263 posts, 14 pages, 100,863 views
Rakastan vauhtia, ja jos puhutaan kuolemasta, on mulla eräänlainen pinttynyt näkemys siitä, miten "haluaisin" täältä poistua. Täähän ei tarkota et mä oikeesti näin haluaisin. Eniwei; kerroin jo rakastavani vauhtia. Mutta rakastan vauhtia vain, mikäli voin itse sitä kontrolloida. Joten, kuolemani voisi mielellään liittyä vauhtiin, auto-onnettomus tms. mut siis joskus muulloin kun heti.
Tuosta lähtemistyylistä ni mielestäni mukavan kieroutunut tapa olis "tuulikellot". Elikkä hankitaa 5 pianonkieltä ja 6 köyden pätkää mennää vaikka jonku korkealle sillalle ja sit laitetaa pianonkielet kaikkiin ruumiinosien liitoskohtii hirttosilmukalla tia muulla silmukal jossa pianonkielet pääsee liikkuu vapaasti eli kaulaan, nivusii, kainaloitten paikkeille sitte jokainen köydenpätkä sitte sidotaa ruumiinosaan, sidotaan köydet ja kielet siltaan niin että köydenpätkät on vähän pitemmät ku kielet ja hypätää alas sillalta. toivottavaa olis tietysti että sillan alla oleva liikennöinti olisi mahdollisimman runsasta.
Koskaa ennoo epäselviä selityksiä kirjottanu
Kuolemasta muuten... Sellaiset ihmiset, jotka ovat oikeasti menettäneet elämänhalunsa niin, että harkitsevat itsemurhaa, pitäisi saattaa hoitoon. Vaikka hoito ei aina olekaan ratkaisu, niin uskallan väittää, että sellaiset henkilöt, joilla ei ole kroonista mielenterveysongelmaa voidaan 90 prosenttia tapauksista auttaa taas elämänsyrjään kiinni.
[muokattu 14.12.2002 20:59]
Ompas sitä vaikea pukea ajatuksiaan sanoiksi ja pitemmäksi kokonaisuudeksi. jonku 30 minsaa tätäki pientä pätkää tuli väännettyä ja silti tuli aika hukkapätkä.
[muokattu 21.1.2003 02:48]
Waide:Mitä tohon itsemurhaan tulee niin ne ihmiset, jotka sitä hautoo vois ensin ajatella mitä tuskaa ja surua tulevat tuottamaan lähimmäisilleen.Eikä vain lopettaa elämäänsä sen takia, että tuntuu niin kurjalta.
Kun mua viedään niin toivoisin ettei kukaan ois koskaan tuntenut mua sillä näin ei kukaan tuntisi mitään surua.
Synkkää...mutta totta.
Totta et toisiin sattuu, mut jossain vaiheessa pitää myös ajatella itseään. Ei elämää voi perustana voi olla vain muitten vuoksi eläminen. Kyl mä tiedän et niin voi jatkaa kauanki, mut saako siitä loppujen lopuksi mitään itselleen?
Oikeasti? Hyväksyn itsemurhan, mutta toivon ettei kukaan tekisi sitä hetkellisen mielentilan vuoksi vaan päätöksen takana olisi paljon aikaa ja ajatuksia, vastauksia ja totuuksia. Sillä paluuta menneeseen ei ole.
"--...sillä maasta sinä ollet tullut, ja maaksi sinä olet jälleen tuleva..--"
[muokattu 4.2.2003 12:39]