Kuolema...

Avernian:
Excuse me. Paskaa.
Pakkohoitaminen ei ole ratkaisu ikinä mihinkään. ”Vaihtoehtoja” voi tarjota niin että juttelee henkilön kanssa, ja jos se ei auta, niin toivottaa hyvää matkaa ja sanoo hyvästinsä. Todellakin halveksin ihmistä joka haluaa rajoittaa ihmisen, joka tekee vahinkoa vain itselleen, itsemääräämisoikeutta.

Olen todellakin samaa mieltä (tosin pakkohoito voi joskus olla ratkaisu, nimittäin jos henkilö on muille ihmisille väkivaltainen). Koen yleisen asenteen itsemurhaa ja ihmisten ”pelastamista” kohtaan todella vastenmieliseksi. Ei ihmisiä pelasteta lukitsemalla koppiin - sitä sairaala”hoito” yleensä käytännössä on. Toisinaan itsemurha on se paras vaihtoehto, vaikka se olisikin läheisille kova pala myöntää.

DiamonDie:
Toisinaan itsemurha on se paras vaihtoehto, vaikka se olisikin läheisille kova pala myöntää.

Lasketaanko eutanasia itsemurhaksi? Millaisissa tilanteissa itsemurha olis paras vaihtoehto - miten se on parempi?

greenie:

Lasketaanko eutanasia itsemurhaksi? Millaisissa tilanteissa itsemurha olis paras vaihtoehto - miten se on parempi?

Ei, vaan itsemurha lasketaan eutanasiaksi. :-P

Paha sitä on mennä tilanteita erittelemään, mutta kannattaa muistaa esimerkiksi se, että fyysisten sairauksien lisäksi myös henkiset voivat olla parantumattomia ja erittäin tuskallisia. On myös paljon fyysisiä sairauksia, joihin ei (yleensä) kuole, mutta jotka voivat aiheuttaa suunnattomia tuskia ja pilata koko elämän.

Ulkopuolisen on vaikea, yleensä mahdoton, arvioida ihmisen kokemaa tuskaa, sillä sehän on täysin subjektiivista. Jos elämä on sietämätöntä eikä ole järjellisesti odotettavissa minkäänlaista paranemista tilanteeseen, silloin itsemurha on paras vaihtoehto.

neon2:
Me oltiin tosi surullisia kun meidän kissa poistui ajasta ikuisuuteen*nyyh* Sen nimi oli Aikakone ja se oli tosi söpö. Viime kesänä kun oltiin lavatansseissa se lähti kotoa karkuun etsimään meitä. Muistan vieläkin sen tilanteen kuin eilisen*uuh* Näimme Aikakoneen tanssilavan toisella puolella ja se näki meidät. Aivan kuten leffassa, tuntui kuin se olisi tapahtunut hidastetusti. Aikakone havaitsi meidät ja lähti puikkelehtimaan sotanorsujen keskelle. Eino Grön lauloi tangoa kun kukkamekon helma liehui ja vaaleanpunaisen avokkaan piikki laskeutui Aikakoneen kallon läpi tuhoten sen tulevaisuuden. Helvetti että mää huusin sille läskille tädille!! Mutta se oli jo myöhäistä..

Hautajaisissa soi neiti Groove*enkeli*

No voi vittujen kevät, anna mun kaikki kestää! Onko sulla/(teillä?) minkäänlaista kunnioitusta ketään kohtaan? Jotkut täällä puhuvat vakavista, sydäntä koskevista asioista! Ja vielä sellaisista, kuten rakkaan lähimmäisen kuolemasta!
Tuollaisten tekstien kirjoittaminen on minun mielestäni suoraa vittuilua niitä kohtaan, jotka uskaltavat täällä avautua ja käsitellä näinkin vakavaa aihetta. Jos minä täällä sanoisin jotakin minulle hyvin rakkaan ihmisen/lemmikin poistumisesta, niin tuollaisien ”vitsien” lukeminen antaisi minulle erittän hyvän syyn saada ladata turpaan, ilman armoa käydä oikeudesta!
Minä henkilökohtaisesti ihailen näitä ihmisiä, jotka täällä uskaltavat jakaa henkilökohtaisen tradegiansa muiden ihmisten kesken - kaikki eivät siihen pysty. He eivät todellakaan ansaitse lukea/kuunnella tällaista paskaa komiikkaa - varsinkaan keltään, jonka profiili on nähtävästi luotu tänne vain läppäpohjalta (päätellen nimen omaan profiilistasi, sekä muutamista ”hyvin humoristisista” postauksistasi, joita olet näille topiceille viljellyt!)
Vitsiä täällä vääntävät monet, mutta pitää tajuta vetää nyt raja johonkin, koska tuollaset postaukset osoittavat suurta epäkunnioitusta niitä kohtaan, jotka varsinkin tätä topicia käsittelevät omien surujensa pohjalta! Tällaisille ”vitseillesi/(vitseillenne?)” löytyy omat topicinsa. Täällä ainakaan minä en tuollaista paskaa aio sietää!
Ota/(ottakaa?) oikeasti se motskari allesi/(allenne?), ja painu/(painukaa?) takaisin sinne vitun anttituiskulaan!

