Lene, 3.4.2005 23:17:
---
Derivaatta, 3.4.2005 22:25:
Kun hammaslääkäri pistää puudutuspiikin väärään kohtaan :).
---
Niin, mutta kun viimeksi kävin hammaslääkärissä syksyllä.
Monet lääkeaineet salpaavat ärsykkeen kulkua hermossa, mutta
kaikkien puudutteiksi kutsuttavien aineiden molekyyleissä on
vesiliukoinen pää tavallisesti alifaattinen tai aromaattinen tertiaarinen
aminoryhmä ja rasvaliukoinen pää, joka kaikissa puudutteissa
paitsi kokaiinissa on substituoitu aromaattinen rengas. Niitä yhdistää
esteripuudutteissa karboksyyliesteri ja amidipuudutteissa karboksyyliamidi.
Esteripuudutteet (prokaiini, tetrakaiini, klooriprokaiini)
ovat bentsoehapon johdoksia ja amidipuudutteet (lidokaiini, prilokaiini,
mepi-, ropi- ja bupivakaiini sekä etidokaiini) aminoasyyliamideja.
Suomessa kliinisessä käytössä olevat puudutteet ovat amidirakenteisia,
lukuun ottamatta esterirakenteisia silmän sarveiskalvon
pintapuudutteita.
Joutuessaan suurina määrinä verenkiertoon puudutteet aiheuttavat
aluksi keskushermoston kiihotustilan, johon liittyy takykardiaa, levottomuutta,
lihasnykäyksiä ja kouristuksia. Uhkaavasta puudutemyrkytyksestä
varoittavia oireita ovat lievän liika-annoksen merkit:
huulten ja
kielen puutuminen, korvien soiminen, näköhäiriöt, lihasnykäykset
ja outo epätodellinen sekava olo (engl. lightheadedness).
Jos aivoihin joutunut puuduteannos on riittävän suuri, kiihotusvaihetta
seuraavat nopeasti tajuttomuus sekä hengityksen ja verenkierron
lama, joka voi tulla myös ilman kiihotusvaihetta, jos potilas on
ennen puudutetta saanut jotakin keskushermostoa lamaavaa ainetta ja
veren puudutepitoisuus suurenee hyvin nopeasti.
Keskushermostotoksisuudella ja puudutusteholla on suora yhteys:
mitä tehokkaampi puudutusvaikutus, sitä herkemmin esiintyy
keskushermostovaikutuksia.