menestymään myös työn ja koulun suhteen paremmin, kun taas elämäänsä tyytymättömät kaivavat kuoppaansa vaan syvemmäksi.

"Ed Diener at the University of Illinois says that life is judged happy if we have more positive experiences (an enjoyable job, loving spouse, a hobby, etc.) than negative ones on a day to day basis and, in addition, can occasionally manage to have an intensely positive experience, such as a new child, a fantastic vacation, public recognition for an achievement, etc. The frequency of positive experiences is more important, Diener says, than the intensity of occasional positive events."

Eli suomennos: joka päivään pitäisi yrittää tuoda pieni palanen onnellisuutta, tehdä jotain mistä todella pitää ja mikä saa suun hymyyn.

" We must select the illusion which appeals to our temperament and embrace it with passion, if we want to be happy." -Cyril Connolly

Tähän uskon myös - mun henkilökohtainen maailmankuva esim. pohjautuu suurilta osin siihen että kaikki päätyy aina parhain päin, ja kun siihen uskoo niin on vaikea olla juuri minkään asian suhteen onneton.

"Finally, a Buddhist friend would tell you to learn to accept the good and the bad in life--accept and relish all of life. This means recognizing the 6-year-old inside each of us who wants the most attention and the biggest piece of cake. This self-centered child part sees bad events as a personal insult that shouldn't be happening, rather than as a naturally occurring event. We must come to see that our I-don't-like-it attitudes create our unhappiness, not the actual event. Why should getting just an average piece of cake make us upset when many people are literally starving and others are killing themselves by over-eating? Should everything happen because we want it to? Of course not. Happiness is based on the ability to take all the insults of life, without responding with tension, sadness, or rage. Whatever has happened was psychologically lawful. Accept it... and try to improve the future for yourself and others."

Eli suomennos: onnellisuus ja sen puute tulevat meistä ja omista reaktioistamme, ei ympäristöstämme tai tapahtumista. Maailma, elämä ja oma itsensä pitää hyväksyä sellaisena kuin ne ovat - ja yrittää parantaa omaa ja muiden tulevaisuutta.

"Once you say "I need ____ to be happy," you have created a self-destructive mind game. Happiness can not be based on having possessions; cars break down, houses deteriorate, clothes quickly go out of style, etc. Happiness can not be based on pleasures; marriages fall apart, friends drift away, power fades, eating and drinking make us fat, etc. OK, what can happiness be based on? An accepting frame of mind; a tolerance of whatever is because whatever is, is right. Whatever happens in life is lawful. It takes time to understand this viewpoint. Look into it carefully."

Suomennos: elikkä just mitä äsken sanoin - onnellisuus ei pohjaudu mihinkään yksittäisiin asioihin, vaan sen hyväksymiseen että elämä on mitä on ja siitä pitää vaan ottaa kaikki irti; ihminen itse on avain oman elämänsä onneen...

"A belief in determinism is not a helpless-hopeless position; it is not being without goals, preferences, opinions, or values. In fact, it is important to have a respected mission in life and to have high values; they are great sources of pleasure. It is important that you use the laws of behavior to do your best, that you help others, and that you try to make the world better. But after you have done your best, you must accept the outcome, regardless of what it is (Mikulas, 1983). Do your best on a job or in a relationship, but accept being dismissed or rejected, if that is what happens. Accept reality. Unconditional positive regard of others and of yourself is a major factor in finding happiness."

Suomennos: se että kaikki päätyy parhain päin ei meinaa sitä etteikö elämässä kannattaisi olla tavoitteita, mutta kun on niiden eteen tehnyt kaiken mitä sillä hetkellä pystyy niin lopputulos pitäisi pystyä hyväksymään sellaisenaan, ottaa epäonnistumisetkin rakentavina kasvumahdollisuuksina.

"As it is said in Desiderata, whether you understand it or not, the world is unfolding as it should. Eastern philosophies advocate acceptance or "going with the flow of the river." Going upstream is very hard and probably isn't the right direction anyway. Focus on learning to control your own life within a little bubble, don't worry much about changing the course of great rivers."

Suomennos: elämän virta kulkee omia reittejään ja on paljon helpompaa antaa sen kuljettaa meitä kuin pyristellä vastavirtaan koko ajan.

Nämä ja muita ajatuksia onnellisuudesta ja sen puutteesta löytyy täältä: http://mentalhelp.net/psyhelp/chap6/