sapeli:
Mä vähän veikkaan että kyse on roolimalleista. Normaalit heteropojat voi ottaa miehen mallia vaikka kenestä pop-idolista tai rock-tähdestä tai elokuvasankarista tai naapurin Matti-sedästä, mutta sitten jos pitää alkaa etsimään mallia minkälaiseksi ihmiseksi homopojan pitäisi kasvaa niin mediasta ei löydy kuin stereotyyppejä - joko noita -tapauksia tai -tyyppejä. Harvemman perheestä tai lähipiiristäkään löytyy avoimesti asiasta puhuvaa homomiestä tai -naista näyttämään mallia.
Teini-iässä ja nuorena aikuisena sitten sitä oppii ihannoimaan tai ainakin hyväksymään jotenkin tyypilliseksi ja hyväksyttäväksi nuo valitun roolimallin maneerit, ja siinä vaiheessa ne on jo niin painuneet alitajuntaan että niitä on vaikea lähteä purkamaan.
Niin. Mä en vaan silleen ihan tajua, että jos feminiinisyys on muilta homoilta opittu maneeri, mistä se on alunperin lähtenyt? Ei kai homoseksuaalisuus (jolla on pitkät perinteet ennen länsimaistakin kulttuuria ja samankaltaista mies/nais-erottelua joka meillä on vallalla) mitenkään lähtökohtaisesti ota juuri
naista mallikseen, ja miehen malliksi naismaista miestä? Sekin menee pikkasen ohi että minkätakia omaksi roolimallikseen pitää ottaa juuri samaa seksuaalista suuntausta edustava ihminen? Ihmisillä on usein monia eri roolimalleja, joissa ihaillaan eri ominaisuuksia; tietyn kirjailijan sanankäyttöä, tietyn ajattelijan älykkyyttä, tietyn urheilijan kineettisi-avaruudellisia taitoja sekä jonkun olemusta. Onko homomiehellä sitten suurempi tendenssi ottaa roolimallikseen joku nainen?
Tietty yks vaihtoehto vois olla se, et kun miehet on keskenään epäseksuaalisesti kavereita ja käyttäytyvät keskenään samankaltaisesti (noin suurpiirteisesti), niin homomiehen epäseksuaaliset kaverit ovat sitten naisia, joten käyttäytymismallit imetään "kaveripiiriltä" eikä niiltä, joihin yritetään tehdä seksuaalisin motiivein vaikutus?
sapeli:
Tähän myös muuten liittyy tuo feminiinisyys - melkein kaikki heteroiden miesten mallit on joko selkeästi maskuliinisia tai ainakin (Suomessa erityisesti) vähättelee feminiinisiä puolia miehissä. Homomiehillä taas nämä mallit eivät ole niin olennaisia ja senpä vuoksi luulen että on helpompi olla sitten herkkä ja pitää ompelusta tai sisustamisesta, jne.
Mutu.
Mut toisaalta, hirveen monet homomiehet on sitten toisaalta korostetun maskuliinisia. Mistä tää tulee, jos sukupuolinen suuntautuminen vaikuttaa roolimallin valintaan niin vahvasti?
(menipä taas tyhmien kyselyks :D)