perfektionismi

Ei oo mitään vinkkejä, sympatiaa vain.

Mennään yhdessä ostamaan lääkitystä vatsahaavaan, joka tätä rataa venailee ihan nurkan takana kohtuullisen pian.

Turhaa perfektionismia ja pikkuasioihin takertumista karsii sairastuminen, joko oma tai jonkun läheisen. Mikä tahansa vakava sairaus käy (TJEU: syöpä, tuberkuloosi, trooppiset taudit, hiv, onnettomuudet). Tulee vähän erilaista perspektiiviä, kun tajuaa että mikä tahansa elämän päivistä voi olla se viimeinen päivä.

Jone:
Ei oo mitään vinkkejä, sympatiaa vain.

Täysin totta..ehkä ainoa mahdollinen vinkki olisi että yrittää jollain tavalla hyväksyä ettei ole täydellinen *hahjust*

ella_:
aina pitää pärjätä ja päteä ja ylittää itseään.. todellisuudessa aika harvoin tämä sitten toteutuu vaan vastaan tulee pettymys toisensa perään..

Tuhannen taalan kysymys tässä on se, piiskaatko itseäsi aidosti omasta tahdostasi vai täytätkö orjallisesti jonkun muun (kaverit, vanhemmat ym.) sinuun kohdistamia odotuksia. Omien rajojen koettelu ja pyrkimys kehittyä ihmisenä tuovat elämään mielekkyyttä, mutta vain silloin jos tämä pyrkimys lähtee puhtaasti omasta tahdosta ja ”kehityskohteet” ja ”menestyksen mittarit” saa valita itse. Rajansa tässäkin, sairaalloinen perfektionismi on yksinomaan tuhoisaa, ja niitä mittareitakin kannattaa pohtia oman arvomaailman kannalta, ennen kuin omaksuu suoralta kädeltä pinnallisen yhteiskuntamme määritelmän \”menestyjästä\”.

ella_:
aina pitää pärjätä ja päteä ja ylittää itseään.. todellisuudessa aika harvoin tämä sitten toteutuu vaan vastaan tulee pettymys toisensa perään..

---

(ja älkää sit sanoko et ”no älä stressaa” tms, se ei auta )

Täydellisyys on vain käsite, jokaisella on mahdollisuus omaan tulkintaansa siitä.
Eli sinulla on tavoitteita, mut jos laittaisit välitavoitteita toimintaasi ja ne saavuttaessasi, arvioit uudestaan alkuperäisen tavoitteen loppuun asti suorittamisen kannattavuuden omalta kannaltasi. Näin perfektionistimielesi olisi jo saavuttanut joitakin tavoitteita eikä kokisi niin pahana kolauksena epäonnistumista.
Näitten välitavoitteiden saavuttamisessa kannattaa muistaa että jokainen tilanne on lähtökohta tulevaan toimintaan.
Ja aina saavuttaessasi jotain, pitäisi muistaa palkita itsensä voitostaan.

Blues:
---
Jone:
Ei oo mitään vinkkejä, sympatiaa vain.

---


Täysin totta..ehkä ainoa mahdollinen vinkki olisi että yrittää jollain tavalla hyväksyä ettei ole täydellinen *hahjust*

Kaikki olemme täydellisiä_yksilöitä_ koska olemme kaikki erinlaisia( ei siis löydy 100% kopiota sinusta tai minusta) olemme siis täydellsiiä uniikkeja kappaleita eikö niin

Tikru:



Kaikki olemme täydellisiä_yksilöitä_ koska olemme kaikki erinlaisia( ei siis löydy 100% kopiota sinusta tai minusta) olemme siis täydellsiiä uniikkeja kappaleita eikö niin

Juuri oikein..........kaikki olemme omalla tavallamme täydellisiä.....meistä jokaisesta löytyy jotain kaunista......mitä muista ei löydy.........ei ole tärkeää miltä näyttää, se on tärkeää mitä on ja jokaisen pitää osata olla oma itsensä ja arvostaa itseään/muita sellaisena kuin on!!!!!!!
Elämä täytyy elää päivä kerrallaan ja katsoa mitä eteen tulee, ei kannata stressata turhaa tulevista asioista/ mistään muustakaan......asiat aina järjestyy niin kuin niiden kuuluu, joskus hyvin ja joskus huonosti.........sellaista elämä on!!!!!

Perfektionismin määritelmä mun elämässä> Ottaa rennosti ja kieli poskessa, tekee parhaansa ja on laiska aina kun mahdollista. Asiat sujuvat leppoisasti eikä stressi tee elämästä hankalaa. Olen vain hyvä jossain pikkujutuissa, eikä siinä ole mitään pahaa, koska se on täydellinen olotila... minulle.

Juuri oikein..........kaikki olemme omalla tavallamme täydellisiä.....meistä jokaisesta löytyy jotain kaunista......mitä muista ei löydy.........

itsekin olen sitä mieltä, että jokaisesta löytyy jotain kaunista. Eri asia on sitten, että löytyykö jotain, mitä muista ei löydy

ella_:
aina pitää pärjätä ja päteä ja ylittää itseään.. todellisuudessa aika harvoin tämä sitten toteutuu vaan vastaan tulee pettymys toisensa perään..