[muokattu 19.5.2004 00:49]

yxi polttohautaus minulle kiitos.
ihan vain koska en halua tulla haudatuksi kirkkomaahan, enkä halua kirkollisia hautajaisia, eli hiiteen kaikki siunaukset & rukoilut ym. ei kiviä, eikä ristejä.
en usko niihin eläessänikään, miksi kuolema muuttaisi mitään?

mitäs muut ateistitoverini tuumailevat tämmöisestä katsannosta?

eli uuniin vaan ja tuhkat vaikka mereen, tai eipä sillä paikalla niin väliä, eipä tuo siinä vaiheessa enää niin hirveästi varmaankaan kiinnosta..

---

kuolemasta noin yleisellä tasolla:
eli kuten aiemmin on käynyt ilmi, olen ateisti, enkä usko kuolemanjälkeiseen elämään (varsinkaan kristinuskon malliin).
Periaattessa olen ”valmis kuolemaan” vaikka heti. Siis, en halua kuolla, mutta jos se on kohdalle osuakseen, niin sitten osuu. Elisiistarkoitanettä, en jaksa murehtia kuolemasta näin etukäteen. Koska en usko a) jumalaan b) determinismiin c) kohtaloon (b=c=b wh0tever). Eli minun näkymykseni mukaan tämä kaikki toimii suorastaan naurettavan sattumanvaraisesti, eli sitä ei ikinä tiedä milloin se lähtö tulee.
Voi olla, että kuolen tänään ylittäessäni katua tai voi olla että kuolen 80-vuotiaana vaarina. Sitä ei ikinä tiedä mutta muuttaako se murehtiminen sitä yhtään miksikään? Ei.
Eli hetkessä eletään ja ihmetellään ja murehditaan asioita sitten kun ne eteen törmäävät.
Carpe diem, baby


”When you die, would you rather; a) be forgotten b) be hatefully remembered?”

JustinSane:
”When you die, would you rather; a) be forgotten b) be hatefully remembered?”

Yks B-vaihtoehto tänne, kiitos!

JustinSane:
yxi polttohautaus minulle kiitos.
ihan vain koska en halua tulla haudatuksi kirkkomaahan, enkä halua kirkollisia hautajaisia, eli hiiteen kaikki siunaukset & rukoilut ym. ei kiviä, eikä ristejä.
en usko niihin eläessänikään, miksi kuolema muuttaisi mitään?

word :)

