Vähän taas offtopicii mutta tää on lähin foorumi mitä löysin, eikä viittiny uutta alottaa...
Tänään oli mun isän äidin hautajaiset, miten joskus aiemmin täällä foorumissa että pystynkö itkee kun hän kuolee ja tänään se tuli. En oo varmaan itkeny 3-4 vuoteen että jo oli aikakin
Kaikki tunteet tuli vaan esille kun laitoin kukan kirstun (onkohan toi oikee nimi: arkkuu???) päälle. Ei vaan pystyny pitää kyyneleitä sisällä enää... ja se helpotti kummasti, jos nyt niin voi sanoo...
Mulla on jotenki ollu vaikeuksii kertoo ihmisille että hän on kuollu. En oo vissiin halunnu vaivata muita mun ongelmilla. Kaikilla tuntuu olevan niitä muutenkin ihan tarpeeks. Olen varmaan kertonu pelkästään yhdelle ihmiselle että hän kuoli, vaik oisin halunu huutaa sen kaikille
ihmejuttu...
Mutta nytten tässä ja nyt avaudun kaikille teille klubbarin jengille, koska olen tullut luotta suurinpaan osaan teistä että ootte oikeesti hyviä ihmisiä pohjimmiltaan, ja kiitos että olette olemassa
Ootte eka ryhmä mihin oikeesti tunnun kuuluvani. Nytten lopetan avautumsen ja annan teidän jatkaa elämäänne
Kiitos jos jaksoitte lukee tämän kaiken.
Tumppi (Neodragon)