”First rule is not to fool yourself, because you're the easiest person to fool.” -- Richard Feynman

Itseään ei tosiaan kannata yrittää huijata sanomalla mielessään ”Jos meet lenkille, niin saat suklaapatukan” tai millään vastaavilla viritelmillä. Asiat joko tehdään tai niitä ei tehdä, mutta itsensä manipuloiminen useimmiten johtaa vain epämieluisiin seurauksiin. Mieti mitä haluat ja tee se!

vituiks se menee kumminki

Ei kannata ottaa liikaa paineita tekee vaan parhaansa ja katsoo mihin se riittää sitäpaitsi kaikki menee paremmin kun ei stressaa

mulle tehtiin opiskeluaikoina psykologinen testi ja sen mukaan olen kybällä perfektionisti ja tiukkapipo.. fook!

enkä oo!

Meitsi on kaukana perfektionistista. Ajanhukkaa sellainen toiminta

vaavu:
Turhaa perfektionismia ja pikkuasioihin takertumista karsii sairastuminen, joko oma tai jonkun läheisen. Mikä tahansa vakava sairaus käy (TJEU: syöpä, tuberkuloosi, trooppiset taudit, hiv, onnettomuudet). Tulee vähän erilaista perspektiiviä, kun tajuaa että mikä tahansa elämän päivistä voi olla se viimeinen päivä.

Niin. Toivotaan että joku threadin perustajan lähiomainen sairastuu vakavasti :P

INSTANT FIX!

Olen tosi perfektionisti tiettyjen asioiden suhteen, joskus vähän liiankin toisaalta on hyvä tehdä asiat toooosi täydellisesti(ainakin pyrkiä siihen)

Itseäni on auttanut, kun olen alkanut katsomaan itseäni täydellisesti omana itsenäni ja ihmisenä. Viat kuuluvat minuun, niin myöskin taipumus yrittää parantaa vikojani. Pitää myös käsittää se, ettei hetkessä pysty muuttumaan haluamakseen, vaan asioissa, joissa ei riitä olla vaikkapa alle keskitason, voi pikkuhiljaa yrittää tehdä muutoksia eikä pyri suoraan täydellisyyteen. .

Omat ongelmanikin taitavat olla aika lailla lähtöisin siitä, että vaadin itseltäni liikaa ja liian monessa asiassa niin en enää jaksanut vaan masennuin ja aloin oireilla muutenkin. Riittämättömyyden tunne oli valtava, vaikka olin luokan parhaimpia oppilaita ja sain pari stipendiäkin kouluaikana. Aina piti olla paras myös liikunnassa, musiikissa ja ulkonäöllisesti, vaikkeihän sellainen olisi mitenkään mahdollista. Siitä seurauksena syömishäiriöitä ja itseeni käpertymistä. Sosiaalinen elämä kärsi ja jäi sen suorittamisen alle, ystäviäkin mukana. Paremmin olen voinut ja huomaavaisempikin kai olen pystynyt olemaan muita kohtaan sen jälkeen, kun hyväksyin epätäydellisen ulkonäköni tärkeänä osana minuutta. Koulussa väsyin liikaa, joten se oli pakko jättää lopulta kesken, mikä oli todella vaikeaa. Sen päätöksen jälkeen tosin olen alkanut tulla yhä paremmin sinuiksi itseni kanssa ja alkanut ymmärtää sen, etten voi täyttää montaa paikkaa tässä maailmassa vaan minulle on oma paikka, toiselle taas joku toinen yhteiskuntaa täydentävä paikka.

Perfektionismi on mielestäni itse asiassa jopa kansanterveydellinen haitta, ainakin omasta perfektionistisesta elämästäni päätellen. Ei vaan jaksa, ja siitä kärsii itse ja sitä kautta yhteiskunta. Pitäisi siis myös hyväksyä, että jotta yhteiskunta toimisi, on osattava tasapainottaa itseään ja nauttiakin välillä ilman, että tarvii koko ajan saada jotain hienoa ja täydellistä aikaiseksi. Kun ei sitä koskaan varsinaisesti täydelliseksi tule muuna ainakaan kuin omana itsenään. Mieluummin myönnän olevani tyhmä ja siksi kuuntelen toisia ihmisiäkin ja yritän ottaa heidän sanoistaan vain opikseen, pyrkimättä kuitenkaan koskaan uskomaan itseni pystyvän täydellisyyteen. Jos olen erittäin hyvä muutamassa asiassa, tuskin pystyn samaan myös muissa asioissa. Aina voi parantaa, muttei pidä vaatia itseltään liikoja.

mieluummin perfektionisti kuin laiskimus? ensin mainittu kun luultavasti saa jotain aikaankin, jälkimmäinen vaan nukkuu tai ei yleisesti vaan saa mitään hyödyllistä aikaan.