Astaroth:
---
neon2:
---

No voi vittujen kevät, anna mun kaikki kestää! Onko sulla/(teillä?) minkäänlaista kunnioitusta ketään kohtaan? Jotkut täällä puhuvat vakavista, sydäntä koskevista asioista! Ja vielä sellaisista, kuten rakkaan lähimmäisen kuolemasta!
Tuollaisten tekstien kirjoittaminen on minun mielestäni suoraa vittuilua niitä kohtaan, jotka uskaltavat täällä avautua ja käsitellä näinkin vakavaa aihetta. Jos minä täällä sanoisin jotakin minulle hyvin rakkaan ihmisen/lemmikin poistumisesta, niin tuollaisien ”vitsien” lukeminen antaisi minulle erittän hyvän syyn saada ladata turpaan, ilman armoa käydä oikeudesta!
Minä henkilökohtaisesti ihailen näitä ihmisiä, jotka täällä uskaltavat jakaa henkilökohtaisen tradegiansa muiden ihmisten kesken - kaikki eivät siihen pysty. He eivät todellakaan ansaitse lukea/kuunnella tällaista paskaa komiikkaa - varsinkaan keltään, jonka profiili on nähtävästi luotu tänne vain läppäpohjalta (päätellen nimen omaan profiilistasi, sekä muutamista ”hyvin humoristisista” postauksistasi, joita olet näille topiceille viljellyt!)
Vitsiä täällä vääntävät monet, mutta pitää tajuta vetää nyt raja johonkin, koska tuollaset postaukset osoittavat suurta epäkunnioitusta niitä kohtaan, jotka varsinkin tätä topicia käsittelevät omien surujensa pohjalta! Tällaisille ”vitseillesi/(vitseillenne?)” löytyy omat topicinsa. Täällä ainakaan minä en tuollaista paskaa aio sietää!
Ota/(ottakaa?) oikeasti se motskari allesi/(allenne?), ja painu/(painukaa?) takaisin sinne vitun anttituiskulaan!

[muokattu 19.5.2004 00:49]

Olen todella pahoillani jos olen loukannut tunteitanne. Ei ole ollut tarkoitus.. En tiedä oletko kuullut, mutta huumori on yksi keino purkaa pahaa oloa. Minulta on oikeasti kuollut ihana kaunis söpö pieni lemmikki, ei oikeasti kissa vaan koira ja ei lavatansseissa vaan pihatalkoissa. Hänelle järjestettiin hautajaiset ja hänen nimensä oli jotain yhtä koomista kuin Aikakone. Yritin kertoa tarinan niin kuin se oikeasti meni, mutta ”peitetarinan” kautta. Kuolema on vakava asia vaikka sille voi joissain tilanteissa nauraakin. Se jättää aina arven läheisten sieluihin, eikä siitä tietyllä tavalla ikinä toivu. Joten vielä kerran: anteeksi! Ei ollut tarkoitus että kukaan ottaisi liian tosissaan ei tosissaan tosissaan kirjoitettua ei tosissaan kirjoitetun kuuloista tekstiäni, jota ei kuitenkaan otettu tosissaan Olen pahoillani.. Heitämme paljon huonoa läppää, mutta eikö se mene niin että antaa kaikkien kukkien kukkia?

Läpän heittäminen kuolemasta kertoo ettei sulla vittu paljoo päässä liiku, etkö tajua että jotku on mahdollisesti menettäny elämästään rakkaita henkilöitä ja surun hetkellä toinen heittää jotain helvetin huonoo läppää. Kasva vittu aikuiseks ja kato vähä peiliin.

[muokattu 19.5.2004 21:47]

DiamonDie:
[....] silloin itsemurha on paras vaihtoehto.

Erittäin hyvä vastaus. Eikä vain siksi, että olin samaa mieltä sen sisällöstä :)

hmm...
mitenköhän alottaisin... No isoäiti on huonona. ja se toi puolestaan vanhoja muistoja ylös, kun mun äidin isä kuoli... Olin sillon noin 15 ja pahin murrosikäkriisi päällä. Kuitenkin muistan sen hetken millon sain kuulla että hän oli kuollut kun eilinen. Istuin keittössä ja söin aamupalaa, jolloinka puhelin soi. Äiti meni vastaamaan, ja puhu siinä joku 5 min. Sitten se sulki puhelimen ja käänty mua päin ja sano, Isoisä on kuollu (tosin ruotsiks) Menin ihan koomaan, en tajunu tästä maailmasta yhtään mitään. Kysyin vaan että kuka isoisä, ihan kun niitä ois ollu monta. Sit äiti vastas että mun isä. Vastasin siihen pelkästään aijaa... ja menin sitten kouluun ihan kun mitään ei olis tapahtunu. Kuitenkin mielessä pyöri koko ajan vain yksi asia. En kyl muista opetuksesta yhtään mitään. Siitä päivästä en muista sitten enää muuta. Se mitä mua nyt jälkeenpäin ottaa päähän ihan mielettömästi on että en itkeny koko tapahtuman aikana, en edes hautajaisissa. Pitelin kyyneleitä vastaan kun mikäkin pato. Eihän poika pidä itkee Olin niin kovis... En tiedä mistä se oli tullut, ehkä vaan joku murkkuikäjuttu... tiiä sitten. Mutta nytten jälkeenpäin olen miettiny et miten voin itkee tulevissa hautajaisissa, kun en sillon itkeny. Eihän se oo reilua isoisää kohtaan, jos itken muille... Tyhmältä toi kuulostaa. mutta sitä olen pohtinu monesti... Eipä mulla nytten sitten muuta. kirjottelen ehkä lisää joskus.

No jos alkuperäiseen aloitukseen sen verran että, muulla ei ole mulle väliä, mutta jos kuolen tarpeeksi hyvässä kunnossa niin kaikki mahdolliset elimet kiertoon. Elintenluovutustestamenttikin on ollut tehtynä jo useamman vuoden.

Astaroth:
No voi vittujen kevät, anna mun kaikki kestää!

Mikä helvetti siinä kuolemassa on taas niin koskematonta ja pyhää?!

Sullakin on arvot kyllä pirun kohdillaan kun ei kuolemasta saa vitsailla mutta turpaan saa vedellä niin että lätty lätisee?

Joku päivä sinäkin (ehkä) tajuat kuolevasi. Mitä sitten teet? Itket lopun elämäsi?

(Itse en edes näe tossa neon2:sen kirjotuksessa mitään vittuilua tai epäkunnioitusta.)

mä toivon et mut poltetaan..

En usko mihinkään, paitsi evoluutioteoriaan suurinpiirtein.
Mitä itse kuolemaan tulee niin se tulee sitten, kun on tullakseen enkä oikeastaan rajoita omaa elämistä kuolemisen pelon takia vaikka ei se kyl sitäkään meinaa et tietentahtoen etsisin kuolemanportteja tekemällä jotain tyhmää.

Itse elämästä uskon, että tämä on suht ainutlaatuista mitä nyt jokainen omalla kohdallaan kokee niin positiiviset, kun negatiivisetkin asiat ja niistä pitää osata nauttia joka naurun ja kyynyleen kera.

Mitä taas oman kuoleman aiheuttama suru läheisille ihmisille on taas oma lukunsa, itse toivon et minut unohdetaan suht nopeasti ja minun perääni ainakaan on aivan turhaa kaipailla takaisin. Elämä antaa ja kuolema vie pois. Pidemmällä ajanlaskulla ei yksittäinen ihminen vaikuta evoluution kulkuun millään lailla vaan on osa älyttömän isoa kokonaisuutta mitä ihminen ei vielä tänäkään päivänä ymmärrä pieniä rippeitä enempää.

Polttohautaus ehdottomasti ja tuhkat jonnekkin vain. Miksi minulle pitäisi uhrata jokin muutama neliö mätänevieä ruuminosia varten? On sille maalle parempaakin käyttöä.

patis:
Mikä helvetti siinä kuolemassa on taas niin koskematonta ja pyhää?!

Sullakin on arvot kyllä pirun kohdillaan kun ei kuolemasta saa vitsailla mutta turpaan saa vedellä niin että lätty lätisee?

Joku päivä sinäkin (ehkä) tajuat kuolevasi. Mitä sitten teet? Itket lopun elämäsi?

(Itse en edes näe tossa neon2:sen kirjotuksessa mitään vittuilua tai epäkunnioitusta.)

Kyllähän minä kuolenkin joskus, olen varsin tietoinen siitä. Niinhän me kaikki.

Minusta lähes kaikesta voi vitsailla (en nyt keksi, mistä asiasta en joskus olisi läppää heittänyt...), mutta vitseille on vailtettavan usein vain väärät paikat ja hetket, jolloin ne kannattaa jättää sanomatta. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa parin edellisen sivun tekstit.
Entä jos sinun suvustasi/ystäväpiiristäsi sinulle läheinen ja rakastamasi menehtyy? Haluatko silloin kuunnella tuollaista läppää jonkun suusta rauhalliseen sävyyn, ilman että pahastut/raivostut?

Oliko neon2:sen postauksessa mitään loukkaavaa? No se rippuu nimen omaan meidän arvoistamme, näemmekö hänen kirjoituksensa välistä mitään, joka saa sensorimme reagoimaan. Ja puuskaani edesauttoi myös se, että en ole koskaan lukenut yhtään postausta neon2:lta (tuota viimeisintä lukuunottamatta, jossa hän selvittää asian - siitä hatunnosto hänelle), joka olisi kirjoitettu edes puolivakavissaan. Hän on siinä oikeassa, että jokaisella on oma tapa käsitellä suruaan, oli se sitten huumorin tai itkun kautta. Mutta kaikki eivät välttämättä jaa samaa näkemystä, ja voi näin olla jotakuta vastaan hyvinkin offensiivinen.

Ja tämä nyt ei ole sitä \”puhutaan-kaikki-niin-ettei-astuta-toistemme-varpaille-sanojemme-kanssa\”- juttuja, mutta ihan vain sen takia, että yleisesti ottaen kuitenkin kuolema on pyhä asia ihmisille.

Mun mielestä itsemurha on hirveä vääryys itsemurhan tehnyttä kohtaan koska uskon että itsemurhan tehneet harvoin omista virheistä johtuen niin tekevät, vaan se saattaa juurikin johtua jostakin dramaattisesta tilanteesta kuten vaimo jättää, vanhemmat kuolee, muiden ihmisten idioottimaisuudesta..

Yläasteella vaikka omasin paljon ”normaaleja kavereita” mielelläni hengailin Samin kanssa (nimi muutettu). Samilla ei ollut oikeastaan paljon ketään muita kavereita ja tälle naurettiin selän takana ja joskus jopa suoraan yriitettiin kiusata. Vaikka olinkin ”suosittu” ihminen niihin aikoihin niin varmaan mullekin jotkut naureskeli et mitäköhän se senkin kanssa oikein hengaa...

- Mä hajoisin jos saisin kuulla että ”Sami” olis tehny itsarin

joskus ihmiset jotka tarvitsevat paljon apua eivät sitä saa, joten turvautuvat itsemurhaan. Mun mielestä itsemurha on sikäli raukkamaista jos se tosiaankin johtuu omista teoista mutta jos siihen on muut syyt niin sitten voisin jotenkin ehkä ymmärtää. Kyllä luulis läheisten huomaavan jos tuttu/kaveri alkaa oleen huonossa jamassa, voisivat jeesiä tms

toki välillä avun saaminen/tuki on mahdotonta

[muokattu 21.5.2004 07:57]

Itsarijuttuihin en ota kantaa, mut koen jotenkin hassuna ton, että ei haluais, että ihmiset muistaa jälkeenpäin. Kyllä mä ainakin haluan muistaa mulle tärkeet tai läheiset ihmiset niitten kuoleman jälkeen. Jotenkin en koe tuollaisista asioista tulevaa surua edes mitenkään täysin negatiivisena asiana. Kuuluu elämään taijjotain, ja elämä on jees.

En tosin haluais tietenkään, että kukaan mulle tärkee ihminen kuolis ainakaan kovin nuorena, mut jos niin kävis, niin haluaisin kyllä muistaa sen. Eihän mulle muuten jäis mitään sen tuntemisesta edes.

Astaroth:

Minusta lähes kaikesta voi vitsailla (en nyt keksi, mistä asiasta en joskus olisi läppää heittänyt...), mutta vitseille on vailtettavan usein vain väärät paikat ja hetket, jolloin ne kannattaa jättää sanomatta. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa parin edellisen sivun tekstit.

Internetin keskustelufoorumilla aika on varsin suhteellinen käsite. Vanhakin teksti voi näyttää tuntua vasta sanotulta jos sen lukee ensi kerran. Ja paikka? Jos topikin aiheena on ”Kuolema...” niin paikka oli aivan oikea.

Entä jos sinun suvustasi/ystäväpiiristäsi sinulle läheinen ja rakastamasi menehtyy? Haluatko silloin kuunnella tuollaista läppää jonkun suusta rauhalliseen sävyyn, ilman että pahastut/raivostut?

Kaikki mun suvustani/ystäväpiiristäni tulevat menehtymään. Ja ei läpänheitosta ainakaan minulle haittaa ole.

Ja tämä nyt ei ole sitä ”puhutaan-kaikki-niin-ettei-astuta-toistemme-varpaille-sanojemme-kanssa”- juttuja, mutta ihan vain sen takia, että yleisesti ottaen kuitenkin kuolema on pyhä asia ihmisille.

Kuolemassa ei ole mitään pyhää. Kuolema on täysin luonnollinen asia ja ihmisten olisi pikkuhiljaa hyvä tajuta se.